Niinkuin mainitsin aikaisemmin, Bastien lähti Pietariin kolmen kuukauden opiskelijavaihtoon. Bastienin kämppä ei suinkaan jäänyt tyhjilleen, koska on pirun hieno kämppä pirun hienolla paikalla, lähellä konservatoriota. Kahden hengen kimppakämppä, jossa saa soittaa sisällä.
Kämppään nimittäin muutti Mel, tai niiksi ajoiksi kun on täällä opettamassa. Voisi kuvitella, että jos alivuokraa asuntonsa 64-vuotiaalle vakavaraiselle meritoituneelle professorimiehelle, saisi vuokralle... no, rauhallisen 64-vuotiaan professorin. Mutta Bastienin 25-vuotias kämppis valitti että muuten elämä Culbertsonin kanssa on ihan mukavaa, mutta professori on järjestänyt viikon aikana jo kahdet sikabileet.
Että tämä teille opiksi ja ojennukseksi, ei ole professoria karvoihin katsominen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuminen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 2. huhtikuuta 2010
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Uusi koti!
Noniin lapsukaiset, päivittäkäähän osoiteitetonne: Mun uusi osoite on
Monsieur Tuomas Saloniemi
45 Rue de Trion
69005 LYON
FRANCE
Eli muutin. Tämä uusi kämppä oli sellainen kirjaimellisesti eteen tippunut tarjous. Ja jos olisin ollut liikenteessä 2 minuuttia aikaisemin olisin ehtinyt jo metroon, jossa puhelin ei kuulu, ja kämppä olisi mennyt jollekin toiselle, ehkä. Mistä näistä tietää.
No- joillekin teistä on jo nihkeily tuosta vanhasta asunnosta tuttua. Mutta suurimpina ongelmina oli olematon ääni- ja lämpöeristys, kämpän pimeys, kalleus, kivilattia, kylmyys, pienuus, saniteettitilojen toivottomuus ja ennenkaikkea se, että se oli ihan törkeän kallis. Ranskalainen yhteiskunta on kiinni suhteista. Joten oli ihan turhaa edes toivoa saavansa muuta kuin pientä ja kallista rotankoloa, jos tulee paikalle tuntematta ketään. Suhteilla (eikä siis mitenkään kähmimällä tai diilailemalla, vaan levittämällä sanaa että etsii kämppää) näitä sitten löytyy.
Miten tämä eroaa entisestä asunnostani? No- täälllä on yli 40 neliäötä enemmän tilaa. Kyseessä on iso kaksio. Sen lisäksi kylpyhuone ja vessa on erikseen- ja kylppäri on iso. Ja hanasta tulee ihan sen lämpöistä vettä kuin haluaa- ei enää suihkua, joka tuo mieleen vanhojen miesten ongelmat. Puhumattakaan siitä että kylppärin ja makuuhuoneen välillä on kynnys. Huonekorkeus on rapiat 3 metriä, parkettilattiat, ja- get this- pesukone. Ei tartte maksaa enää kolmea euroa koneellisesta pyykkiä. Ja kämppä on täysin kalustettu.
Tämä kämppä on vuokralla yhdeltä konservatorion fagotistilta, joka lähti Saksaan vaihtoon kevääksi. Erasmus- verkosto voisi oikeastaan laittaa jonkun home swapping- sivuston pystyyn. Kun minä muutin pois Clavikselta Sophie, joka tuli saksata vaihtoon, asuu minun kämpässä ja minun tavaroilla. Minä asun täällä vaihtoon lähteneen tyypin kämpässä. Ja ymmärtääkseni tämä kaveri täältä lähti myös asumaan jonkun vaihtoon lähteneen kämppään. Eikö olisikin kätevää jos halukkaat voisivat suoraan laittaa näistä ilmoituksia muille vaihtareille? Säästyttäisiiin verta imeviltä vuokravälitystoimistoilta, saataisiin ihmisille parempia kämppiä, säästettäisiin aikaa ja hermoja. Vieraassa kulttuurissa vieraalla kielellä ja vierailla tavoilla kämpän säätäminen on ihan oikeasti todella vittumaista. Puhumattakaan siitä että jos muuttaa valmiiksi kalustettuun kotiin, jää helvetin kalliit alkuinvestoinnit pois.
Minulla nimittäin varmasti suurin yksittäinen kuluerä oli kämpän sisustus- eikä mitään marimekkokankaita ja fengshui- suihkulähteitä vaan vedenkeitintä, pyykinkuivaustelinettä, lakanaa, moppia, lautasia veitsiä, kattiloita ja haarukoita- mitä nyt jokaiseen kotiin vuosien varrella huomaamatta kertyy. Jos sen kaiken ostaa kerralla niin uskokaa minua, se on kallista. Ja yleensä tyhjässä, kaikuvassa kämpässä on sen verran ahtaalla ettei ole aikaa ruveta selvittämään mistä löytyisi kirppareita tai vastaavia, vaan kamat pitää ostaa NYT HETI. Siinä ei auta ruveta vertailemaan liiemmälti hintoja.
Rrotankolo muuten maksoi 420 euroa kuussa- johon päälle 40 euroa sähköstä, 20 euroa vakuutuksesta ja laskennallinen 10 euroa netistä. Tämä kämppä taas on 430- sisältäen kaiken. Netin, veden, sähkön, vakuutuksen ja helvetin uteliaan naapurin.
Ja sähkölaskusta muuten- en oikein ymmärrä mitähän sähköyhtiö on ajatellut. Siis- kilowattitunti maksaa noin 15 senttiä. Puolet enemmän kuin Suomessa, muuten, ja Ranskassa käytännössä kaikki sähkö tedään ilmaista energiaa tuottavilla ydinvoimaloilla. Asiaan, mulle sovittiin arvioveloitukseksi 40€. No jos kilowattitunti maksaa 15snt, niin 4000 sentillä saa 267 kWh kuukaudessa. Korjatkaa jos olen väärässä. Kämpän sähkölaitteet koostui yhdestä 500 watin lämppäristä, kuumavesibroilerista, vedenkeittimestä ja läppäristä. Minun järkeni mukaan en olisi saanut tuota summaa täyteen, vaikka olisin koko valveillaoloaikani käyttänyt kaikkia sähkölaitteita täysillä. Mikähän juttu sekin nyt lieni.
Monsieur Tuomas Saloniemi
45 Rue de Trion
69005 LYON
FRANCE
Eli muutin. Tämä uusi kämppä oli sellainen kirjaimellisesti eteen tippunut tarjous. Ja jos olisin ollut liikenteessä 2 minuuttia aikaisemin olisin ehtinyt jo metroon, jossa puhelin ei kuulu, ja kämppä olisi mennyt jollekin toiselle, ehkä. Mistä näistä tietää.
No- joillekin teistä on jo nihkeily tuosta vanhasta asunnosta tuttua. Mutta suurimpina ongelmina oli olematon ääni- ja lämpöeristys, kämpän pimeys, kalleus, kivilattia, kylmyys, pienuus, saniteettitilojen toivottomuus ja ennenkaikkea se, että se oli ihan törkeän kallis. Ranskalainen yhteiskunta on kiinni suhteista. Joten oli ihan turhaa edes toivoa saavansa muuta kuin pientä ja kallista rotankoloa, jos tulee paikalle tuntematta ketään. Suhteilla (eikä siis mitenkään kähmimällä tai diilailemalla, vaan levittämällä sanaa että etsii kämppää) näitä sitten löytyy.
Miten tämä eroaa entisestä asunnostani? No- täälllä on yli 40 neliäötä enemmän tilaa. Kyseessä on iso kaksio. Sen lisäksi kylpyhuone ja vessa on erikseen- ja kylppäri on iso. Ja hanasta tulee ihan sen lämpöistä vettä kuin haluaa- ei enää suihkua, joka tuo mieleen vanhojen miesten ongelmat. Puhumattakaan siitä että kylppärin ja makuuhuoneen välillä on kynnys. Huonekorkeus on rapiat 3 metriä, parkettilattiat, ja- get this- pesukone. Ei tartte maksaa enää kolmea euroa koneellisesta pyykkiä. Ja kämppä on täysin kalustettu.
Tämä kämppä on vuokralla yhdeltä konservatorion fagotistilta, joka lähti Saksaan vaihtoon kevääksi. Erasmus- verkosto voisi oikeastaan laittaa jonkun home swapping- sivuston pystyyn. Kun minä muutin pois Clavikselta Sophie, joka tuli saksata vaihtoon, asuu minun kämpässä ja minun tavaroilla. Minä asun täällä vaihtoon lähteneen tyypin kämpässä. Ja ymmärtääkseni tämä kaveri täältä lähti myös asumaan jonkun vaihtoon lähteneen kämppään. Eikö olisikin kätevää jos halukkaat voisivat suoraan laittaa näistä ilmoituksia muille vaihtareille? Säästyttäisiiin verta imeviltä vuokravälitystoimistoilta, saataisiin ihmisille parempia kämppiä, säästettäisiin aikaa ja hermoja. Vieraassa kulttuurissa vieraalla kielellä ja vierailla tavoilla kämpän säätäminen on ihan oikeasti todella vittumaista. Puhumattakaan siitä että jos muuttaa valmiiksi kalustettuun kotiin, jää helvetin kalliit alkuinvestoinnit pois.
Minulla nimittäin varmasti suurin yksittäinen kuluerä oli kämpän sisustus- eikä mitään marimekkokankaita ja fengshui- suihkulähteitä vaan vedenkeitintä, pyykinkuivaustelinettä, lakanaa, moppia, lautasia veitsiä, kattiloita ja haarukoita- mitä nyt jokaiseen kotiin vuosien varrella huomaamatta kertyy. Jos sen kaiken ostaa kerralla niin uskokaa minua, se on kallista. Ja yleensä tyhjässä, kaikuvassa kämpässä on sen verran ahtaalla ettei ole aikaa ruveta selvittämään mistä löytyisi kirppareita tai vastaavia, vaan kamat pitää ostaa NYT HETI. Siinä ei auta ruveta vertailemaan liiemmälti hintoja.
Rrotankolo muuten maksoi 420 euroa kuussa- johon päälle 40 euroa sähköstä, 20 euroa vakuutuksesta ja laskennallinen 10 euroa netistä. Tämä kämppä taas on 430- sisältäen kaiken. Netin, veden, sähkön, vakuutuksen ja helvetin uteliaan naapurin.
Ja sähkölaskusta muuten- en oikein ymmärrä mitähän sähköyhtiö on ajatellut. Siis- kilowattitunti maksaa noin 15 senttiä. Puolet enemmän kuin Suomessa, muuten, ja Ranskassa käytännössä kaikki sähkö tedään ilmaista energiaa tuottavilla ydinvoimaloilla. Asiaan, mulle sovittiin arvioveloitukseksi 40€. No jos kilowattitunti maksaa 15snt, niin 4000 sentillä saa 267 kWh kuukaudessa. Korjatkaa jos olen väärässä. Kämpän sähkölaitteet koostui yhdestä 500 watin lämppäristä, kuumavesibroilerista, vedenkeittimestä ja läppäristä. Minun järkeni mukaan en olisi saanut tuota summaa täyteen, vaikka olisin koko valveillaoloaikani käyttänyt kaikkia sähkölaitteita täysillä. Mikähän juttu sekin nyt lieni.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Kalossit ja kuumavesipullo
Paljon on vettä virranut Rhônessa siitä kun viimeksi kirjoitin. Oli nähkääs joululoma, ja minä Suomessa. Oli kuva nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja ystäviä. Kiitos kaikille joita tapasin ja anteeksi niiltä, joita en ehtinyt tavata. En ottanut ressiä ihmisten tapaamisesta, en tehnyt listoja keitä pitää nähdä vaan katsoin mitä tapahtuu.
Joulu meni normaaliin tapaansa, niinkuin pitääkin. Kotona syötiin hyvin ja kävin jopa hiihtämässä. Ihan oikeasti. Ilmeisesti koulun liikuntakasvatus on kohdaltani epäonnistunut, koska johonkin aivojen takakoloon on jäänyt jotain mikä nauttii liikunnasta.
Takaisintulomatka oli aavistuksen tavallista mielenkiintoisempi. Mikään firma ei lennä suoraan Helsingistä Lyoniin, vaan matkat kulkevat joko Frankfurtin tai Münchenin kautta, niin tälläkin kertaa. Lentokone tuli Helsinkiin myöhässä, jonka seurauksena se myös lähti myöhässä. Kääntöajat on todellakin karsittu nollaan. Nå, Müncheniin tultiin siis melkein tunti myöhässä. Tämän seurauksena vaihtolento Lyoniin oli jo ehtinyt lähteä. Olin ainoa Lyoniin vaihtava niin eivät viitsineet pidätellä sitä konetta. Muutamaa muuta toppuuttelivat.
Menin suoraan transfer check-inniin hakemaan uutta boardingpassia. Tässä kohtaa tyttö kertoi että minut on rebookattu kello 21 lähtevään koneeseen. Ja kello oli siis kaksi iltapäivällä. Tässä kohtaa melkein paloi käämi ja aloitin kärttyilyn. Kerroin että NokiaSiemens Networks ei varmasti katso hyvällä tällaista kikkailua ja yhteistyötä varmasti täytyy harkita. Huomatkaa että tässä kohtaa minulla oli musta pitkä villakangastakki, asiantuntijasalkku ja hattu ja valkoinen kaulahuivi. Kärttyilystä johtuen tai siitä huolimatta tyttö kertoi että Zürichin kone on juuri lähdössä ja jos pääsen kahdessa minuutissa portille, ehdin Zurichin kautta Lyonin koneeseen. Näin tehtiin ja Minä Zurichiin.
Sveitsi ei kuulu EU:hun joten turvatarkastus tehdään uudestaan koska olen lähdössä EU-alueen ulkopuolelta EU-alueelle. No, mikään ei ole niin riemullista kuin seistä turvatarkastusjonossa kun lennon boordaus on jo alkanut, varsinkin kun on kentällä jossa ei ole koskaan käynyt eikä tiedä kuinka kaukana asiat ovat. No, ehdin nippa nappa Helvetica- yhtiön Fokkeriin Lyoniin. Jännästi nimnneet lentoyhtiön fontin mukaan.
Noista lentokoneista- Fokker 100:ssa kannattaa yrittää saada paikka riviltä 11, joka on hätäuloskäyntirivi. Airbus A320: koneissa taasen rivi 20 on invapaikkoja, eli enemmän jalkatilaa mutta matkatavaroita saa pitää missä haluaa. Lyoniin tultiin loppujen lopuksi vain pari tuntia myöhässä. Kaikista uskomattominta oli se, että matkalaukku seurasi koko ajan minua. En käsitä millä helvetillä Munchenin kentällä olivat ehtineet työntää mun laukun siihen Zurichin koneeseen koska siitä kun mun bookattiin sinne siihen kun portti meni kiinni oli 4 minuuttia. Aivan totaalisen uskomatonta. Lyonissa menin suoraan tekemään claimia ja täti katsoi minua ja kertoi että odota nyt, kyllä se on Zurichista tullut.
Mutta mistä otsikon mukaiset kalossit ja kuumavesipullo? Täällä on nyt kylmä ja sataa räntää. Kalossit on aivan täysin välttämättömät kun kyntää täällä sohjossa. Lunta hallitaan täällä kaatamalla sen päälle suolaa ja odottamalla sen sulamista. Toinen metodi on ottaa ns. laappa (siis se kumitelainen työkalu millä suomalaisissa väärinrakennettuissa vessoissa työnnelläään vettä viemäriin) ja työntää sillä sohjoa naapurin puolelle. Jokaisen kaupan edessä on puoliympyrän muotoinen laapattu alue.
Kuumavesipuollon sain mummolta ja se on kullanarvoinen koska täällä on kylmä. Siis tosi kylmä nyt. Kolmen poissaoloviikon aikana tännekin on tullut oikea talvi ja kämpän vetoisuusongelmat ovat nyt korostuneet. Kuuma petikaveri auttaa pitämään lämmön oikealla paikalla.
Joulu meni normaaliin tapaansa, niinkuin pitääkin. Kotona syötiin hyvin ja kävin jopa hiihtämässä. Ihan oikeasti. Ilmeisesti koulun liikuntakasvatus on kohdaltani epäonnistunut, koska johonkin aivojen takakoloon on jäänyt jotain mikä nauttii liikunnasta.
Takaisintulomatka oli aavistuksen tavallista mielenkiintoisempi. Mikään firma ei lennä suoraan Helsingistä Lyoniin, vaan matkat kulkevat joko Frankfurtin tai Münchenin kautta, niin tälläkin kertaa. Lentokone tuli Helsinkiin myöhässä, jonka seurauksena se myös lähti myöhässä. Kääntöajat on todellakin karsittu nollaan. Nå, Müncheniin tultiin siis melkein tunti myöhässä. Tämän seurauksena vaihtolento Lyoniin oli jo ehtinyt lähteä. Olin ainoa Lyoniin vaihtava niin eivät viitsineet pidätellä sitä konetta. Muutamaa muuta toppuuttelivat.
Menin suoraan transfer check-inniin hakemaan uutta boardingpassia. Tässä kohtaa tyttö kertoi että minut on rebookattu kello 21 lähtevään koneeseen. Ja kello oli siis kaksi iltapäivällä. Tässä kohtaa melkein paloi käämi ja aloitin kärttyilyn. Kerroin että NokiaSiemens Networks ei varmasti katso hyvällä tällaista kikkailua ja yhteistyötä varmasti täytyy harkita. Huomatkaa että tässä kohtaa minulla oli musta pitkä villakangastakki, asiantuntijasalkku ja hattu ja valkoinen kaulahuivi. Kärttyilystä johtuen tai siitä huolimatta tyttö kertoi että Zürichin kone on juuri lähdössä ja jos pääsen kahdessa minuutissa portille, ehdin Zurichin kautta Lyonin koneeseen. Näin tehtiin ja Minä Zurichiin.
Sveitsi ei kuulu EU:hun joten turvatarkastus tehdään uudestaan koska olen lähdössä EU-alueen ulkopuolelta EU-alueelle. No, mikään ei ole niin riemullista kuin seistä turvatarkastusjonossa kun lennon boordaus on jo alkanut, varsinkin kun on kentällä jossa ei ole koskaan käynyt eikä tiedä kuinka kaukana asiat ovat. No, ehdin nippa nappa Helvetica- yhtiön Fokkeriin Lyoniin. Jännästi nimnneet lentoyhtiön fontin mukaan.
Noista lentokoneista- Fokker 100:ssa kannattaa yrittää saada paikka riviltä 11, joka on hätäuloskäyntirivi. Airbus A320: koneissa taasen rivi 20 on invapaikkoja, eli enemmän jalkatilaa mutta matkatavaroita saa pitää missä haluaa. Lyoniin tultiin loppujen lopuksi vain pari tuntia myöhässä. Kaikista uskomattominta oli se, että matkalaukku seurasi koko ajan minua. En käsitä millä helvetillä Munchenin kentällä olivat ehtineet työntää mun laukun siihen Zurichin koneeseen koska siitä kun mun bookattiin sinne siihen kun portti meni kiinni oli 4 minuuttia. Aivan totaalisen uskomatonta. Lyonissa menin suoraan tekemään claimia ja täti katsoi minua ja kertoi että odota nyt, kyllä se on Zurichista tullut.
Mutta mistä otsikon mukaiset kalossit ja kuumavesipullo? Täällä on nyt kylmä ja sataa räntää. Kalossit on aivan täysin välttämättömät kun kyntää täällä sohjossa. Lunta hallitaan täällä kaatamalla sen päälle suolaa ja odottamalla sen sulamista. Toinen metodi on ottaa ns. laappa (siis se kumitelainen työkalu millä suomalaisissa väärinrakennettuissa vessoissa työnnelläään vettä viemäriin) ja työntää sillä sohjoa naapurin puolelle. Jokaisen kaupan edessä on puoliympyrän muotoinen laapattu alue.
Kuumavesipuollon sain mummolta ja se on kullanarvoinen koska täällä on kylmä. Siis tosi kylmä nyt. Kolmen poissaoloviikon aikana tännekin on tullut oikea talvi ja kämpän vetoisuusongelmat ovat nyt korostuneet. Kuuma petikaveri auttaa pitämään lämmön oikealla paikalla.
torstai 15. lokakuuta 2009
Kylmä
Vaikka kaakkois-ranskassa ollaankin niin talvi tulee tännekin. Ja vaikka täkäläisten puheista aina välillä kuultaa epäusko siihen että Helsinskissä (niinkuin se täällä äännetään) ei kävele pingviinejä kadulla ja että lämpötila harvoin laskee alle kymmenen asteen, niin näille pitää vakuutella että -uskokaa tai älkää- minullekin tulee kylmällä kylmä, en varsinaisesti viihdy pakkasessa enkä ota painimatseja jääkarhujen kanssa pysyäkseni lämpöisenä. Itseasiassa en ole koskaan varsinaisesti viihtynyt Suomessa talvella, ainakaan etelässä. Pimeää, kylmää, niljaista, pimeää, loskaista ja pimeää vuodenaikaa varmasti harva kaipaa. Mutta luonto hoitaa täälläkin homman kotiin, talvella tulee kylmä.
Tätä kirjoittaessani kämpässä on noin 16 astetta lämmintä. Itse pärjään mukavasti villapaidan ja villasukkien kanssa- toistaiseksi. Keskuslämmitys on täällä tuntematon asia. Jokaisessa asunnossa on yksi tai useampi sähkökäyttöinen patteri. Ja sen käyttö muuten maksaa aivan sairaasti. Mikäli ymmärsin hinnastoa oikein, niin 600 watin vebaston pouhoottaminen maksaa noin 3,5€ tunnissa. Mikäs siinä jos kämppä pysyisi sillä lämpöisenä, mutta talossa on enemmän läpiä kuin… no niitä on paljon, ja sen lisäksi aikaisemmin kertomani kylmän ja lämpimän tilan ero alkaa nyt korostua. Lämpö ei pysy sisällä.
Tämä talo on jännästi rakennettu toisen talon kylkeen, niin että sisäänkäynti on toisesta talosta josta pitää kulkea tähän taloon. Talojen välissä on parvekkeen tyyppinen patio, joka on siis ulkotilaa. Tähän taloon johtavaa käytävän ovea pidetään auki. En ymmärrä miksi. Olen sitä käynyt laittamassa kiinni ja naapurin isoäiti käy sen aina vääntämässä auki. Mikäs siinä, kiva leikki sekin on. Käytävässä on siis noin -2 astetta lämmintä. Asuntojen ulko-ovet eivät ole sellaisia tavallisia ulko-ovia, vaan enemmänkin sisäovia joihin on laitettu lukko. Eli eivät pidä vetoa, lämmöstä puhumattakaan. Ikkuna on yksöisikkuna ja koko kämpän ilmanvaihto eli sitä pitää aika ajoin pitää auki. Aivan ensi töikseni yritin etsiä Carrefourista ikkunateippiä. Ei löytynyt. Sitä pitää jonkun tuoda suomesta, että saan edes jonkun tolkun tähän energiantuhlauksen riemuparaatiin.
BSTN- kurssi oli taas tällä viikolla. Tuhatkauno oli korvattu lihavalla sedällä joka puhui nopeasti mutta kovaa, ja käsitteli- joukko-oppia ja logiikkaa. Tämän päivän analyysityönä oli Xenakiksen Herma. Se on Xenakiksen tutkielma musiikillisten tapahtumien käytöstä tiettyinä funktioina säveltämisessä. Suoraan sanottuna se kuulostaa aivan paskalta, lähinnä siltä kuin äänet olisi arvottu täysin satunnaisesti. Minkäänlaista auraalisesti hahmotettavaa rytmistä rakennetta tai tonaalisia keskuksia- tai edes minkäänlaista hahmotettavaa järjestystä ei ole, mutta teoksen selitystekstissä on selvitetty yksityskohtaisesti tämä funktioteoria.
No- setä siis kävi läpi joukko-opin ranskaksi kaikkine operaattoreineen. Minulle tämä(kin) osa matematiikkaa on jo aikaisemmin jäänyt huomattavan epäselväksi, ja sitten kun setä puuskuttaa kaikki kymmenkunta operaattoria läpi ja piirtää totuusarvomatriisin näistä niin minä olin aivan kahveella. Joko ranskalaisten koulusivistys on luonontieteiden osalta huomattavasti suomalasita syvempää (minua ei lasketa, en ymmärrä kunnolla edes nelilaskinta) tai sitten kyseinen kurssi on todella diehard- propellihatuille tarkoitettu. Ymmärsin kyllä periaatteen miten Xenakis on näitä juttujaan miettiny. Kyseinen biisi on varmasti aivan helvetillisen vaikea harjoitella ja soittaa ja kuulostaa silti koskettimistolle pudonneelta kissalta- nykymusiikkia parhaimmillaan siis.
Tätä kirjoittaessani kämpässä on noin 16 astetta lämmintä. Itse pärjään mukavasti villapaidan ja villasukkien kanssa- toistaiseksi. Keskuslämmitys on täällä tuntematon asia. Jokaisessa asunnossa on yksi tai useampi sähkökäyttöinen patteri. Ja sen käyttö muuten maksaa aivan sairaasti. Mikäli ymmärsin hinnastoa oikein, niin 600 watin vebaston pouhoottaminen maksaa noin 3,5€ tunnissa. Mikäs siinä jos kämppä pysyisi sillä lämpöisenä, mutta talossa on enemmän läpiä kuin… no niitä on paljon, ja sen lisäksi aikaisemmin kertomani kylmän ja lämpimän tilan ero alkaa nyt korostua. Lämpö ei pysy sisällä.
Tämä talo on jännästi rakennettu toisen talon kylkeen, niin että sisäänkäynti on toisesta talosta josta pitää kulkea tähän taloon. Talojen välissä on parvekkeen tyyppinen patio, joka on siis ulkotilaa. Tähän taloon johtavaa käytävän ovea pidetään auki. En ymmärrä miksi. Olen sitä käynyt laittamassa kiinni ja naapurin isoäiti käy sen aina vääntämässä auki. Mikäs siinä, kiva leikki sekin on. Käytävässä on siis noin -2 astetta lämmintä. Asuntojen ulko-ovet eivät ole sellaisia tavallisia ulko-ovia, vaan enemmänkin sisäovia joihin on laitettu lukko. Eli eivät pidä vetoa, lämmöstä puhumattakaan. Ikkuna on yksöisikkuna ja koko kämpän ilmanvaihto eli sitä pitää aika ajoin pitää auki. Aivan ensi töikseni yritin etsiä Carrefourista ikkunateippiä. Ei löytynyt. Sitä pitää jonkun tuoda suomesta, että saan edes jonkun tolkun tähän energiantuhlauksen riemuparaatiin.
BSTN- kurssi oli taas tällä viikolla. Tuhatkauno oli korvattu lihavalla sedällä joka puhui nopeasti mutta kovaa, ja käsitteli- joukko-oppia ja logiikkaa. Tämän päivän analyysityönä oli Xenakiksen Herma. Se on Xenakiksen tutkielma musiikillisten tapahtumien käytöstä tiettyinä funktioina säveltämisessä. Suoraan sanottuna se kuulostaa aivan paskalta, lähinnä siltä kuin äänet olisi arvottu täysin satunnaisesti. Minkäänlaista auraalisesti hahmotettavaa rytmistä rakennetta tai tonaalisia keskuksia- tai edes minkäänlaista hahmotettavaa järjestystä ei ole, mutta teoksen selitystekstissä on selvitetty yksityskohtaisesti tämä funktioteoria.
No- setä siis kävi läpi joukko-opin ranskaksi kaikkine operaattoreineen. Minulle tämä(kin) osa matematiikkaa on jo aikaisemmin jäänyt huomattavan epäselväksi, ja sitten kun setä puuskuttaa kaikki kymmenkunta operaattoria läpi ja piirtää totuusarvomatriisin näistä niin minä olin aivan kahveella. Joko ranskalaisten koulusivistys on luonontieteiden osalta huomattavasti suomalasita syvempää (minua ei lasketa, en ymmärrä kunnolla edes nelilaskinta) tai sitten kyseinen kurssi on todella diehard- propellihatuille tarkoitettu. Ymmärsin kyllä periaatteen miten Xenakis on näitä juttujaan miettiny. Kyseinen biisi on varmasti aivan helvetillisen vaikea harjoitella ja soittaa ja kuulostaa silti koskettimistolle pudonneelta kissalta- nykymusiikkia parhaimmillaan siis.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Roh roh
Uusi kamppa on nyt saatu. Huomattavan hyvalla paikalla eli kolmannessa arrondissementissa, 3 metropysakin paassa keskustasta ja 6 paassa koululta. Kamppa vuokrattiin "kalustettuna" mika osoittautui ilmeisen venyvaksi kasitteeksi. Paikalla oli nimittain 2 poytaa, 3 tuolia ja patja. Kalusteita nekin tietysti, mutta ensimmaisena paivana piti lahtea Carrefouriin (lahinna cittaria vastaava valtava kauppa) ostamaan perustarpeita. Keittioastiat, vedenkeitin, jatkojohtoja (kampassa on 2 pistorasiaa, mika on ehka hippasen vahan menevalle nuorelle miehelle) ja lamppuja. Ja sitten mina tulin kipeaksi.
En tieda onko tama se sikaflunssa, mutta kylla mina helvetin kipea olen/olin. Nyt ollaan jo voiton puolella, mutta pari yota sitten nakymat ja toiminta oli yolla sita luokkaa etta kuumetta oli ja reilusti. Taman lisaksi rakaa tulee enemman kuin olisi valiksi (joku biologi voisi muuten kertoa mita raka oikeastaan on ja mika elin sita tekee) ja hengitys kuulosti lahinna astmaiselta lefalta maratonilla. Mutta I will survive.
Suurin ongelma sairastamisessa oli etta on aivan saatanallisen tylsaa. Ei ole televisiota, radio on kannykassa mutten siita mitaan ymmarra (no ehka jotain) ja suomenkielinen kirjallisuus loppuun luettu. Kirjastokorttia ei ole, koska sen saamiseen tarvitaan justification d'homicile eli kotipaikkatodistus. Siksi tietysti kelpaa mika tahansa virallinen kirje. Esimerkiksi internet-lasku. No miten saa internet-yhteyden? Esittamalla justification d'homicilen ja justification de bankairen, eli pankkitilitodistuksen. Miten saa pankkitilin? esittamalla justification d'homicilen. So there, ad nauseaum. Ranskalaiset ovat tehneet tasta muna/kana- dilemmasta ihan oman taiteenlajinsa.
Mutta kamppa rupeaa tuntumaan enemman ja enemman kodilta, mutta vahan kerrallaan. Laitan valokuvia kun saan sen kuuluisan oman nettiyhteyteni, ahlyn nettikahvilassa ei voi tyhjentaa muistikorttia. Kampassa on aikamoisia teknisia ratkaisuja, esimerkiksi 10 kuutiota hukkatilaa vessan ylapuolella. Taman lisaksi tarvittava asento on wc-pontolla istuessa aika miehekas, koska tilaa ponton reunan ja seinan valilla on noin 15 cm. Lisaksi (koska huonekorkeus on 3,5m) kamppaan on viisaasti rakennettu iso ja tilava parvi makuuhuoneeksi. Mutta laitan tosiaan kuvia sitten kun on mahollista. Nyt siirryn syomaan.
En tieda onko tama se sikaflunssa, mutta kylla mina helvetin kipea olen/olin. Nyt ollaan jo voiton puolella, mutta pari yota sitten nakymat ja toiminta oli yolla sita luokkaa etta kuumetta oli ja reilusti. Taman lisaksi rakaa tulee enemman kuin olisi valiksi (joku biologi voisi muuten kertoa mita raka oikeastaan on ja mika elin sita tekee) ja hengitys kuulosti lahinna astmaiselta lefalta maratonilla. Mutta I will survive.
Suurin ongelma sairastamisessa oli etta on aivan saatanallisen tylsaa. Ei ole televisiota, radio on kannykassa mutten siita mitaan ymmarra (no ehka jotain) ja suomenkielinen kirjallisuus loppuun luettu. Kirjastokorttia ei ole, koska sen saamiseen tarvitaan justification d'homicile eli kotipaikkatodistus. Siksi tietysti kelpaa mika tahansa virallinen kirje. Esimerkiksi internet-lasku. No miten saa internet-yhteyden? Esittamalla justification d'homicilen ja justification de bankairen, eli pankkitilitodistuksen. Miten saa pankkitilin? esittamalla justification d'homicilen. So there, ad nauseaum. Ranskalaiset ovat tehneet tasta muna/kana- dilemmasta ihan oman taiteenlajinsa.
Mutta kamppa rupeaa tuntumaan enemman ja enemman kodilta, mutta vahan kerrallaan. Laitan valokuvia kun saan sen kuuluisan oman nettiyhteyteni, ahlyn nettikahvilassa ei voi tyhjentaa muistikorttia. Kampassa on aikamoisia teknisia ratkaisuja, esimerkiksi 10 kuutiota hukkatilaa vessan ylapuolella. Taman lisaksi tarvittava asento on wc-pontolla istuessa aika miehekas, koska tilaa ponton reunan ja seinan valilla on noin 15 cm. Lisaksi (koska huonekorkeus on 3,5m) kamppaan on viisaasti rakennettu iso ja tilava parvi makuuhuoneeksi. Mutta laitan tosiaan kuvia sitten kun on mahollista. Nyt siirryn syomaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
