Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Miten Vihreat alkoi haista RKP:lta

Kommentoin nyt hieman myos kotimaan politiikkaa. Sita on nimittain ollut taalla hippasen mielenkiintoista seurata.



Itse olen aina pitanyt itseani sitoutumattomana vihreana, ja mielenkiinnolla olen seurannut vaalirahoituskeskustelua. Vihreat on onnistuneesti brandannyt itsena puolueeksi jonka taskuista ei tule eri suuruisia poliittisia kriiseja kuin turkin hihasta- toisin kuin maalaisliitto.



Vihreilla on myos hallitusvastuu. Vihreat lahti ovet paukkuen ydinvoimakysymyksen takia (olisiko ollut lipposen II hallituksesta, en muista) ja oli oppositiossa pitkaan. Taman korpivaelluksen aikana vihreille kehittyi epaterve himo hallituspaikaan, hinnalla milla hyvansa. RKP on jo kehittynyt niin, etta sen olemassaolon sola causa on hallitusvastuu. Jopa niin pitkalle, etta puolue vaihtaa ideologiaa paahallituspuolueen mukaan. Se on ihan fine, mutta kun vihreat, joka on selkean ideologinen puolue, tekee samaa, niin se tuntuu pahalta. Valtakuntako hallituspaikasta?

Totta on, etta vaalirahoituskysymys ei ole oppositio-hallitus tai oikeisto-vasemmisto- akselilla.
Sinnemäeltä kysyttiin lauantaina, luottaako hän sataprosenttisesti pääministeri
Matti Vanhaseen (kesk). Hän vastasi yhdellä sanalla: "Kyllä".
(lahde)

Samaan aikaan Vihreat ovat rummuttaneet vaalirahoituksen avoimmuuden puolesta, lainsaadannon kehittamisesta ja kaikesta hyvasta. Ja samaan aikaan Sinnemaki antaa sataprosenttisen tukensa paaministerille, joka on jaanyt kiinni valehtelusta, ohjannut puheenjohtamiensa saatioiden varoja omiin ja kavereidensa vaalikampanjoihin, suorittanut maksullista arvovalintavaikuttamista talousrikollisten kanssa, ja herra tietaa mita muuta. Mutta hyva tietaa etta vihreilta kylla luottoa loytyy, jos kyse on hallituspaikasta.

Voi vaatia avointa poliittista kulttuuria ja vaalirahoitusta tai voi antaa sataprosenttisen tukensa puolirikoliselle paaministerille, mutta molempia ei voi selkarankaisesti tehda kylla yhta aikaa. Tai voi tietysti, mutta sekin kuulostaa jo maalais- ja hiihtoliitolta.

Vihreat tuli tietysti hallitukseen huonoimpaan mahdollsieen saumaan. Vihreiden hallitustaipaleella lapi on pistetty aikamoinen setti kaikkea kontrovesiaalia: Lex Karpela, Lex Nokia, Yliopistolaki lukukausimaksukokeiluineen, unohtamatta tietysti sahkoaanestysta, joiden ongelmat olivat vihrean oikeusministeri Tuija Braxin mukaan silkkaa scifia. No, vaalithan piti tietysti sittemmin uusia mutta mitas pienista.

On tietysti totta etta hallituskessa saa aikaan enemman, ja tama on se perustelu milla vihreat ovat itsensa legitimoineet hallitukseen. Vanhasen I ja II hallitus ovat vieneet poliittista kulttuuria selkeasti governance- suuntaan, suuntaan jossa paaministeri on toimitusjohtaja joka tekee valttamattomia paatoksia ja board eli hallitus valmistelee nama. Mutta kun politiikassa pitaisi olla ideologiaa, ja taman mina haluan vihreiden muistavan. Jos hallitus tekee niin huonoa politiikkaa ja on niin lapimata ettei siina ilkea olla mukana, jos sen ideologia on itselle sopimaton ja toimintatavat vastenmielisia, niin tulkaa nyt luojan tahden pois sielta. Muuten vihreista tulee jonkinlainen maalaisliiton ja RKP:n risteyma.

Ihmetyksen aihe

Viikonlopun aikana konservatorion respaan oli asennettu ns. rakajarru eli ikkunalasi jossa oli pieni reika ja mikrofoni. Normimeininki rautatieasemilla ja pankeissa tms. Syyna oli sikainfluenssan estaminen. Ideana tietysti kannatettava, mutta en kylla epaile lasin estavan possun possua leviamasta- respan tati nimittain hyppaa lasin toiselle puolelle antamaan poskisudelmat aamulla kaikille tutuilleen, joita on paljon. Mutta ihan hyva idea.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Roh roh

Uusi kamppa on nyt saatu. Huomattavan hyvalla paikalla eli kolmannessa arrondissementissa, 3 metropysakin paassa keskustasta ja 6 paassa koululta. Kamppa vuokrattiin "kalustettuna" mika osoittautui ilmeisen venyvaksi kasitteeksi. Paikalla oli nimittain 2 poytaa, 3 tuolia ja patja. Kalusteita nekin tietysti, mutta ensimmaisena paivana piti lahtea Carrefouriin (lahinna cittaria vastaava valtava kauppa) ostamaan perustarpeita. Keittioastiat, vedenkeitin, jatkojohtoja (kampassa on 2 pistorasiaa, mika on ehka hippasen vahan menevalle nuorelle miehelle) ja lamppuja. Ja sitten mina tulin kipeaksi.

En tieda onko tama se sikaflunssa, mutta kylla mina helvetin kipea olen/olin. Nyt ollaan jo voiton puolella, mutta pari yota sitten nakymat ja toiminta oli yolla sita luokkaa etta kuumetta oli ja reilusti. Taman lisaksi rakaa tulee enemman kuin olisi valiksi (joku biologi voisi muuten kertoa mita raka oikeastaan on ja mika elin sita tekee) ja hengitys kuulosti lahinna astmaiselta lefalta maratonilla. Mutta I will survive.

Suurin ongelma sairastamisessa oli etta on aivan saatanallisen tylsaa. Ei ole televisiota, radio on kannykassa mutten siita mitaan ymmarra (no ehka jotain) ja suomenkielinen kirjallisuus loppuun luettu. Kirjastokorttia ei ole, koska sen saamiseen tarvitaan justification d'homicile eli kotipaikkatodistus. Siksi tietysti kelpaa mika tahansa virallinen kirje. Esimerkiksi internet-lasku. No miten saa internet-yhteyden? Esittamalla justification d'homicilen ja justification de bankairen, eli pankkitilitodistuksen. Miten saa pankkitilin? esittamalla justification d'homicilen. So there, ad nauseaum. Ranskalaiset ovat tehneet tasta muna/kana- dilemmasta ihan oman taiteenlajinsa.

Mutta kamppa rupeaa tuntumaan enemman ja enemman kodilta, mutta vahan kerrallaan. Laitan valokuvia kun saan sen kuuluisan oman nettiyhteyteni, ahlyn nettikahvilassa ei voi tyhjentaa muistikorttia. Kampassa on aikamoisia teknisia ratkaisuja, esimerkiksi 10 kuutiota hukkatilaa vessan ylapuolella. Taman lisaksi tarvittava asento on wc-pontolla istuessa aika miehekas, koska tilaa ponton reunan ja seinan valilla on noin 15 cm. Lisaksi (koska huonekorkeus on 3,5m) kamppaan on viisaasti rakennettu iso ja tilava parvi makuuhuoneeksi. Mutta laitan tosiaan kuvia sitten kun on mahollista. Nyt siirryn syomaan.

torstai 24. syyskuuta 2009

Yhteystiedot

Jaa niin, mun uusi osoite on

M. Tuomas Saloniemi
31/33 Rue des Ranchy
69003 LYON
FRANCE

ja puhelin on +33.6.88.84.90.49

Sähköpostiosoitteena pysyy sibamail.

Vélo'V eli kaupunkipyörät

En tiedä onko Helsingisä enää kaupunkipyöriä. Hetkihän siitä jo on kun sellaisella ajoin, mutta muistan säätömahdottoman satulan, puuttuvan polkimen, umpikumiset kumit ja kieron etuvanteen. Täällä Lyonissakin on kaupunkipyöräsysteemi, joka (toisin kuin Helsingissä) toimii ihan oikeasti.

Saattaa olla että ihmisten mentaliteetti on täällä toinen, eli lähtökohtaisesti kaikkea yhteistä ei ole pakko rikkoa ja tuhota. Vielä suurempi syy on varmasti lähtökohtien erilaisuus. Helsingissä pyörän saa 2 euron panttia vastaan heittää Kolera-altaaseen, Lyonissa 5. tunnin palauttamattomuus veloittaa tililtä 150 euroa. Uskon että juuri tämä yksilöitävyys on se syy miksi fillarit täällä toimii. Mutta miten ne toimii?

Täkäläiseen bussikorttiin (jonka minäkin jo siis sain) saa ostaa lisäominaisuutena Vèlo'V- pyöräedun. Homma maksaa 15€ vuodessa. Ensimmäinen tunti on ilmainen, jokainen alkava puolituntinen 50 senttiä. Jos täällä on turistina niin hommaan voi liittyä myös lyhytaikaisesti. 7 päivän jäsenyys on 3 euroa, ensimmäinen puoli tuntia on ilmaista ja siitä eteenpäin sama 50 senttiä alkavalta puolelta tunnilta. Pyöriä on varmasti tuhatkunta ja palautus/lainausasemia kolmatta sataa. Fillareissa on ilmarenkaat, kolme vaihdetta, napadynamosta lataavat ledivalot edessä ja takana sekä säädettävä satula ja kunnon kori ja tarakka. Sellainen peli, jolla viitsii ajaa pidemmänkin matkan. Génial, täkäläinen sanoisi.

Fillareita myös oikeasti käytetään. Ihan kaiken ikäiset ajaa niillä, ja myös liikenteessä on selkeästi merkatut kaistat fillareille. Ja vaikka liikenne on kaaoksellista täällä, se on myös niin hidasta että pahepmia vaaratilanteita ei pääse syntymään, vaikka välillä liikennesääntöjä tulkitaan kyllä ranskalaisella suurpiirteisyydellä.

Lyon on vähän samanlainen kaupunki kuin Jyväskylä siinä mielessä, että päästäkseen minne tahansa on todennäköistä että matkalla on vittumainen ylämäki. Hostellin yli 40 metrin korkeuserosta ja puhuin. Muita mäkiä ovat Mount-Rousse, Croix-Rousse ja Fourvière. En kyllä ihan tolla kaupunkipyörällä lähtisi kiskomaan noita isoja nousuja, mutta olen senkin kyllä nähnyt. Toisaalta joenrantoja on kiva ajella.

Tänään on nimittäin Mouvement Social, eli bussit ei kulje ja metroista vain osa. Kuskit on lakossa, ja kun olen yrittänyt kysellä miksi niin kukaan ei tiedä. Myöskään funikulaarit ei toimi, mikä aiheuttaa tätä vittupäämäkeä ramppaamista ja ylenmääräistä hikoilua. Onneksi vietän viimeisiä hetkiä täällä hostellissa, saa kämpän kello kolme. Minun käyttämäni metrolinja on D, joka on luojan kiitos automatisoitu. Ja automaattista kuskia ei ilmeisesti saa lakkoon mutta rikki se menee silti useammin kuin olisi väliksi.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

KSS- ongelma

Vietän nyt viimeistä yötä hostellissa. Huoneessa on paha KSS- ongelma. KSS (kuorsaava saksalainen sik... setä) asuu minun alapuolellani ja pitää koko huonetta pahan kuorsausongelman vallassa. Sedän olemus (+50 v) nuorisohostellissa on jo sinällään vähän outoa, mutta.

Koko meidän dormitorio on ihmisiä jotka käyvät koulua ja etsivät asuntoa, eli joiden pitää herätä aamulla ja tehdä yhteiskunnalle tuottavia ja hyödyllisiä asioita. KSS aiheuttaa sen, että kukaan ei öisin nuku. Rodolfo (joka opiskelee lääketiedettä) meinasi jo antaa sedälle sukkasaippuaa viime yönä, mutta saatiin kimpassa pideltyä väkivallantekoa tapahtumasta. Rodolfon kun pitää olla Lyon 3èmessa kello 8 alkavalla luennolla, ja kello 1:30 kuorsaamaan alkava KSS ei ole yhteensopiva tämän suunnitelman kanssa.

Sedän uniapnea on sitä luokkaa, että Suomessa jo pelkästään sen perustellla voisi varmaankin anoa työkyvyttömyyseläkettä. Jopa minä heräsin sedän jyristelyyn, ja minä olen yleensä hyvinkin se viimeinen joka herää aamulla/yöllä yhtään mihinkään.

Setä aloittaa myös mölyämisensä salakavalasti sen jälkeen kun ihmiset ovat menneet nukkumaan eli yleensä klo 1. Jos en olisi viimeistä yötä tässä rotanloukussa, niin suhtautumiseni setään olisi ehkä vielä pykälää jyrkempää.

Huomenna minä muutan ja huomenna alkaa lakko metrossa. En oikein tiedä mitä tapahtuu, mutta oletettavasti ensimmäisessä vaiheessa vuoroväliä harvennetaan. Maidontuottajat jo protestoivat departementin pihalla kaataen maitoa maahan (minkä voisi kuvitella olevan keskipaha ekokatastrofi) koska minun ymmärtääkseni kurrimaidon rasvaprosenttia on pienennetty. Voi olla että olen väärinymmärtänyt lehdet. Tai sitten se on ihan hyvä syy.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Kuvia! Kuvia! Kuvia!

Jostain syystä hotlinkkaaminen ei onnistu bloggerin ja picasan välillä. Mutta kuvat sijaitsevat osoittessa http://picasaweb.google.com/saloniemi, käykäähän kurkkaamassa.

Hostellissa asuu itseasiassa nyt turistisesongin kaikottua melkolailla pelkästään kaltaisiani ihmisiä jotka joko etsivät kämppää tai odottavat pääsevänsä muuttamaan.

Harjoitteluhommelit on hoidettu nerokkaasti koululla. Luokkia jakaa respan täti. Luokan saa kahdeksi tunniksi kerrallaan, avain annetaan henkilökorttia vastaan. Kun kaksi tuntia on tullut täyteen, tulee joko seuraava käyttäjä häätämään tai voi jatkaa harjoittelua niin kauan kunnes käsky käy. Tällä ehkäistään tehokkaasti korkokenkäviulistien kymmentuntiset harjoittelusessiot kahvilassa. Sitten kun on tullut heitettyä ulos, voi korttinsa viedä uudestaan jonoon ja saada toisen kaksituntisen. Tämän lisäksi on vielä soitinryhmien omia luokkia, jotka ovat vain soitinryhmien tai tiettyjen opettajien oppilaiden käytössä.

Tänään pitäisi lähteä tulevan kämpän nykyisen asukkaan läksiäisiin käymään.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Arkea, arkea

Tänään oli sellainen normipäivä. Heräsin joskus puoli yhdeksän aikaan, söin aamiaista ja lähdin koululle treenaamaan. Treenimotivaatio on aika korkealla täällä.

Olen alkanut valmistamaan Landskappia, tuota Sisyfoksen kiveä niin monelle meistä. Aivan uskomattoman kaunis biisi, mutta vittumainen. Ei teknisesti suinkaan mahdoton, mutta rekisteriltään ja kestävyydeltään haastava. Toinen minkä olen ottanut työn alle on Komulaisen Ides of March. Katsotaan sitten tuleeko noista kummastakaan esityskamaa, mutta kiva niitä on soittaa.

Saan pian ostettua kaapelin jolla kuvia saa ladattua kamerasta, mutta koulu on (ymmärtääkseni) vanha prefektuurin päärakennus jostain sadan vuoden takaa, eli sellainen vanha linna. Saatte kuvia sitten.

Tänään yritin saada bussilippua, mutta kaiken jonottamisen päätteeksi kävi ilmi, että kuukausilippuja myydään vain 28 -3 päivä joka kuuta. En tiedä saako sitä sitten ladattua missään automaatissa (varmaan saa) mutta täällä ei siis ole mitään järkevää 30 vuorokauden lippua, vaan kuukausilippu on kuukausilippu. Alkaa ekasta päivästä ja kestää viimeiseen. Tänään taistelin metrossa täkäläisten smurffien kanssa. Ostan Étudiant- carnetteja eli 10 kerran lippuja (hinta 11,50 ja niitä menee 3-4/päivä eli ihan reilusti) jotka vaativat opsikelutodistuksen. No, minulla on läsnäolotodistus ja henkilötodistus mukana, mutta smurffi haluaa nähdä opiskelijakortin. Näytin suomalaista opiskelijakorttia ja ranskalaista kuvallista koulun kulkukorttia, mutta ei kelvannut. Hetken aikaa väiteltiin ja sitten kerroin etten ymmärrä ranskaa ja haluan ottaa yhteyttä Suomen konsulaattiin. Tässä kohtaa sûrete luovutti ja heitti mut ulos junasta. Taidan alkaa ymmärtää miten tää maa toimi...

Tänään kävi myös hulvattomin väärinymmärrys ikinä. Ranskalainen alkoi kysymään multa, että eikös tuo Nokia ole aloittanut anjovisöljybisneksellä. No ei varmasti ole, mietin, mutta aloin kyselemään lisää. Hämmennys lisääntyi kun Matthiew kertoi nähneensä kuvia nokialaisista anjovisöljyasioista kautta vuosikymmenten. No viimein minäkin ymmärsin, jollain kosmisella tavalla Matthiew oli nähnyt jonkun jutun Bonk- konsernista. Tämä oli aivan täysin käsittämätöntä, ja voitteko kuvitella miten vaikeaa oli tönkköranskalla selittää Bonkin ideaa ranskalaiselle? Todella hankalaa. Mutta myös aika riemastuttavaa.

[lisäys]
Ja niin, kun luin Elisan blogia niin tuli tuosta suutelemisesta puhetta. Täällä ensimmäisellä tapaamiskerralla miehet kättelevät, ja sen jälkeen poskisuudellaan. Kyllä se tietysti kummalta tuntuu mutta kuuluu tapoihin. Itse teen sen jotenkin väärin mutta minulle annetaan se anteeksi. Vähän tunnen itseni Mämmilän Naapurin Neekeriksi eli Mukuksi, joka tekee kaiken oikein mutta kuitnein väärin mutta jolle se annetaan anteeksi. Kai näihin tapaeroavaisuuksiin tottuu. Toinen juttu on se oman tilan puute- täällä käy sama kuin amerikassa jossa keskutelun yhteydessä suomalainen kävelee taaksepäin ja ranskalainen eteenpäin, kunnes suomalainen on nurkassa ja ranskalainen iholla.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Ruokaöverit

Eilen löysin ensinnäkin Carrefourin. Se on varmaan lähinnä Citymarkettia vastaava tolkuttoman iso kauppa, joka myy kaikkea mahdollista. Siellä on myös melko halvat hinnat ja tarvittava tavara, joten kävin Part-Dieun metropysäkillä olevassa Carrefourissa. Carrefourissa huomiota kiinnitti oma osasto ählyille (section orientale) jossa myytiin kaikkea matoista teeserviiseihin, sekä täti jonka homma oli painaa vaa'an nappia. Täti istui vaakojen keskellä, ja paineli nappeja kun ihmiset toi pussitettuja asioita sen eteen. Käyhän se työllistäminen noinkin.

Tämän lisäksi on sanottava että ranskalaiset törttöilevät jonossa. Etuilu on ihan normaalia, mutta erityisesti suomalaisen tehokkuuteen taipuvaa mieltä sykähdyttää se tapa, jolla siinä maksuprosessissa lorvaillaan. Ensin nimittäin pakataan kaikessa rauhassa ostokset ja kuullaan loppusumma, sitten kaivetaan rahapussi, vaihdetaan vähän kuulumisia ja sählätään pin-koodin kanssa. Keskimäärin täällä menee kauppajonossa 15-20 minuuttia.

Part-Dieun metropysäkki oli sisällä kauppakeskuksessa, joka oli aivan järjettömän iso, ja jonka joku reikäpäinen arkkitehti on suunnitellut ristin muotoiseksi sisältä. Tämä on ihan ok, mutta joku sisustussuunnittelija on tehnyt näistä ristin sakaroista identtisiä. No arvaatteko miten siinä kävi? Jep, multa meni tunti löytää se saatanan metropysäkki.

Mutta se ruoka. Tuubaluokka soitti eilen ja vaati lähtemään kaupungille. Mikä oli kivaa. Ravintolana oli vallan helvetin hyvä Chez Paul. Ei suositella kasvisruokailijoille, listalla ei ollut nimittäin mitään kasvisruokaa. Alkuun tuli 7 eri lihasalaattia, leikkeleitä ja suolakurkkuja. Tunnistin sianmahamakkaran ja häränhännät, mutta muuten söin mitä eteen tuli, ja hyvää oli. Pääruoaksi otin häränkieltä, ja en ole varmaan koskaan syönyt mitään niin hyvää. Jälkiruoaksi juustot ja sitten talon jälkkäri, joku hyydytetty kananmuna-sokeripommi. Ja sitten vielä kahvi avec. Kaikki tämä maksoi 34€. Viinit ilmeisesti kuuluivat hintaan.

Se mikä tässä oli ongelmana oli että minä olin jo syönyt ennen kaupungille lähtöä. Tällä hetkellä on sellainen olo että mikään ei tule ulos tai mene sisään, ellei saaa vähän käveltyä. Tai mitä tahansa. Tuokaa karhupumppu.

Kieli on vielä kankeaa, ja kauppaan mennessä on vaarana että kartutan taas kananmunakokoelmaani. Nimittäin muna on l'œuf, vesi l'eau. Jostain syystä nämä äännetään niin, että munan vokaali on aavistuksen suppeampi kuin veden, mutta muuta eroa ei ole. Molemmat on äänteitä joita suomen kielessä ei ylipäätään ole, niin on aina pelkkää lottoa saako vettä vai kananmunia. Ja tosimieshän ei myönnä että olisi halunnut vettä, vaan vie kananmunat himaan.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Sananen kielestä

Eilen kävin katsomassa tulevaa asuntoa ja asuinaluettani eli Lyon 3ème arrondissementia. Kämppä on pieni, 19 neliötä, mutta kivan oloinen ja valoisa. Alue on ählyjen naapurusto mutta hyvähenkinen sellainen, paljon halal- lihakauppoja, halal- baari ja muuta asiaankuuluvaa sälää. Vaikutti oikeasti kivalta.

Tapasin myös kämpässä nykyisin asuvan ihmisen, jonka kanssa käytiin lasillisella ählyn kantakapakassa. Se oli ensimmäinen varsinainen kontakti ranskalaiseen joka ei ole musiikin kanssa tekemisissä. Ranskan kieli alkaa pikkuhiljaa valua takaisin aivoihin, mutta tämä kaveri meinasi kuolla nauruun kun avasin suuni. En tarkkaan muista mitä sanoin, mutta se lieni monikon 1. persoonan imperatiivin mennyt muoto. Kaveri katsoi minua aivan monttu auki ja sitten kun naurultaan pystyi niin kertoi että kukaan sitten Molièren ei ole enää puhunut niin. Minä sitten tenttaamaan kaveria ja kun se tutki mukanani tuomaa kielioppia, hämmästys vain kasvoi. Kuulemma suurin osa (siis sen mukaan) mitä siinä kieliopissa oli oli joko hyvin vanhahtavaa tai epäoleellista. Lisäksi se ihmetteli minua- ei kuulemma koskaan ollut tavannut ihmistä joka osaa kieliopin kaikki kiemuraisimmatkin rakenteet mutta jonka sanastossa on pikkuauton kokoisia reikiä.

Tästä siis tulee mieleen että mitä siellä koulussa pitäisi ja voisi opettaa. Ymmärrän että luokka-opetuksessa on suurimittaisia keskusteluharjoituksia pitää, mutta toisaalta kieliopin syvällinen osaaminen ilman kykyä kommunikoida tuntuu sekin vähän resurssien tuhlaukselta.

Sen lisäksi eilen oli vielä muuten tuubistien iltamat. Sanottava se on, että niiden sisältö ja illan kulku lienevät melko universaaleja.

torstai 17. syyskuuta 2009

Est arrivé!

Instrumentit saapui tänään ja täysin ehjinä, onneksi. Firma lupasi soittaa minulle kun kuljetus tulisi koululle, mutta jostain syystä kukaan ei soittanut. Ihmettelin tilannetta ja tapasin sattumalta kv- koordinaattorin joka kertoi onnellisena jo kuitanneensa torvet ja laittaneensa ne jonnekin varaston taakse.

No tässähän ei ole sinällään mitään ongelmaa, mutta jos jotain olisi sattunut olisi turha ainakaan kuljetusfirmalle valittaa, koska kv-koordinaattorin nimet oli jo papereissa ja torvet kuitattu. Että näin. Mutta kaikki meni sitten hyvin. En ole ihan varma oliko ton PT-6:n tuonti tänne hyvä idea- torvia on talo täynnä ja koulun puolesta on kaikille maamiesseuran yhteinen Thor ja 152/2 fafner, joka sivumennen sanottuna on aivan järjetön torvi. Mutta täällä ne nyt joka tapauksessa on.

Hostellilta löytyi myös kohtuuhintainen pyykkikone, 4 euroa koneellinen. Kiva saada välillä jotain puhtaitakin vaatteita. Ilma täällä on ihan riittävän outo- pari päivää on nyt satanut ja sumunnut, ja nyt on taas hiton kuuma. Ja kaiken aikaa on niin kosteaa, että hikoiluttaa koko ajan.

Voisikohan näitä vaihtovuoden kustannuksia vähentää jotenkin verotuksessa? Lisäkoulutus gurun opissa on välttämätöntä ammatinhankinnan kannalta, ja niin edelleen? Jos Claviksestakin voi saada työhuonevähennyksen, niin onnistuukohan vastaava Ranskassa? Se olis jo aika reteetä, kahdet asumislisät ja verovähennetty kämppä...

Jostain syystä facebook ei toimi hostellissa, joten joudun nyt pärjäämään ilman sitä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Toista päivää Lyonissa

Toinen päivä Lyonissa alkaa olla lopuillaan. Kyllähän sen tiesi muttei uskonut, että kaikki käytännön asiat toimivat toisin päin kuin Suomessa.

Heti alkuun on syytä kumota ennakkoluulo ranskalaisista arrogantteina paskiaisina. Poikkeuksetta kaikki tähän asti tapaamani ihmiset ovat olleet avuliaita, ystävällisiä ja mukavia. Ennakkoluulo lienee perua ihmisten pariisin matkoilta- täkäläistenkin mielestä pariisilaiset ovat paitsi paskiaisia niin myös niin kertakaikkisen rikki turisteihin, etteivät enää jaksa olla ystävällisiä. Paljon mahdollista.

Toinen ennakkoluulo liittyy ruokaan. T-talon Amica kepittää mennen tullen konservatorion ruokalan. Tänään ruokana oli räjäytettyä lihaa, jonka rinnalla mummon siankärsäkin on gourmeettinen ilotulitus, höyrytettyjä kasviksia (maku oli ihan oikeasti höyrytetty hämmentävän tehokkaasti kokonaan irti) sekä kuivaa riisiä. Salaatti oli vähän parempi ja patongin kanssa tuli vuohenjuustoa, mutta ihan oikeesti hei. Tän pitäis olla maailman gastronomian pääkaupunki.

Toinen jännä asia liittyy ranskalaisten käsitykseen lämpimästä ja kylmästä tilasta. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta suomessa on ihan täysin selvää että ulkona on kylmä ja sisällä lämmintä. Täällä rappukäytävät/käytävät/eteiset tms. muut tilat ovat ärsyttävästi puoliavointa tilaa.

Tänään tapasin vuokraemännän ja maksoin takuuvuokran, toivottavasti tällä kertaa ei käy niinkuin Kälviällä. Tämän lisäksi täti löi täkäläisen Kelan kaavakkeet käteen ja pian alkaa paperisota asumistuesta Ranskassa. Saa nähdä miten käy- kaavake näytti siltä että se on syytä täyttää ajan ja natiivin kanssa väärinymmärrysten välttämiseksi. Mutta lotto sisään ja rahaa tulee jos tulee.

Soittimet ei tulleetkaan tänään, täti soitti ja kertoi auton menneen rikki. Kysyin että ajoiko se kolarin ja onko torvet kunnossa vai jumahtiko vaan jonnekin. Kuulemma jumahti. Kaikki tämä vieläpä ranskaksi. Ylpeä olo.

Rahaa menee aivan järjetöntä kyytiä, kaikkiin pieniin asioihin. En edes uskalla kuvitella paljonko sitä on mennyt, mutta kaikki tähän mennessä on sellaista mitkä vain pitää maksaa. Kyllähän sen tiesi, mutta kyllä se silti hirvittää.

Sen lisäksi ranskalainen näppäimistö on jotain aivan käsittämättömän hirveää. Se on nimeltään azerty, siinä on napit radikaalisti väärissä paikoissa ja- get this- piste tulee shiftin takaa puolipisteen merkistä. Muutenkin sen näppisleiskan jälkeen jopa Dvorak tuntuu ihan järkevätltä ja mukavalta ja lempeästi lähestyttävältä.

Uskomattoman väsyttävää tämä elämä on- kun kaiken hoitamiseen menee niin pirusti aikaa ja vaivaa niin klo 8 on ihan valmista kauraa nukkumaan. Muutin uuteen hostelliin ja Mme Froesel kertoi, että uuten kämpäään pääsee muuttamaan jo 24. päivä. Kävin ensimmäistä kertaa suihkussa sitten suomen ja jumpe kun tuntui hyvältä.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Perillä

Mitähän tästäkin parista päivästä kertoisi?

Note to self- ranskanperunat eivät ole pommes françaises. McDonaldsissa tuli vittuilua heti tästäkin pienestä käännöskukkasesta.

Tulin eilen illalla ja asetuin taloksi heti maailman ryöstöhintaisimman taksimatkan jälkeen. Kyyti lentokentältä 'hotellille' maksoi 60€! Hotelli on (niinkuin facebookkiinkin kommentoin) sellainen paikka, jota ei voi sanoa edes murjuksi. Suihkua ei ole, vessa käytävällä ja resepsionisti pilvessä kaiket päivät. Ymmärsin heti aluksi olla jättämättä mitään arvokasta huoneeseen.

Matka meni hienosti. Ottaen huomioon että lufthansa oli kaikista halvin yhtiö, on sillä ylivoimaisesti paras palvelu kaikista tähän asti kokeilemistani firmoista, joita on paljon. Koneet oli siistejä , tilavia ja ajassa. Finnair tarjosi matkalla Hampuriin toissapäiväisen juustosämpylän ja karkin, Lufthansa (matkalla Müncheniin)ihan oikeaa melko maistuvaa lämmintä ruokaa. Lisäksi tarjoilu pelasi mallikkaasti ja asiakaspalvelu oli esimerkillistä- kun ajatteli painavansa kelloa niin teutoni tuli jo kättä kohti. Tämän lisäksi Muchenin kentällä oli tarjolla ilmaista kahvia ja loungeja myös ilman mitään superlärpätin- korttia matkustaville. Finnairin kotikentällä Helsingissä kahvi muuten maksaa 2,50 kupppi.

Tänään sitten otin härkää sarvista ja aloitin raivopäisen arkeen sopeutumisen. Olen päättänyt opetella täydellisen ranskantaidon ja se on täällä ihan mahdollsita, koska harva ihminen puhuu muuta kuin ranskaa. Melkoista pään seinään lyömistä tämä alku on- kun kieli on niin ruosteessa niin jokaisesta yksinkertaisestakin tilanteesta muodostuu jonkinlainen absurdi kummelisketsi. Huonon ranskan puhuminen, käsillä huitominen ja piirtäminen on nöyryyttävää, mutta oudolla tavalla palkitsevaa. Palkintona minulla on myös ranskalainen GSM- liittymä- jos haluatte ottaa yhteyttä niin +33 6 88 84 90 49. Sitten kun osaan lausua tuon puhelinnumeron niin osannen jo aika paljon. Ranskalaiset kun käyttävät kaksikymmenjärjestelmää myös puhelinnumeroita sanellessaan. 88 on suoraan käännettynä neljä kahtakymmentä ja kahdeksan, 90 on nelja kahtakymmentä ja kymmenen.

Tapasin jo tuubaluokkanikin. Menin koululle sanomaan ihmisile päivää, ja saman tien käteen lyötiin Meltonin Thor ja alettiin lämmittelemään. Ja täytyy sanoa että ne puheet tämän koulun luokan tasosta ei olleet mitään suunpieksemistä. Metodi on aikalailla toinen- lämmittelyjä tehtiin 2,5 tuntia ja yhdessä. Sinä aikana ehdin ampua itseni muutamaankin kertaan siitä, etten ollut pitänyt yllä asteikkotaitoja. Hieman tietysti hävettää soittaa aivan täyttä paskaa H- duurin tilalla luokkatovereille, mutta minkäs teet. Pojat soitti tosiaan pelkästään C- tuubilla ja sellaisia rekistereitä ettei niitä ihan arvannut lämmittelyiksi soitettavan. Ennen kaikkea matalan pään asioihin kiinnitettiin porukassa paljon huomioita ja suuri osa harjoituksista pyöri vittumaisesti siinä C-C#- breikin välissä, tai sitten harjoiteltiin register shiftiä pedaalirekisteriin. Mä en enää pedaali-G#:n kohdalla saanut kuin lämmintä ilmaa, mutta äijät veti siitäkin sekunnin alas. Ja vastaavasti sitten c'':n sai kaikki. No, kyllä mäkin sen saan sieltä kiljuttua.

Porukka vaikuttaa todella mukavalta- Bastien tarjosi kotonaan lounaan heti kun olimme murtautuneet Bastienin (?) kotiin luottokortilla.

Soittimet saapuvat huomenna, toivottavasti mitään ei ole sattunut.