Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Huntujuttu

Suomalaisista lehdistä on saanut seurata keskustelua ranskalaisten suhtautumisesta burkhan käyttöön- oikeastaan enemän kuin ranskan lehdistä. No tämä johtuu ranskalaisen mediakentän pirstaloitumisesta ja siitä että ulkomaalaisen on huomattavan vaikea seurata lehtidiskurssia, vaikka kieltä puhuisikin.

Ranskassa on julmettu määrä maanlaajuisia päivälehtiä, ja vielä useampia paikallisia lehtiä, ja sen päälle vielä uskomaton määrä erilaisia erikoispäivälehtiä. Suomalainen lukija kokee todellisen in media res- hetken avatessaan vaikkapa Le Monden; keskustelu jostain aiheesta on saattanut käynnistyä vuosi sitten, ja pystyäkseen edes jotenkin ymmärtämään lukemaansa on tiedettävä suunnilleen kaikki edellä käydystä keskustelusta. Muuten artikkelit ovat vähän kuin dementikon kanssa juttelu- jutut ovat periaatteessa ihan valideja ja koherentteja, mutta eivät ankkuroidu millään tavalla mihinkään kontekstiin.

Jokaisella lehdellä on vielä peittelemätön poliittinen agendansa joka tulee tietää että osaa lukea juttuja tietyn suodattimen läpi. Objektiivista journalismiahan ei ole olemassa enkä tiedä sitten kumpi on parempi- yleistajuisesti kirjoitettu ja hyvin taustoitettu poliittisesti korrekti hesari, vai rehellisesti väriä tunnustavat ja vaikeaselkoiset Le Monde tai Le Figaro. Tai tiedättekö mitä kantaa edustavat Aujourd'hui, France Soir, L'équipe, Canard Enchainée, Le Progres, Libération... minä nimittäin en tiedä, ja on hankala ottaa selvää. Yhteistä kaikille on, että lehdet ovat tietylle kohderyhmälle kirjoitettuja ja osittain häpeilemättömän elitistisiä. Lehdet jakautuvat selkeästi kahdella akselilla- puoluesidonnaisuudella (joka on ilmiesesti joka lehdellä) ja "luokkasidonnaisuudella". Tarkoitan tällä enemmän jakoa akateemiset lehdet-rahvaan lehdet. Jopa ulkomaalainen huomaa tämän kirjoitustyylistä aina silloin tällöin. Le Monde käyttää korkeaa vokabulääriä ja hankalia liittomuotoja, passé simpleä ja komplisoituja lauserakenteita, Aujourd'hui (iltalahteä vastaava) taas yksinkertaista sanastoa ja passé composéta.

Aina välillä netistä löytää näitä maahanmuuttoalarmisteja jotka kertovat että muslimit yrittävät soluttautua Eurooppaan, ja Ranskan tilanne kuvaa eurooppalaisen identiteetin murtumista ja lännen uppoamista. Todettakoon, että ranskalaisia ei voisi vähempää kiinnostaa eurooppalainen identiteetti (mitä se muuten on?) heille riittää ranskalainen identiteetti. Ja monikulttuurisuus ja islam kuuluvat kiinnostavalla tavalla ranskalaiseen identiteettiin. Ranskahan oli siirtomaavalta, joka piti hallussaan suurta osaa Pohjois-Afrikan muslimivaltioista. Vaikka ranskalaiset tekivät kaikkea samaa ikävää mitä muutkin siirtomaavallat, muslimius ja Afrikan muslimivaltiot (Françafrique) käsitettiin osana suurta ranskalaista imperiumia ja sitä identiteettiä, johon kuuluu myös merentakaiset provinssit eli outre-merit. Ovat nuo outre-merit vieläkin muuten Ranskan hallinnassa.

Siinä mielessä tuntuu jotenkin oudolta kuulla suomalaisten maahanmuuttokriitikoiden keskustelevan ranskalaisia uhkaavasta eurooppalaisen identiteetin rappiosta. Itse en ole törmännyt minkäänlaiseen vastakkainasetteluun muslimiväestön ja ranskalaisten välillä. Se ei tarkoita etteikö sellaista olisi, mutta täytyy muistaa että ranskalaiset ovat pirun riitaista sakkia jo keskenään ja muslimi- ranskalainen- jakolinja ei vaan ole olemassa sellaisena kuin se Suomesta käsin helposti nähdään. Integraatiota helpottaa tietysti sekin, että ranska on edelleen de facto lingua franca monessa osassa Afrikkaa. Ja ranskalaiselle tärkein identiteettiä määrittävä tekijä on kieli- kun osaa ranskaa, kelpaa ranskalaisesta. Ei ennen. Uskokaa, kyllä minä tiedän.

Mutta ne hunnut. Ranskan kansalliskokous on nyt ilmeisesti äänestänyt läpi lain, joka kieltää käyttämästä burkhaa. Tämä on tietysti käytännössä yhtä tyhjän kanssa- ranskan seitsemästä miljoonasta musulmaanista 1900 käyttää burkhaa. Tämä keskustelu kytkeytyy paitsi tulossa oleviin parlamenttivaalieihin, myös tähän identiteettikeskusteluun tavalla, jota en oikein hahmota. Ymmärtääkseni burkhaa ei ole käytetty pohjoisafrikkalaisessa islam-traditiossa paitsi hiljattain- se on enemmänkin afgranistanilainen tapa. Saattaa olla että ranskalaiset kokevat nämä Afganistanin muumit uhkana nimenomaan ranskalaisuudelle ja siihen kuuluvaan islamille. Ja on tietysti selvää, että radikaalia islamia ei kukaan halua ovelleen sen enempää kuin aborttiklinikoiden pommittajia tai espanjan inkvisitiota.

Itse en ole nähnyt täällä ollessani kertaakaan burkhaan pukeutuneita ihmisiä. Hijabia käytettiin melko yleisesti entisessä naapurustossani, vaikka suurin osa ihmisistä silti pukeutui normaalisti. Mutta tätä juttua on todella hankala selvittää, koska lehtien lukemiseen ei riitä mikään aika maailmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti