Pullontuoksuista lauantaita vaan teille kaikille. Niinkuin tiedetään, vappu tapahtuu kerran vuodessa ja pian on taas Sen aika. Vaikka maassa täytyykin SDP:n ja persujen mukaan olla maan tavalla ja omaan kulttuuriin isoloituminen on väärin, niin ajattelin silti säilyttää sirpaileita Suomalaisesta Elämänmuodosta. Edellämainittu on sinällään paskapuhetta koska en ole koskaan tehnyt simaa tai munkkeja, mutta ulkomailla ollessaan sitä on hyvää aikaa radikalisoitua.
Mutta tuo siman valmistaminen oli täällä vähän konsti. Periaatteessa kyseessä on huippuyksinkertainen, käytetty juoma. Sokeriveteen liuotetaan hiiva ja halutut mausteet, ja tämän jälkeen C6H12O6 + 2 ADP → 2 C2H5OH + 2 CO2 + 2 ATP. Mutta matkan varrella tuli kummallisia ongelmia.
Ensimmäisenä tehtävänä oli löytää fariinisokeria. Google- sessioinnin ja Facebook-brainstormauksen jälkeen saatiin fariinisokeri käännettyä ranskaksi. Se on muuten vergeoise brune, jos jotakuta kiinnostaa. Lähin kauppani LeClerc ei ollut moisesta tuotteesta koskaan kuullutkaan. Ostin kuitenkin ämpärin, valkosokeria, kuivahiivan ja sitruunat ja limet. Konsultoin alakerran herkkupuodin pitäjän kanssa tästä sokeriasiasta. Hän ymmärsi kyllä mistä puhun, mutta ilmeisesti vastaava tuote ei kuulu täällä oikeastaan koskaan käytettäviin tuotteisiin. Tässä kohtaa ei enää auttanut antaa periksi, vaan lähdin Carrefouriin toiselle puolelle kaupunkia.
Carrefourissa ei ollut illalla töissä muuta henkilökuntaa kuin hyllyttäjiä, jotka puhuivat vielä huonompaa ranskaa kuin minä. Sitkeästi etsittyäni löysin kuin löysinkin... jotain. Ei se ihan fariinisokeria ollut, sisältää kuulemma sokeria, karamellia, kaakaoväriä käännössokerin siirapppia ja mitä lie. Ja kalpeampaakin se oli kuin fariinisokeri. Mutta korvasin osan valkosokerista ruokosokerilla, että saisi edes vähän sinne päin olevaa väriä.
Kotona sitten aloitin itse valmistusprosessin leikkaamalla kuorimaveitsellä puolet vasemman etusormen kynttä pois. Vahingossa. Tämän jälkeen kuorin sitruunat ja limen, keitin vettä ja, no, kyllä te tiedätte. Kun seos oli jäähtynyt reilun kädenlämpöiseksi, laitoin sekaan hiiva, joka sihahti. Noniin, siis kävi ilmi ettei se mitään hiivaa ollut. Se oli leivinjauhetta! Hiiva on ranskaksi levure. Leivinjauhe on ranskaksi levure chimique. Jotenkin tulkitsin levure chimiquen olevan siis kemiallista hiivaa, eli kuivahiivaa. Varsinkin kun se oli ihan samassa paikassa ja samanlaisessa paketissa kuin hiivat.
Annoin tuon simalitkun olla peiton alla (kylppärissä, ei omani) ja seuraavana päivänä kävin ostamassa sitten ihan oikeaa hiivaa. Lämmittelin taas koko sotkun ja laitoin hiivat kyytiin. Simaohjeissa suositeltiin käyttämään 1/4 tl tavallista hiivaa. No, kuivahiiva oli valtavissa annospusseissa. Pistin hiivaa sitten sillai fiilispohjalta, mutta aika maltillisesti. Näköjään aika reippahasti kuitenkin. Ja ilmeisesti täkäläinen hiiva on jotenkin suomalaista täräkämpää tavaraa, ja sitä meni sinne ilmeisesti vähän liikaa.
Nimittäin nyt kotona haisee kilju. Joten viattomasta simantekemistä tuli kuin varkain kiljunkeittelyä. Seuraava etappi on tietysti sen pullottaminen ja pullojen jättäminen yksin tänne. Minä nimittäin lähden aamuyöllä portugaliin. Taidanpa laittaa nuo pullot varmuuden vuoksi suihkukaappiin- jos ne jääkaappiin laittaa niin mahdollinen räjähdys aiheuttaisi taas varmasti uskomattomia asioita. Luuletteko vakuutusyhtiön uskovan parketin menneen piallle kiljunkeitto-onnettomuudessa? Siis missä?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
lauantai 24. huhtikuuta 2010
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Ruoka
Ranskassa kun ollaan niin ruoka on tärkeää. Minulta on aina silloin tällöin kysytty että onko täällä hyvää ruokaa. Kas siinäpä kysymys mihin on mahdotonta vastata tyhjentävästi.
No, kouluruuasta on pitänyt napisemani jo jonkun kerran. Koulun ruoka on kallista ja pahaa. Tarjolla on yleensä ns. räjäytettyä lihaa, jonka kanssa tarjoillaan joko pastaa tai ranskalaisia perunoita. Tämän lisäksi on tarjolla isohko assortimentti sivulautasia. Kaksi lisäserviisiä saa valita- tarjolla on juustoja, salaatteja, leikkeleitä tai jälkiruokia. Jokaiseen ateriaan kuuluu lisäksi pala niin hiivaista leipää, että sillä saa pakin hyvästi sekaisin. Pitää jättää väliin.
Räjäytysliha tarjoillaan suoraan tiskistä, mutta siitä huolimatta se on lautasen kohdatessaan jo niin kylmää että se pitää laittaa mikroon jos siitä haluaa syömäkelpoista. Mikron koulun ruokala tarjoaakin juuri tätä varten. Uskomatonta. Ateria maksaa 3,20 -paitsi jos haluaa lisälautasia jotka ovat 90 senttiä kappale. Lisälautaset hyviä, lämmin ruoka sietämätöntä.
No, ruokakaupasta saa tietysti ruokaa myös. Minun lähikauppani on Leader Price, joka on ilmeisesti halvin kauppa ympäristössä. Ruoka on halpaa ja hyvää, täällä keskustan ruokakauppa ei ole käärinyt veroalennuksia omiin liiveihinsä. Varsinkin ne perinteiset ranskalaiset kamat kuten juustot, viini ja leipä ovat halvempia ja parempia kuin suomessa. Ja tuorepasta maksaa muutaman sentin vähemmän kuin kuivamakaroni. Että silleen.
Eilisellä bändimatkalla tarjottiin illallinen, joka oli valtava lautasellinen leikkeleitä. Ei siis mitään muuta kuin leikkeleitä. Makkaraa ja alabodia. Itselle tuntuu hassulta syödä illalliseksi lautasellinen kylmiä leikkeleitä, mutta näin vain tehtiin. Ja ihan hyviä ne olivat, mutta aika saksalaishenkinen, tynkky olo tulee kun syö lautasellisen makkaroita.
Ranskalainen köökki on ainakin tällä alueella rasvaista, maitoista ja lihaisaa. Melko Atkins- henkinen dieetti, ja kaupasta on aivan turha etsiä mitään kevytjugurttia tai light- juustoa. Ei vaan kertakaikkiaan ole. Mutta toimii ilmeisesti- minä olen useamman kilon kevyempi kuin tänne tultaessa, vaikka ruokavalio onkin melkoisen erilainen. Okei, liikunnan lisääminen ja elämänrytmin säännönmukaistuminen ovat varmasti osaltaan auttaneet, mutta silti.
Ravintoloissa olen käynyt vähän vähemmän. Ravintoloissa syöminen on huomattavasti halvempaa kuin suomessa, mutta siitä huolimatta sen verran hintavaa etten ihan joka viikko kehtaa. Ravintolaruuasta on jo vähän kokemusta. Vaikka se onkin aina hyvää, se on myös huomattavan... no... samanlaista. Alueellinen identiteetti on vahva, ja ruoka on samanlaista melkein joka paikassa. Mutta en valita. Viime viikolla olin mestarin kanssa syömässä kulmaravintolassa ja söin aivan ällistyttävän hyvää kanaa, joka oli valmistettu Bordeauxlaisittain.
Tällaista tällä kertaa.
No, kouluruuasta on pitänyt napisemani jo jonkun kerran. Koulun ruoka on kallista ja pahaa. Tarjolla on yleensä ns. räjäytettyä lihaa, jonka kanssa tarjoillaan joko pastaa tai ranskalaisia perunoita. Tämän lisäksi on tarjolla isohko assortimentti sivulautasia. Kaksi lisäserviisiä saa valita- tarjolla on juustoja, salaatteja, leikkeleitä tai jälkiruokia. Jokaiseen ateriaan kuuluu lisäksi pala niin hiivaista leipää, että sillä saa pakin hyvästi sekaisin. Pitää jättää väliin.
Räjäytysliha tarjoillaan suoraan tiskistä, mutta siitä huolimatta se on lautasen kohdatessaan jo niin kylmää että se pitää laittaa mikroon jos siitä haluaa syömäkelpoista. Mikron koulun ruokala tarjoaakin juuri tätä varten. Uskomatonta. Ateria maksaa 3,20 -paitsi jos haluaa lisälautasia jotka ovat 90 senttiä kappale. Lisälautaset hyviä, lämmin ruoka sietämätöntä.
No, ruokakaupasta saa tietysti ruokaa myös. Minun lähikauppani on Leader Price, joka on ilmeisesti halvin kauppa ympäristössä. Ruoka on halpaa ja hyvää, täällä keskustan ruokakauppa ei ole käärinyt veroalennuksia omiin liiveihinsä. Varsinkin ne perinteiset ranskalaiset kamat kuten juustot, viini ja leipä ovat halvempia ja parempia kuin suomessa. Ja tuorepasta maksaa muutaman sentin vähemmän kuin kuivamakaroni. Että silleen.
Eilisellä bändimatkalla tarjottiin illallinen, joka oli valtava lautasellinen leikkeleitä. Ei siis mitään muuta kuin leikkeleitä. Makkaraa ja alabodia. Itselle tuntuu hassulta syödä illalliseksi lautasellinen kylmiä leikkeleitä, mutta näin vain tehtiin. Ja ihan hyviä ne olivat, mutta aika saksalaishenkinen, tynkky olo tulee kun syö lautasellisen makkaroita.
Ranskalainen köökki on ainakin tällä alueella rasvaista, maitoista ja lihaisaa. Melko Atkins- henkinen dieetti, ja kaupasta on aivan turha etsiä mitään kevytjugurttia tai light- juustoa. Ei vaan kertakaikkiaan ole. Mutta toimii ilmeisesti- minä olen useamman kilon kevyempi kuin tänne tultaessa, vaikka ruokavalio onkin melkoisen erilainen. Okei, liikunnan lisääminen ja elämänrytmin säännönmukaistuminen ovat varmasti osaltaan auttaneet, mutta silti.
Ravintoloissa olen käynyt vähän vähemmän. Ravintoloissa syöminen on huomattavasti halvempaa kuin suomessa, mutta siitä huolimatta sen verran hintavaa etten ihan joka viikko kehtaa. Ravintolaruuasta on jo vähän kokemusta. Vaikka se onkin aina hyvää, se on myös huomattavan... no... samanlaista. Alueellinen identiteetti on vahva, ja ruoka on samanlaista melkein joka paikassa. Mutta en valita. Viime viikolla olin mestarin kanssa syömässä kulmaravintolassa ja söin aivan ällistyttävän hyvää kanaa, joka oli valmistettu Bordeauxlaisittain.
Tällaista tällä kertaa.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Ruokaöverit
Eilen löysin ensinnäkin Carrefourin. Se on varmaan lähinnä Citymarkettia vastaava tolkuttoman iso kauppa, joka myy kaikkea mahdollista. Siellä on myös melko halvat hinnat ja tarvittava tavara, joten kävin Part-Dieun metropysäkillä olevassa Carrefourissa. Carrefourissa huomiota kiinnitti oma osasto ählyille (section orientale) jossa myytiin kaikkea matoista teeserviiseihin, sekä täti jonka homma oli painaa vaa'an nappia. Täti istui vaakojen keskellä, ja paineli nappeja kun ihmiset toi pussitettuja asioita sen eteen. Käyhän se työllistäminen noinkin.
Tämän lisäksi on sanottava että ranskalaiset törttöilevät jonossa. Etuilu on ihan normaalia, mutta erityisesti suomalaisen tehokkuuteen taipuvaa mieltä sykähdyttää se tapa, jolla siinä maksuprosessissa lorvaillaan. Ensin nimittäin pakataan kaikessa rauhassa ostokset ja kuullaan loppusumma, sitten kaivetaan rahapussi, vaihdetaan vähän kuulumisia ja sählätään pin-koodin kanssa. Keskimäärin täällä menee kauppajonossa 15-20 minuuttia.
Part-Dieun metropysäkki oli sisällä kauppakeskuksessa, joka oli aivan järjettömän iso, ja jonka joku reikäpäinen arkkitehti on suunnitellut ristin muotoiseksi sisältä. Tämä on ihan ok, mutta joku sisustussuunnittelija on tehnyt näistä ristin sakaroista identtisiä. No arvaatteko miten siinä kävi? Jep, multa meni tunti löytää se saatanan metropysäkki.
Mutta se ruoka. Tuubaluokka soitti eilen ja vaati lähtemään kaupungille. Mikä oli kivaa. Ravintolana oli vallan helvetin hyvä Chez Paul. Ei suositella kasvisruokailijoille, listalla ei ollut nimittäin mitään kasvisruokaa. Alkuun tuli 7 eri lihasalaattia, leikkeleitä ja suolakurkkuja. Tunnistin sianmahamakkaran ja häränhännät, mutta muuten söin mitä eteen tuli, ja hyvää oli. Pääruoaksi otin häränkieltä, ja en ole varmaan koskaan syönyt mitään niin hyvää. Jälkiruoaksi juustot ja sitten talon jälkkäri, joku hyydytetty kananmuna-sokeripommi. Ja sitten vielä kahvi avec. Kaikki tämä maksoi 34€. Viinit ilmeisesti kuuluivat hintaan.
Se mikä tässä oli ongelmana oli että minä olin jo syönyt ennen kaupungille lähtöä. Tällä hetkellä on sellainen olo että mikään ei tule ulos tai mene sisään, ellei saaa vähän käveltyä. Tai mitä tahansa. Tuokaa karhupumppu.
Kieli on vielä kankeaa, ja kauppaan mennessä on vaarana että kartutan taas kananmunakokoelmaani. Nimittäin muna on l'œuf, vesi l'eau. Jostain syystä nämä äännetään niin, että munan vokaali on aavistuksen suppeampi kuin veden, mutta muuta eroa ei ole. Molemmat on äänteitä joita suomen kielessä ei ylipäätään ole, niin on aina pelkkää lottoa saako vettä vai kananmunia. Ja tosimieshän ei myönnä että olisi halunnut vettä, vaan vie kananmunat himaan.
Tämän lisäksi on sanottava että ranskalaiset törttöilevät jonossa. Etuilu on ihan normaalia, mutta erityisesti suomalaisen tehokkuuteen taipuvaa mieltä sykähdyttää se tapa, jolla siinä maksuprosessissa lorvaillaan. Ensin nimittäin pakataan kaikessa rauhassa ostokset ja kuullaan loppusumma, sitten kaivetaan rahapussi, vaihdetaan vähän kuulumisia ja sählätään pin-koodin kanssa. Keskimäärin täällä menee kauppajonossa 15-20 minuuttia.
Part-Dieun metropysäkki oli sisällä kauppakeskuksessa, joka oli aivan järjettömän iso, ja jonka joku reikäpäinen arkkitehti on suunnitellut ristin muotoiseksi sisältä. Tämä on ihan ok, mutta joku sisustussuunnittelija on tehnyt näistä ristin sakaroista identtisiä. No arvaatteko miten siinä kävi? Jep, multa meni tunti löytää se saatanan metropysäkki.
Mutta se ruoka. Tuubaluokka soitti eilen ja vaati lähtemään kaupungille. Mikä oli kivaa. Ravintolana oli vallan helvetin hyvä Chez Paul. Ei suositella kasvisruokailijoille, listalla ei ollut nimittäin mitään kasvisruokaa. Alkuun tuli 7 eri lihasalaattia, leikkeleitä ja suolakurkkuja. Tunnistin sianmahamakkaran ja häränhännät, mutta muuten söin mitä eteen tuli, ja hyvää oli. Pääruoaksi otin häränkieltä, ja en ole varmaan koskaan syönyt mitään niin hyvää. Jälkiruoaksi juustot ja sitten talon jälkkäri, joku hyydytetty kananmuna-sokeripommi. Ja sitten vielä kahvi avec. Kaikki tämä maksoi 34€. Viinit ilmeisesti kuuluivat hintaan.
Se mikä tässä oli ongelmana oli että minä olin jo syönyt ennen kaupungille lähtöä. Tällä hetkellä on sellainen olo että mikään ei tule ulos tai mene sisään, ellei saaa vähän käveltyä. Tai mitä tahansa. Tuokaa karhupumppu.
Kieli on vielä kankeaa, ja kauppaan mennessä on vaarana että kartutan taas kananmunakokoelmaani. Nimittäin muna on l'œuf, vesi l'eau. Jostain syystä nämä äännetään niin, että munan vokaali on aavistuksen suppeampi kuin veden, mutta muuta eroa ei ole. Molemmat on äänteitä joita suomen kielessä ei ylipäätään ole, niin on aina pelkkää lottoa saako vettä vai kananmunia. Ja tosimieshän ei myönnä että olisi halunnut vettä, vaan vie kananmunat himaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
