Viidestoista yö

Viime yönä molemmat soittimeni jäivät kerran junaan, kerran junan alle, kerran kaatuivat mereen ja lopuksi aiheuttivat lento-onnettomuuden. Tämän lisäksi myöhstyin pari kertaa koko tilaisuudesta, tipuin ainakin 15 kertaa ensimmäiseltä kierrokselta, mutta tätä tuskaa kompensoi se, että minut valittiin Hollannin vastarintaliikkeen (varsin menestyneeksi) johtajaksi. Pruuvien lähestymisen tuntee siitä, että painajaiset alkavat ja muuttuvat absurdeiksi.

Olisi kiinnostavaa katsoa mitä ukko-Freudilla olisi sanottavaa näistä unikuvistani. Huomattavan usein olen seikkaillut valtion, vastarintaliikkeen tai jonkun muun tärkeän instanssin johdossa, ja varsinkin nyt pruuvien alla unikuvat ovat keskittyneet ylläripylläri soittimieni väkivaltaiseen tuhoutumiseen mitä kummallisimmilla tavoilla.

Stressitasoa nostaa ihan oikeastikin kuljetusongelmat. Belgiassa sattui paha junaonnettomuus juuri sillä Pariisi-Bryssel -rataosuudella jota minun pitäisi ensi tiistaina käytää. Tämän lisäksi Belgialaiset junakuskit ovat jostain käsittämättömästä syystä menneet vielä lakkoon tämän muistoksi. Onnettomuuden syy oli toisen junan veturinkuljettajan päin punaisia ajo. En oikein ymmärrä minkä puolesta tai mitä vastaan he lakkoilevat, mutta olkoon miten vain. Kuljetusongelmia on muillakin, siskoni Anna ja poikaystävänsä Teemu ovat tulossa tänne, mutta Luftwaffe on menossa maanataina lakkoon myöskin. Kannatan kaikkia työväenoikeuksia ja muita, mutta lentäjien lakot on aina tuntuneet joltisakin falskeilta.

 Pistän tähän vielä muutaman painajaisiin liittyvän sarjakuvan. Fingerporin luultavasti tunnette kaikki, mutta vasemmalla olevaan Xkcd:n kannattaa tutustua jos ei vielä ole tuttu.

Mutta siis ensi keskiviikkona 24.2. kilpaillaan Hollannin Eindhovenissa taas työpaikoista. Toivottakaa onnea, toivotaan että ulkomaanpelle voittaa tälläkin kertaa!