Muutama päivä sitten mennessäni aamulla koululle ihmettelin onko metroliikenne jotenkin sekaisin kun ihmiset jonottivat lippuhallissa pitkässä jonossa tympiintyneen näköisinä. Koska kello oli jo puoli yhdeksän kiiruhdin kuitenkin tehokkaana eteenpäin porteista läpi- paitsi että en, koska kortti näytti punaista. Siihen sitten jonon perään ostamaan biljetteriestä lisää virtaa matkakortille. Kuukausilippu on nimittäin kuukausilippu joka kestää kuukauden, ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään. Ja ensimmäisenä päivänä sitä sitten kaikki lataavat monen kymmenen metrin jonossa.
Tänään oli eka tunti Stéphane Labeyrien kanssa (Orchestre de Paris). Yhteistyö kaverin kanssa sujui jotenkin kauhean luonnollisesti, koska se on jotenkin samanoloinen kuin Petri. Culbertson on kaiken aikaa aivan täysin omissa sfääreissään ja siihen saa vain ajoittain kontaktin. Arnaud taas istui joka tunnilla pianon takana ja puhui ällöttävällä etelän aksentilla syvätaiteellisia juttuja. Stéphaniella taas on sellainen suoraviivainen no-nonsense- lähestymistapa, joka toimii ainakin minulle. Alkuviikon carpaccio- katastrofista on toivuttu, ja tällä kertaa työn alla oli Schumannin adagio ja allegro. Jälki oli huomattavasti parempaa nyt, olin itseasiassa kovasti tyytyväinen varsinkin ekaan osaan.
Erja Joukamo-Ampujan kanssa (muistaakseni) tuli joskus puhetta siitä, kuinka Suomessa pennut laitetaan soittamaan vaativia legato-juttuja heti alusta asti. Puhtaan vapaan legaton soittaminen ei ole nimittäin ihan yksinkertainen juttu, vaikka se tuleekin kaikilta selkäruodosta. Voidaan perustellusti kysyä pitäisikö tällaista vielä pennuilla harjoittaa. Mutta ergo, suomalainen soittotapa painottaa vahvasti siistiä, vireellistä ja saumatonta legatoa. Sanotaanko nyt näin, että ranskalainen ei ehkä niinkään. Ranskassa tyyli on hyvin toinen. Lämmittelyharjoituksina vedetään enemmän ketteryyteen ja nopeuteen perustuvia pyörityksiä, kuin sitä perus taa-ii-aa -kauraa, jonka jokainen muistaa musiikkiopistosta. Minua on katsottu vähän vinoon kun olen mennyt tekemään koppiin vapaat legatot, kun ei niitä kukaan muu halua tehdä.
Ranskalaisten kalusto ei myöskään suosi herkistelylegatoja- suukappaleina kaikilla on Romera Brassin Mel Culbertson- signaturet, jotka painavat noin 600 grammaa laaki ja jotka eivät ole kupiltaan edes D- kuppeja, vaan pohja on melkein tasainen. Rimmi on melko ohut, ja halkaisija valtava. No, se nyt vaan on niin että Conn Hellebergillä (varsinkin läskimmällä rimmillä olevaa 7B:llä) on helpompi soittaa laulavia juttuja. V-kuppi ja järkevä koko tekevät hommasta paljon helpompaa. Kysyin mestarilta syksyllä tullessani haluaako hän minun vaihtavan palan Romeraan ja se kielsi ehdottomasti. Sen mielestä Conn 7B on ehdottomasti parempi jos sitä osaa käyttää oikein.
In your face, ranskalaiset, Schumannin op. 70:n hitaan osan laululinjoista sai tehtyä oikein ällömakean ja pumpulisen ja sellaisen wieniläisunelman ettei koskaan mistään ja niin että nyanssi pysyy kaiken aikaa alhaalla. Haha. Kerrankin tunsi onnistuvansa. Ja kyllä 7B on silti sen verran iso, että sillä tarvittaessa saa painettua orkesterillisen verran porukkaa peltoon. No mutta, se tästä päivän tekniikkapläjäyksestä.
Toinen osa Schumannia on itseasiassa paljon vaikeampi kuin ensimmäinen ja siinä on vielä paljon töitä. Sekin meni ihan hyvin kuitenkin. Labeyrie sitten tunnin lopuksi tönimään olkapäästä että hyvin se meni, ihan oikeasti, älä nyt tollai. Töitä se vaatii. Ja minä katson sitä suu auki että joo kyllä, mutta mää olin tähän todella tyytyväinen. Ilmeisesti olin ollut niin vakava ja vääntänyt naamaa, että sen tulkinnan mukaan olin tyytymätön tuloksiin. Jännä homma.
Tulen tosiaan suomeen 17. päivä, ja ajattelin nyt sitä ennen ottaa oikein supertreenit. Jos saan ohjelmiston (Williamsin ja Bozzan konsertot, Broughtonin sonaatti, Adagio ja Allegro, Carpaccio, Gregsonin Alarum ja joitan muuta) kuosiin niin ajattelin lähteä Düsseldorfin kisoihin. Arvon vielä nyt Brnon ja Düsseldorfin välillä. 50-60. Tai jos saan kulttuurirahaston apurahan, niin vois tehdä molemmat, tai edes jomman kumman.
Olen täällä ollessani soittanut enemmän kuin koskaan. Alan pikkuhiljaa tinkiä aikaisemmasta maksiimistani, jonka mukaan yli 4 tunnin päivittäinen treenaaminen on hyödytöntä. Se ei ole, mutta vaatii sen että treenin pystyy pilkkomaan useammaksi palaksi ja aikansa käyttämään järkevästi. Nykyisellään omaksi päivärymtiksi on muodostunut mennä konsalle vähän yhdeksän jälkeen ja tehdä perusharjoituksia ja lämmittelyjä 12 asti, syödä lounas ja soittaa kahteen asti ja mennä kotiin, ja tulla illalla uudestaan ja soittaa sen minkä haluaa. Aika autistinen elämänmuoto, mutta nyt on se ainoa hetki että tällaisen voi tehdä ja suoraan sanottuna nautin siitä. Tuli juuri mieleeni että olen käynyt keskustassa 3 kertaa viimeisen vajaan kuukauden aikana. Viikonloppuna pitäisi mennä taas, kun Fête de lumiere eli valon juhla alkaa. Huomenna Lyoniin tulee 500 000 ihmistä lisää ja kaupungissa alkaa jokin sellainen, jonka me tunnemme nimellä vappu. Katsotaan mitä tapahtuu.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunki. Näytä kaikki tekstit
perjantai 4. joulukuuta 2009
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Jalkapallo, kulttuuri ja mellakka sosiaalisena konstruktiona
Kun Claude Lévi-Straussistakin aika jätti, leikitään pieni löyhästi strukturalistinen ajatusleikki. Suokaa anteeksi tämän entryn rapsodinen luonne. Kyllä se clue sieltä lopusta löytyy.
Oletetaan, että ryhmittymä X ilmoittaa pitävänsä Helsingin keskustassa mellakan, ja ilmoittaa vielä ajan ja paikan. Miten yhteiskunta reagoi tähän? Legitiimillä voimankäytöllä- poliisilla ja rajavartiolaitoksella. Oletetaan, että ryhmittymä Y ilmoittaa pitävänsä myös mellakan Helsingin keskustassa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Miten yhteiskunta reagoi tähän? Sulkemalla Mannerheimintien, antamalla mellakoitsijoiden mellakoida ja tapella keskenään sekä pitämällä sivulliset ulkona mellakasta, sekä yrittämällä rajoittaa aineellisia vahinkoja.
Mikä ryhmittymillä X ja Y on erona? X on kiljulla käyvää vaihtoehtonuorisoainesta, Y taas Suomen jalkapallomaajoukkueen ja Venäjän jalkapallomaajoukkueen faneja.
En ole sosiologi tai sosiaaliantropologi, mutta on kiinnostavaa miettiä miksi jalkapallofanien mellakka on sosiaalisesti hyväksyttävä, ja vaihtoehtohippien mellakka taas on ehdottoman paha.
Mietitään mellakan tavoitteita. Yhteinen tekijä hipeillä ja jalkapallohuligaaneilla on varmasti yhteenkuuluvaisuuden tunteen lisääntyminen, jonkinlaisen heimoaatteen tunnustaminen ja itsensä määrittely negaatiolla muiden kautta. Toinen tekijä on varmasti Studio Julmahuvista tuttu me nyt vaan halutaan saada huomioo ja päästä pätemään.
Päämäärät ovat molemmilla ryhmittymillä sekavia. Virallisessa Asem- mielenosoituksessa vasemmistonuoret lähtivät Aasian maiden konferenssia kosekevaan mielenosoitukseen vahvasti Aasian maita koskevalla banderollilla Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen, joka ainakin minussa aloitti henkisen eroprosessin vasemmistosta- miten kukaan voi olla niin pihalla? Tähdennyksenä mainittakoon, että vasemmistonuoret eivät virallisesti osallistuneet puheenjohtajaansa lukuunottamatta Smash Asem- mielenosoitukseen. Jalkapallohuligaaneilla ei varmasti ole sen kummempia perusteita toiminnalleen- omaa joukkuetta voi varmasti ihan kaikkien kanssa tukea muillakin tavoitteilla kuin tappelemalla toisen joukkueen kannattajien ja poliisin kanssa ja särkemällä paikkoja. Tavoitteena on (ilmeisesti) ihan vain särkeä ja tuhota mahdollisimman paljon.
Tästä voidaan tehdä johtopäätös: paitsi että vieraat tekevät juhlan, niin hipit tekevät mellakan. Jalkapallohuligaanien mellakka on sosiaalisesti hyväksyttävämpi, koska siinä huliganoivat lihaa syövät heteromiehet. Voidaanko? Käännetäänpä asetelma toisinpäin: lihaa syövät heteromiehet Kiasman nurkalla vaatimassa jotain mitä eivät itsekään tiedä, ja lauma vaihtoehtonuoria laulamassa olee-olee-oleoleee ja heittelemässä venäläisiä kanssahippejä tiilillä? En väitä tietäväni, mutta uskoisin että poliisi pistäisi tässäkin tilanteessa hipit kuriin.
Tämä voi johtua monesta syystä. Varmasti yksi on suomalainen konformistinen, konsensushakuinen mielenmalli ja veneenkeikuttamisen välttäminen- jos joku ihan oikeasti mellakoi ilman hyväksyttävää syytä (jalkapalloa, känniä tai vappua) niin se on varmasti jollain tapaa vaarallista. Vaikka mellakoijina olisi joukko keskenkasvuisia R-junan tuomia ihmisiä, joista suurin osa oli paikalla uteliaisuudesta. Jos taas edellämainittuja hyviä syitä löytyy, mellakalle on olemassa selitys- se voidaan ymmärtää, kuitata, ehkä jopa hyväksyä.
Jalkapallohuligaanien kohdalla mellakan konstruktio (vaikka kosntruktivismi ei kuulemma ole enää sosiologien skenessä muodissa) on helpompi ymmärtää, vaikka se on täsmälleen yhtä irrationaalista kuin hippien mellakka. Tämä ei välttämättä ole huono asia, 1930- luvulla Lapuan liike loppui nimenomaan siihen että liike siirtyi (liikkeenä) sanoista tekoihin ja alkoi- mellakoimaan. Tämä ei käynyt, ja Svinhufvud puuttui tilanteeseen. Okei, tämä on aika rankka kärjistys mutta analogiana mielestäni ainakin jollain tasolla toimiva.
Kaksi tekijää siis määräävät mellakan hyväksyttävyyden: ensisijaisesti kuka mellakoi ja toissijaisesti mellakan syyn legitimaatio. Mellakka on (Suomessa) jees niin pitkään kun se on sisällöltään ja/tai mudoltaan karnevaalia- jos siinä taas on jonkinlainen yhteiskuntarauhaa häiritsevä elementti, niin sitten se ei enää käy. Mielenkiintoista on muuten, että Smash Asem- ihmiset (kuten edellä todettin) eivät missään vaiheessa asettaneet tavoitteikseen tai päämäärikseen muuta kuin tuoda kaaosta Helsingin kaduille (jonka hoiti myöhemmin poliisi) mutta koska porukassa oli selkeästi yhteiskunnan ulkopuolinen ja antikonformistinen pohjavire, katsottiin mellakka pahaksi.
Ehkä. Mun mielestä. Voi olla.
No miten tämä sitten liittyy Lyoniin?
Tänään pyöräillessäni koululta himaan en päässyt normaalia reittiäni Bellecourin aukion läpi, koska poliisi oli sen sulkenut. Poliisi piti sitä pidätys- ja johtokeskuksena. Paikalla oli arviolta 200 santarmia (sen näköisiä äijiä ettei tehnyt mieli mennä kysymään mitä tapahtuu) panssariajoneuvoja ja vesitykkejä, kymmeniä poliisiautoja. Minä katsomaan silmät pyöreinä että mitä tämä on. Ensimmäisenä tuli mieleen maajussien mielenosoitukset, jotka täällä saattaa lähteä kunnolla lapasesta, toinen mielessä käynyt vaihtoehto oli presidentin vierailu tai joku vastaava valtiotapahtuma. Vuokraemäntäni kertoi kuitenkin, että illalla pelataan Olympique Lyonnais- FC Liverpool -jalkapallo-ottelu. Ja missä pelataan jalkapalloa, siellä särjetään paikkoja.
Myöhemmin illalla jouduin lähtemään jokakeskiviikkoisesta pokeri-illasta aikaisemmin, koska kaveriden mukaan ei olisi ollut kovin viisasta lähteä ajamaan keskustan läpi fillarilla kun matsi olisi päättynyt ja kapupunki täynnä huligaaneja. Peli päättyi muuten 1-1. Toisaalta vasemmistoliiton puheenjohtaja totesi tämän kaiken olevan vain jalkapallokulttuuria. Go, figure.
Jos haluatte huvittaa itseänne muuten, niin kannattaa kaivaa HS:n keskustelupalsta näistä mainituista tapahtumista. Reclaim the streets- tapahtuman yleisin kommentointi on ihmettelyä siitä eikö poliisi saa hippejä kuriin, ja miten yhteiskuntaa tällä tavalla häiritään, ja saavatko autoilijat sitten ajaa yhtenä päivänä vuodesssa jalkakäytävillä. Jalkapallohuligaanikeskustelussa taas oli kovasti ihmetelty miksei poliisi vetänyt ryssiä kunnolla päihin. Että näin.
Mutta kannattaa muistaa että HS:n keskustelupalstalla on lähinnä huumoriarvoa eikä sitä sovi lukea liian paljon, tai maailmankuva saattaa kieroutua ja usko lähimmäisiin loppua.
Oletetaan, että ryhmittymä X ilmoittaa pitävänsä Helsingin keskustassa mellakan, ja ilmoittaa vielä ajan ja paikan. Miten yhteiskunta reagoi tähän? Legitiimillä voimankäytöllä- poliisilla ja rajavartiolaitoksella. Oletetaan, että ryhmittymä Y ilmoittaa pitävänsä myös mellakan Helsingin keskustassa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Miten yhteiskunta reagoi tähän? Sulkemalla Mannerheimintien, antamalla mellakoitsijoiden mellakoida ja tapella keskenään sekä pitämällä sivulliset ulkona mellakasta, sekä yrittämällä rajoittaa aineellisia vahinkoja.
Mikä ryhmittymillä X ja Y on erona? X on kiljulla käyvää vaihtoehtonuorisoainesta, Y taas Suomen jalkapallomaajoukkueen ja Venäjän jalkapallomaajoukkueen faneja.
En ole sosiologi tai sosiaaliantropologi, mutta on kiinnostavaa miettiä miksi jalkapallofanien mellakka on sosiaalisesti hyväksyttävä, ja vaihtoehtohippien mellakka taas on ehdottoman paha.
Mietitään mellakan tavoitteita. Yhteinen tekijä hipeillä ja jalkapallohuligaaneilla on varmasti yhteenkuuluvaisuuden tunteen lisääntyminen, jonkinlaisen heimoaatteen tunnustaminen ja itsensä määrittely negaatiolla muiden kautta. Toinen tekijä on varmasti Studio Julmahuvista tuttu me nyt vaan halutaan saada huomioo ja päästä pätemään.
Päämäärät ovat molemmilla ryhmittymillä sekavia. Virallisessa Asem- mielenosoituksessa vasemmistonuoret lähtivät Aasian maiden konferenssia kosekevaan mielenosoitukseen vahvasti Aasian maita koskevalla banderollilla Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen, joka ainakin minussa aloitti henkisen eroprosessin vasemmistosta- miten kukaan voi olla niin pihalla? Tähdennyksenä mainittakoon, että vasemmistonuoret eivät virallisesti osallistuneet puheenjohtajaansa lukuunottamatta Smash Asem- mielenosoitukseen. Jalkapallohuligaaneilla ei varmasti ole sen kummempia perusteita toiminnalleen- omaa joukkuetta voi varmasti ihan kaikkien kanssa tukea muillakin tavoitteilla kuin tappelemalla toisen joukkueen kannattajien ja poliisin kanssa ja särkemällä paikkoja. Tavoitteena on (ilmeisesti) ihan vain särkeä ja tuhota mahdollisimman paljon.
Tästä voidaan tehdä johtopäätös: paitsi että vieraat tekevät juhlan, niin hipit tekevät mellakan. Jalkapallohuligaanien mellakka on sosiaalisesti hyväksyttävämpi, koska siinä huliganoivat lihaa syövät heteromiehet. Voidaanko? Käännetäänpä asetelma toisinpäin: lihaa syövät heteromiehet Kiasman nurkalla vaatimassa jotain mitä eivät itsekään tiedä, ja lauma vaihtoehtonuoria laulamassa olee-olee-oleoleee ja heittelemässä venäläisiä kanssahippejä tiilillä? En väitä tietäväni, mutta uskoisin että poliisi pistäisi tässäkin tilanteessa hipit kuriin.
Tämä voi johtua monesta syystä. Varmasti yksi on suomalainen konformistinen, konsensushakuinen mielenmalli ja veneenkeikuttamisen välttäminen- jos joku ihan oikeasti mellakoi ilman hyväksyttävää syytä (jalkapalloa, känniä tai vappua) niin se on varmasti jollain tapaa vaarallista. Vaikka mellakoijina olisi joukko keskenkasvuisia R-junan tuomia ihmisiä, joista suurin osa oli paikalla uteliaisuudesta. Jos taas edellämainittuja hyviä syitä löytyy, mellakalle on olemassa selitys- se voidaan ymmärtää, kuitata, ehkä jopa hyväksyä.
Jalkapallohuligaanien kohdalla mellakan konstruktio (vaikka kosntruktivismi ei kuulemma ole enää sosiologien skenessä muodissa) on helpompi ymmärtää, vaikka se on täsmälleen yhtä irrationaalista kuin hippien mellakka. Tämä ei välttämättä ole huono asia, 1930- luvulla Lapuan liike loppui nimenomaan siihen että liike siirtyi (liikkeenä) sanoista tekoihin ja alkoi- mellakoimaan. Tämä ei käynyt, ja Svinhufvud puuttui tilanteeseen. Okei, tämä on aika rankka kärjistys mutta analogiana mielestäni ainakin jollain tasolla toimiva.
Kaksi tekijää siis määräävät mellakan hyväksyttävyyden: ensisijaisesti kuka mellakoi ja toissijaisesti mellakan syyn legitimaatio. Mellakka on (Suomessa) jees niin pitkään kun se on sisällöltään ja/tai mudoltaan karnevaalia- jos siinä taas on jonkinlainen yhteiskuntarauhaa häiritsevä elementti, niin sitten se ei enää käy. Mielenkiintoista on muuten, että Smash Asem- ihmiset (kuten edellä todettin) eivät missään vaiheessa asettaneet tavoitteikseen tai päämäärikseen muuta kuin tuoda kaaosta Helsingin kaduille (jonka hoiti myöhemmin poliisi) mutta koska porukassa oli selkeästi yhteiskunnan ulkopuolinen ja antikonformistinen pohjavire, katsottiin mellakka pahaksi.
Ehkä. Mun mielestä. Voi olla.
No miten tämä sitten liittyy Lyoniin?
Tänään pyöräillessäni koululta himaan en päässyt normaalia reittiäni Bellecourin aukion läpi, koska poliisi oli sen sulkenut. Poliisi piti sitä pidätys- ja johtokeskuksena. Paikalla oli arviolta 200 santarmia (sen näköisiä äijiä ettei tehnyt mieli mennä kysymään mitä tapahtuu) panssariajoneuvoja ja vesitykkejä, kymmeniä poliisiautoja. Minä katsomaan silmät pyöreinä että mitä tämä on. Ensimmäisenä tuli mieleen maajussien mielenosoitukset, jotka täällä saattaa lähteä kunnolla lapasesta, toinen mielessä käynyt vaihtoehto oli presidentin vierailu tai joku vastaava valtiotapahtuma. Vuokraemäntäni kertoi kuitenkin, että illalla pelataan Olympique Lyonnais- FC Liverpool -jalkapallo-ottelu. Ja missä pelataan jalkapalloa, siellä särjetään paikkoja.
Myöhemmin illalla jouduin lähtemään jokakeskiviikkoisesta pokeri-illasta aikaisemmin, koska kaveriden mukaan ei olisi ollut kovin viisasta lähteä ajamaan keskustan läpi fillarilla kun matsi olisi päättynyt ja kapupunki täynnä huligaaneja. Peli päättyi muuten 1-1. Toisaalta vasemmistoliiton puheenjohtaja totesi tämän kaiken olevan vain jalkapallokulttuuria. Go, figure.
Jos haluatte huvittaa itseänne muuten, niin kannattaa kaivaa HS:n keskustelupalsta näistä mainituista tapahtumista. Reclaim the streets- tapahtuman yleisin kommentointi on ihmettelyä siitä eikö poliisi saa hippejä kuriin, ja miten yhteiskuntaa tällä tavalla häiritään, ja saavatko autoilijat sitten ajaa yhtenä päivänä vuodesssa jalkakäytävillä. Jalkapallohuligaanikeskustelussa taas oli kovasti ihmetelty miksei poliisi vetänyt ryssiä kunnolla päihin. Että näin.
Mutta kannattaa muistaa että HS:n keskustelupalstalla on lähinnä huumoriarvoa eikä sitä sovi lukea liian paljon, tai maailmankuva saattaa kieroutua ja usko lähimmäisiin loppua.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Liikenne ja uimahallit
Kun nyt iltaisin on mahdollisuus, eli omien opintojen lisäksi järjestötoiminta ei vie kaikkea valveillaoloaikaa, olen alkanut pitkästä aikaa urheilla. Se on paitsi mukavaa niin myös helppoa- nyt kun säät eivät enää suosi lenkkeilyä (niissä ultrakireissä verkkareissa jotka ostin) niin siirryin naapurin uimahallin käyttäjäksi. Uimahalli on kirjaimellisesti seuraavassa talossa ja aivan naurettavan halpa- kymmenen kerran sarjalippu opiskelijoille maksoi 15,90€.
Täkäläiset ilmeisesti pitävät uimisesta, kaupungissa on vissiin viitisentoista uimahallia. Ymmärrän kyllä hyvin, kesällä täällä on ilmeisesti niin kuuma että uida tekee mieli, ja Rhône ja Saône ovat siinä kunnossa ettei niissä voi uida, niin halleja ovat sitten perustaneet kun mertakaan ei oikein ole.
Minäkin pidän uimisesta, mutta edellisessä postauksessa pyöritelty tehokkuus on minun ristini.
Uimahallietiketti on täällä nimittäin sellainen, että jos vastaavalla tavalla olisi pyörinyt Pyynikin uimahallissa, niin vanha kärttyinen allasvalvoja Terttu olisi vienyt raiveleista pukuhuoneeseen ja antanut viikon porttikiellon. Täällä nimittäin on täysin normaalia
Tänään nimittäin joku elvis nauratti naisia taas siinä radan päädyssä ja halusi näyttää tekniikkaansa. Minä olin tähän pelleen jo niin rikki kun se sähläsi koko ajan, että kun se sitten lähti kroolaamaan niin vedin siitä rintauinnilla kauhealla kyydillä ohitse, tällä atleettisella vartalollani. Pentumaista, mutta hauskaa. Allas on muuten 33 metriä pitkä. Kätevää kellottaa itseään tai laskea matkaa. Siinähän se aika toisaalta menee muistellessa 33. kertotaulua.
Vähän samaa vikaa täällä on liikenteessä. Suomessa olisi kortti pois jo aika monesta tempusta mitä täällä näkee päivittäin, ja toisaalta esimerkiksi suomalainen tapa rutiininomaisesti ajaa suojatien ohi pysähtyneen auton olisi täällä aivan ennenkuulumatonta. On aivan normaalia peruuttaa risteyksessä jos menee ohi omasta luukusta, tai ajaa 2-3 rinnakkain yhdellä kaistalla. Punaisia valoja autoilijoiden osalta toisaalta noudatetaan, ja Helsingin mallista kaupunkimoottoritietä ei tänne ole tehty, joten nopeudet pysyvät pieninä.
Itse en kyllä ajaisi autolla suurin surminkaan täällä. On perin ongelmallista kun ei kertakaikkiaan tiedä minkälaisia sääntöjä tai kirjoitettuja tai kirjoittamattomia lakeja on ja mitä niistä pitää noudattaa. Jalankulkijat, kaupunkipyöräilijät ja skootterit skippaavat rutiininomaisesti punaiset valot. Itselleni kävi niin että poliisimoottoripyörä (joka ei ollut hälytysajossa) alkoi kiivailemaan ja antamaan äänimerkkejä, kun odottelin punaisissa valoissa fillareineni. Piti sitten ajaa punaisia päin.
Mielenkiintoinen oivallus on myös yksisuuntaisten katujen suuri määrä. Jokaiselle yksisuuntaiselle kadulle on tehty kuitenkin vastakarvaan menevä kaista. Se on joko täysimittainen jolloin joukkoliikenne ja fillarit pääsevät toiseenkin suuntaan, tai sitten pienellä korokkeella erotettu kouru jota pitkin fillarit etenevät. Génial!
Kehuin edellisessä postauksessa joukkoliikennettä. Se on hyvää, mutta Lyon on myös hyvä esimerkki siitä, että liikennettä ei ilmeisesti ole jotain absoluuttista määrää joka kulkee joko julkisilla tai autoilla. Täällä nimittäin joukkoliikennettä käytetään todella paljon, mutta autoja on aivan tolkuttomasti ja liikenne iltapäivisin aivan jumissa. Sanottava muuten on, että noi Velo'v- polkupyörät on nopein tapa päästä mihinkään. Metrolla menee koululle puoli tuntia, fillarilla 20 minuuttia. Joukkoliikenne on muutenkin ilmeisesti mahdollisimman paljon erotettu muusta liikenteestä, jolloin pahat ruuhkat eivät vaikuta ihan niin murhaavasti kumipyöräliikenteeseen.
P.S. Soitin tänään tuubaa (Mirafone 2398 tjsp) jolla Roger Bobo on levyttänyt ensimmäisen levynsä. Aika huikea tunne, ja mieletön torvi. Pienempi kuin mun F-tuuba, mutta silti se on C-tuuba pitkällä vitosella. Sellaisen vois joskus itsekin hankkia.
Täkäläiset ilmeisesti pitävät uimisesta, kaupungissa on vissiin viitisentoista uimahallia. Ymmärrän kyllä hyvin, kesällä täällä on ilmeisesti niin kuuma että uida tekee mieli, ja Rhône ja Saône ovat siinä kunnossa ettei niissä voi uida, niin halleja ovat sitten perustaneet kun mertakaan ei oikein ole.
Minäkin pidän uimisesta, mutta edellisessä postauksessa pyöritelty tehokkuus on minun ristini.
Uimahallietiketti on täällä nimittäin sellainen, että jos vastaavalla tavalla olisi pyörinyt Pyynikin uimahallissa, niin vanha kärttyinen allasvalvoja Terttu olisi vienyt raiveleista pukuhuoneeseen ja antanut viikon porttikiellon. Täällä nimittäin on täysin normaalia
- vaihtaa tyyliä kesken allasmitan.
- vaihtaa rataa kesken allasmitan
- pysähtyä kesken allasmitan ja alkaa kävellä (wtf?)
- notkua ja norkoilla altaiden päädyssä niin sankalla joukolla ettei ponnistaminen onnistu
- uida kaksi rinnakkain ja jutella. Siis jutella!
- ajaa siksakkia
Tänään nimittäin joku elvis nauratti naisia taas siinä radan päädyssä ja halusi näyttää tekniikkaansa. Minä olin tähän pelleen jo niin rikki kun se sähläsi koko ajan, että kun se sitten lähti kroolaamaan niin vedin siitä rintauinnilla kauhealla kyydillä ohitse, tällä atleettisella vartalollani. Pentumaista, mutta hauskaa. Allas on muuten 33 metriä pitkä. Kätevää kellottaa itseään tai laskea matkaa. Siinähän se aika toisaalta menee muistellessa 33. kertotaulua.
Vähän samaa vikaa täällä on liikenteessä. Suomessa olisi kortti pois jo aika monesta tempusta mitä täällä näkee päivittäin, ja toisaalta esimerkiksi suomalainen tapa rutiininomaisesti ajaa suojatien ohi pysähtyneen auton olisi täällä aivan ennenkuulumatonta. On aivan normaalia peruuttaa risteyksessä jos menee ohi omasta luukusta, tai ajaa 2-3 rinnakkain yhdellä kaistalla. Punaisia valoja autoilijoiden osalta toisaalta noudatetaan, ja Helsingin mallista kaupunkimoottoritietä ei tänne ole tehty, joten nopeudet pysyvät pieninä.
Itse en kyllä ajaisi autolla suurin surminkaan täällä. On perin ongelmallista kun ei kertakaikkiaan tiedä minkälaisia sääntöjä tai kirjoitettuja tai kirjoittamattomia lakeja on ja mitä niistä pitää noudattaa. Jalankulkijat, kaupunkipyöräilijät ja skootterit skippaavat rutiininomaisesti punaiset valot. Itselleni kävi niin että poliisimoottoripyörä (joka ei ollut hälytysajossa) alkoi kiivailemaan ja antamaan äänimerkkejä, kun odottelin punaisissa valoissa fillareineni. Piti sitten ajaa punaisia päin.
Mielenkiintoinen oivallus on myös yksisuuntaisten katujen suuri määrä. Jokaiselle yksisuuntaiselle kadulle on tehty kuitenkin vastakarvaan menevä kaista. Se on joko täysimittainen jolloin joukkoliikenne ja fillarit pääsevät toiseenkin suuntaan, tai sitten pienellä korokkeella erotettu kouru jota pitkin fillarit etenevät. Génial!
Kehuin edellisessä postauksessa joukkoliikennettä. Se on hyvää, mutta Lyon on myös hyvä esimerkki siitä, että liikennettä ei ilmeisesti ole jotain absoluuttista määrää joka kulkee joko julkisilla tai autoilla. Täällä nimittäin joukkoliikennettä käytetään todella paljon, mutta autoja on aivan tolkuttomasti ja liikenne iltapäivisin aivan jumissa. Sanottava muuten on, että noi Velo'v- polkupyörät on nopein tapa päästä mihinkään. Metrolla menee koululle puoli tuntia, fillarilla 20 minuuttia. Joukkoliikenne on muutenkin ilmeisesti mahdollisimman paljon erotettu muusta liikenteestä, jolloin pahat ruuhkat eivät vaikuta ihan niin murhaavasti kumipyöräliikenteeseen.
P.S. Soitin tänään tuubaa (Mirafone 2398 tjsp) jolla Roger Bobo on levyttänyt ensimmäisen levynsä. Aika huikea tunne, ja mieletön torvi. Pienempi kuin mun F-tuuba, mutta silti se on C-tuuba pitkällä vitosella. Sellaisen vois joskus itsekin hankkia.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Kaupunkikuvasta ja liikenteestä
Lyonin tärkeimmät metrolinjat ovat itä-länsi- suunnassa kulkeva D ja (suunnilleen) pohjois-etelä- suunnassa kulkeva A. Metroverkkoon kuuluu myös B, joka kulkee suurinpiirtein lounaasta koilliseen, sekä C joka on oikeastaan muutaman pysäkin funikuularilinja, joka on muutettu metroksi. C on maailman ainoa metro jossa on hammastankovälitys ja 17 prosentin nousu, eli se menee aikamoisessa kenossa. Lyonin liikennelaitokseen kuuluu lisäksi normit bussilinjat sekä rollikoita. Miksei niitäkin voisi hankkia Helsinkiin. Tämän lisäksi on neljä ratikkalinjaa, jotka muistuttavat ehkä enemmän pikaraitioteitä kuin Stadin ratikoita.
Minua lähin metropysäkki on D- linjan Garibaldi, josta on 3 pysäkinväliä keskustaan (Bellecour, jossa voi vaihtaa A- linjaan) ja 6 pysäkinväliä koululle. D- linja on muuten automaattimetro, joka ei ole täällä ollssani vielä kertaakaan esimerkiksi kolaroinut, mikä on kauhean mukavaa. Oikeastaan en juuri muita linjoja käytä, kun tuolla D:llä pääsee mukavasti kodista kouluun.
Ja nyt päästään itseasiassa siihen varsinaiseen aiheeseen. Kävin tänään kavereiden kanssa keilaamassa. Kun kuulin keilahallin olevan lähellä Sans Soucin metroasemaa ajattelin sen olevan jossain aivan lähiössä- Sans Souci on nimittäin vielä kaksi pysäkinväliä Caribaldista itään- jos lasketaan pysäkinväleissä niin se on Bellecourin keskusasemalta viiden pysäkin päässä. Viisi pysäkinväliä olisi Helsingissä Kulosaaressa kuumudessa, tai tulevaisuudessa länsimetron suuntaan elämää sykkivässä Keilaniemessä. Wikipediaa katsellessa käykin ilmi, että Lyonin asukastiheys on 10 000 jäppistä neliökilometrilla, Helsingin vastaava 2700. Kaupungit ovat suunnilleen samankokoisia (Helsinki hiukan isompi) ja molemmilla on isot lähiöalueet ympärillään.
No- Sans Souci tuntui, haisi ja näytti vielä aivan keskustalta. Ihmisiä oli kaduilla, pikkukaupat auki, hälinää ja vilskettä. Ja viiden metropysäkin päässä. Saman homman huomaan metrolinjaa toiseen päähän mentäessä- Walmy (jossa koulu on) ei ole mikään nukkumalähiö jossa viiden jälkeen on auki vain S-market ja kaljakuppila, vaan ihan sellainen elämäväinen keskikaupungin osa.
En ota siihen kantaa onko näin parempi vai huonompi (ei varmasti tarvitse mielikuvitusta miettiä kumpi) mutta on mielenkiintoista miettiä miksi näin kävi. Miksi suomalainen (helsinkiläinen?) kaavoitus on pitkään sallinut tällaisen tilan leväperäisen käytön? Olen Soininvaaran blogista ymmärtänyt että Kallion asukastiheys on paljon keskiarvoa korkeampi ja että suunnitteilla olevasta Jätkänsaaresta on suunnitteilla ihan oikea kaupunginosa eikä nukkumalähiö. Nyt sitä hintaa sitten maksetaan- on jotenkin paradoksaalista että Helsingin asukastiheys on metropoleista ehdottomasti pienin ja silti tila on kertakaikkiaan loppu- Malmin lentokenttää kaavoitetaan asumiskäyttöön ja Sipoo pistetään pikkuhiljaa lihoiksi.
Helsingin osalta täytyy muistaa että kyseessä ei liene mikään sattuma vaan ihan tietoinen poliittinen tahto. Ilmesesti vasta jätkänsaarta kaavoitettaessa vaatimus idiottimaisesta keskipinta-alasta unohdettiin ja sinne kaavoitetttiin paljon pieniä asuntoja. Myös vaatimus parkkipaikoista on ajanut Helsingin pikkuhiljaa aivan kestämättömään tilanteeseen. Kalliossa kaupunkimaiseen asumiseen ja korkeaan asukastiheyteen on päästy sillä että alueella on paljon yksiöitä ja kaksioita. Kalliossa vielä kivijalkakaupatkin menestyvät (pornobaari- ja seksikauppakonsepti valtaa tietysti alaa vauhdilla) vaikka alueella asuu paljon opiskelijoita ja seudulla on vähän nuhruinen maine.
Suomalainen kaupunkikuva on muutenkin jännän eriytynyt. Tietyillä toiminnoilla on selkeästi oma tilansa- on ihan selvää että lähiössä asutaan, keskustassa käydään töissä/koulussa, autot huolletaan jossain teollisuusalueella- näin vain kertakaikkiaan on. Korttelin säteellä mun kämpästä on autokorjaamo, matkatoimisto, kolme ravintolaa, 2 kebabbeeriaa, 2 alimentaria ja yksi ruokakauppa, uimahalli ja kirjasto (ilmeiesti myös päiväkoti ja koulu). Täällä tuntuu jotenkin oudolta että ikkunan alla rasvanahka räplää rellun kaasuttimia päivät pitkät. Jotenkin se tuntuu siltä että se pitäis tehdä jossain Hertsikassa tai Lakalaivassa.
Ja vielä noista pinta-aloista. Lyonin pinta-ala on siis noin 50 neliökilometriä, Helsingin 210. Asukkaita saman verran. Asukastiheyden mediaania en tiedä mutta keskiarvot tuli jo mainittua. Jotenkin minun on vaikea ymmärtää miten niin Helsingistä on tila loppumassa? Lyonia ei ole rakennettu mitenkään erityisen korkeaksi, mutta tiiviiksi. Jos siihen tähdättäisin?
EDIT: Kaupungissa on 2 juna-asemaa pitkän matkan liikenteelle, Part-Dieu ja Perrache. Lähiliikenne on ripoteltu St. Paulin, Brotteauxin, Gorge de Loupin, Jean Macén ja Gare de Vaisen välillä. Täällä kaikkea junaliikennettä ei ole yritetty tukkia yhdelle asemalle. Helsingin asemahan on onnettomassa paikassa pussin perällä. Jokainen juna varaa tavallaan kaksinkertaisen määrän kapasiteettia ja jokainen Transport Tycoonia tietää mikä itku ja murhe nuo yksisyöttöiset asemat ovat. Mutta silti. Entäpä jos meilläkin olisi Töölön asema, Sörnäisten asema, Pasilan asema ja Helsingin rautatieasema erikseen? Tänäänkin ikävät lehdet yllättävästi hidastivat rantaradan toimintaa, joka heijastui tämän yhden ainoan asema-alueen kautta koko pääradalle.
Minua lähin metropysäkki on D- linjan Garibaldi, josta on 3 pysäkinväliä keskustaan (Bellecour, jossa voi vaihtaa A- linjaan) ja 6 pysäkinväliä koululle. D- linja on muuten automaattimetro, joka ei ole täällä ollssani vielä kertaakaan esimerkiksi kolaroinut, mikä on kauhean mukavaa. Oikeastaan en juuri muita linjoja käytä, kun tuolla D:llä pääsee mukavasti kodista kouluun.
Ja nyt päästään itseasiassa siihen varsinaiseen aiheeseen. Kävin tänään kavereiden kanssa keilaamassa. Kun kuulin keilahallin olevan lähellä Sans Soucin metroasemaa ajattelin sen olevan jossain aivan lähiössä- Sans Souci on nimittäin vielä kaksi pysäkinväliä Caribaldista itään- jos lasketaan pysäkinväleissä niin se on Bellecourin keskusasemalta viiden pysäkin päässä. Viisi pysäkinväliä olisi Helsingissä Kulosaaressa kuumudessa, tai tulevaisuudessa länsimetron suuntaan elämää sykkivässä Keilaniemessä. Wikipediaa katsellessa käykin ilmi, että Lyonin asukastiheys on 10 000 jäppistä neliökilometrilla, Helsingin vastaava 2700. Kaupungit ovat suunnilleen samankokoisia (Helsinki hiukan isompi) ja molemmilla on isot lähiöalueet ympärillään.
No- Sans Souci tuntui, haisi ja näytti vielä aivan keskustalta. Ihmisiä oli kaduilla, pikkukaupat auki, hälinää ja vilskettä. Ja viiden metropysäkin päässä. Saman homman huomaan metrolinjaa toiseen päähän mentäessä- Walmy (jossa koulu on) ei ole mikään nukkumalähiö jossa viiden jälkeen on auki vain S-market ja kaljakuppila, vaan ihan sellainen elämäväinen keskikaupungin osa.
En ota siihen kantaa onko näin parempi vai huonompi (ei varmasti tarvitse mielikuvitusta miettiä kumpi) mutta on mielenkiintoista miettiä miksi näin kävi. Miksi suomalainen (helsinkiläinen?) kaavoitus on pitkään sallinut tällaisen tilan leväperäisen käytön? Olen Soininvaaran blogista ymmärtänyt että Kallion asukastiheys on paljon keskiarvoa korkeampi ja että suunnitteilla olevasta Jätkänsaaresta on suunnitteilla ihan oikea kaupunginosa eikä nukkumalähiö. Nyt sitä hintaa sitten maksetaan- on jotenkin paradoksaalista että Helsingin asukastiheys on metropoleista ehdottomasti pienin ja silti tila on kertakaikkiaan loppu- Malmin lentokenttää kaavoitetaan asumiskäyttöön ja Sipoo pistetään pikkuhiljaa lihoiksi.
Helsingin osalta täytyy muistaa että kyseessä ei liene mikään sattuma vaan ihan tietoinen poliittinen tahto. Ilmesesti vasta jätkänsaarta kaavoitettaessa vaatimus idiottimaisesta keskipinta-alasta unohdettiin ja sinne kaavoitetttiin paljon pieniä asuntoja. Myös vaatimus parkkipaikoista on ajanut Helsingin pikkuhiljaa aivan kestämättömään tilanteeseen. Kalliossa kaupunkimaiseen asumiseen ja korkeaan asukastiheyteen on päästy sillä että alueella on paljon yksiöitä ja kaksioita. Kalliossa vielä kivijalkakaupatkin menestyvät (pornobaari- ja seksikauppakonsepti valtaa tietysti alaa vauhdilla) vaikka alueella asuu paljon opiskelijoita ja seudulla on vähän nuhruinen maine.
Suomalainen kaupunkikuva on muutenkin jännän eriytynyt. Tietyillä toiminnoilla on selkeästi oma tilansa- on ihan selvää että lähiössä asutaan, keskustassa käydään töissä/koulussa, autot huolletaan jossain teollisuusalueella- näin vain kertakaikkiaan on. Korttelin säteellä mun kämpästä on autokorjaamo, matkatoimisto, kolme ravintolaa, 2 kebabbeeriaa, 2 alimentaria ja yksi ruokakauppa, uimahalli ja kirjasto (ilmeiesti myös päiväkoti ja koulu). Täällä tuntuu jotenkin oudolta että ikkunan alla rasvanahka räplää rellun kaasuttimia päivät pitkät. Jotenkin se tuntuu siltä että se pitäis tehdä jossain Hertsikassa tai Lakalaivassa.
Ja vielä noista pinta-aloista. Lyonin pinta-ala on siis noin 50 neliökilometriä, Helsingin 210. Asukkaita saman verran. Asukastiheyden mediaania en tiedä mutta keskiarvot tuli jo mainittua. Jotenkin minun on vaikea ymmärtää miten niin Helsingistä on tila loppumassa? Lyonia ei ole rakennettu mitenkään erityisen korkeaksi, mutta tiiviiksi. Jos siihen tähdättäisin?
EDIT: Kaupungissa on 2 juna-asemaa pitkän matkan liikenteelle, Part-Dieu ja Perrache. Lähiliikenne on ripoteltu St. Paulin, Brotteauxin, Gorge de Loupin, Jean Macén ja Gare de Vaisen välillä. Täällä kaikkea junaliikennettä ei ole yritetty tukkia yhdelle asemalle. Helsingin asemahan on onnettomassa paikassa pussin perällä. Jokainen juna varaa tavallaan kaksinkertaisen määrän kapasiteettia ja jokainen Transport Tycoonia tietää mikä itku ja murhe nuo yksisyöttöiset asemat ovat. Mutta silti. Entäpä jos meilläkin olisi Töölön asema, Sörnäisten asema, Pasilan asema ja Helsingin rautatieasema erikseen? Tänäänkin ikävät lehdet yllättävästi hidastivat rantaradan toimintaa, joka heijastui tämän yhden ainoan asema-alueen kautta koko pääradalle.
torstai 24. syyskuuta 2009
Vélo'V eli kaupunkipyörät
En tiedä onko Helsingisä enää kaupunkipyöriä. Hetkihän siitä jo on kun sellaisella ajoin, mutta muistan säätömahdottoman satulan, puuttuvan polkimen, umpikumiset kumit ja kieron etuvanteen. Täällä Lyonissakin on kaupunkipyöräsysteemi, joka (toisin kuin Helsingissä) toimii ihan oikeasti.
Saattaa olla että ihmisten mentaliteetti on täällä toinen, eli lähtökohtaisesti kaikkea yhteistä ei ole pakko rikkoa ja tuhota. Vielä suurempi syy on varmasti lähtökohtien erilaisuus. Helsingissä pyörän saa 2 euron panttia vastaan heittää Kolera-altaaseen, Lyonissa 5. tunnin palauttamattomuus veloittaa tililtä 150 euroa. Uskon että juuri tämä yksilöitävyys on se syy miksi fillarit täällä toimii. Mutta miten ne toimii?
Täkäläiseen bussikorttiin (jonka minäkin jo siis sain) saa ostaa lisäominaisuutena Vèlo'V- pyöräedun. Homma maksaa 15€ vuodessa. Ensimmäinen tunti on ilmainen, jokainen alkava puolituntinen 50 senttiä. Jos täällä on turistina niin hommaan voi liittyä myös lyhytaikaisesti. 7 päivän jäsenyys on 3 euroa, ensimmäinen puoli tuntia on ilmaista ja siitä eteenpäin sama 50 senttiä alkavalta puolelta tunnilta. Pyöriä on varmasti tuhatkunta ja palautus/lainausasemia kolmatta sataa. Fillareissa on ilmarenkaat, kolme vaihdetta, napadynamosta lataavat ledivalot edessä ja takana sekä säädettävä satula ja kunnon kori ja tarakka. Sellainen peli, jolla viitsii ajaa pidemmänkin matkan. Génial, täkäläinen sanoisi.
Fillareita myös oikeasti käytetään. Ihan kaiken ikäiset ajaa niillä, ja myös liikenteessä on selkeästi merkatut kaistat fillareille. Ja vaikka liikenne on kaaoksellista täällä, se on myös niin hidasta että pahepmia vaaratilanteita ei pääse syntymään, vaikka välillä liikennesääntöjä tulkitaan kyllä ranskalaisella suurpiirteisyydellä.
Lyon on vähän samanlainen kaupunki kuin Jyväskylä siinä mielessä, että päästäkseen minne tahansa on todennäköistä että matkalla on vittumainen ylämäki. Hostellin yli 40 metrin korkeuserosta ja puhuin. Muita mäkiä ovat Mount-Rousse, Croix-Rousse ja Fourvière. En kyllä ihan tolla kaupunkipyörällä lähtisi kiskomaan noita isoja nousuja, mutta olen senkin kyllä nähnyt. Toisaalta joenrantoja on kiva ajella.
Tänään on nimittäin Mouvement Social, eli bussit ei kulje ja metroista vain osa. Kuskit on lakossa, ja kun olen yrittänyt kysellä miksi niin kukaan ei tiedä. Myöskään funikulaarit ei toimi, mikä aiheuttaa tätä vittupäämäkeä ramppaamista ja ylenmääräistä hikoilua. Onneksi vietän viimeisiä hetkiä täällä hostellissa, saa kämpän kello kolme. Minun käyttämäni metrolinja on D, joka on luojan kiitos automatisoitu. Ja automaattista kuskia ei ilmeisesti saa lakkoon mutta rikki se menee silti useammin kuin olisi väliksi.
Saattaa olla että ihmisten mentaliteetti on täällä toinen, eli lähtökohtaisesti kaikkea yhteistä ei ole pakko rikkoa ja tuhota. Vielä suurempi syy on varmasti lähtökohtien erilaisuus. Helsingissä pyörän saa 2 euron panttia vastaan heittää Kolera-altaaseen, Lyonissa 5. tunnin palauttamattomuus veloittaa tililtä 150 euroa. Uskon että juuri tämä yksilöitävyys on se syy miksi fillarit täällä toimii. Mutta miten ne toimii?
Täkäläiseen bussikorttiin (jonka minäkin jo siis sain) saa ostaa lisäominaisuutena Vèlo'V- pyöräedun. Homma maksaa 15€ vuodessa. Ensimmäinen tunti on ilmainen, jokainen alkava puolituntinen 50 senttiä. Jos täällä on turistina niin hommaan voi liittyä myös lyhytaikaisesti. 7 päivän jäsenyys on 3 euroa, ensimmäinen puoli tuntia on ilmaista ja siitä eteenpäin sama 50 senttiä alkavalta puolelta tunnilta. Pyöriä on varmasti tuhatkunta ja palautus/lainausasemia kolmatta sataa. Fillareissa on ilmarenkaat, kolme vaihdetta, napadynamosta lataavat ledivalot edessä ja takana sekä säädettävä satula ja kunnon kori ja tarakka. Sellainen peli, jolla viitsii ajaa pidemmänkin matkan. Génial, täkäläinen sanoisi.
Fillareita myös oikeasti käytetään. Ihan kaiken ikäiset ajaa niillä, ja myös liikenteessä on selkeästi merkatut kaistat fillareille. Ja vaikka liikenne on kaaoksellista täällä, se on myös niin hidasta että pahepmia vaaratilanteita ei pääse syntymään, vaikka välillä liikennesääntöjä tulkitaan kyllä ranskalaisella suurpiirteisyydellä.
Lyon on vähän samanlainen kaupunki kuin Jyväskylä siinä mielessä, että päästäkseen minne tahansa on todennäköistä että matkalla on vittumainen ylämäki. Hostellin yli 40 metrin korkeuserosta ja puhuin. Muita mäkiä ovat Mount-Rousse, Croix-Rousse ja Fourvière. En kyllä ihan tolla kaupunkipyörällä lähtisi kiskomaan noita isoja nousuja, mutta olen senkin kyllä nähnyt. Toisaalta joenrantoja on kiva ajella.
Tänään on nimittäin Mouvement Social, eli bussit ei kulje ja metroista vain osa. Kuskit on lakossa, ja kun olen yrittänyt kysellä miksi niin kukaan ei tiedä. Myöskään funikulaarit ei toimi, mikä aiheuttaa tätä vittupäämäkeä ramppaamista ja ylenmääräistä hikoilua. Onneksi vietän viimeisiä hetkiä täällä hostellissa, saa kämpän kello kolme. Minun käyttämäni metrolinja on D, joka on luojan kiitos automatisoitu. Ja automaattista kuskia ei ilmeisesti saa lakkoon mutta rikki se menee silti useammin kuin olisi väliksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
