Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

E-101

Olkoon tämä opiksi ja opetukseksi kaikille, jotka vaihtoon lähtiessään aikovat tehdä siellä töitä vaikkapa esimerkiksi paistaa hampurilaisia tai keikkailla. EU (ja ilmeisesti ETA-) alueen sisällähän ei tarvita työlupaa. Eläkejärjestelmät vaihtelevat maittain, Suomen eläkejärjestelmästä olen joskus ohimennen känissyt, Ranskan vastaavasta en ole edes viitsinyt ottaa selvää.

Eu-harmonisoinnin myötä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pitkä, mutta sinnikäs koura yltää kyllä tänne Euroopan toisellekin laidalle. Ranskalaisessa systeemissä ei käytetä (ilmeisesti) verokorttia, mutta koska sosiaaliset vääryydet ja epäselvyydet ovat olleet suurin syy ranskan kaikkiin kaziljoonaan vallankumoukseen, on ranskalainen sosiaaliturva ja verotus sellainen sotku, että siitä ei ota kukaan selvää. Ovat ranskalaiset koko piruja tämän byrokratiansa kanssa.

Mutta siis- tehdäksenne laillisia töitä ainakin täällä, kunniallinen työnantaja edellyttää kaiken muun paperisaasteen ohella lomaketta E-101, tuttavallisemmin formulaire e-101. Itse siis lähden Paun orkesteriin keikalle ja olin hyvin hämmentynyt kun intendentti soitti kello 9 aamulla, ja vielä hämmentyneempi kun hän käski ottaa moisen paperin mukaan. Laittomia töitähän tehdään tietysti ilman papereita ja ns. artisti maksaa- riskillä, ja myöhemmin kansaneläkkeen perusosalla.

Selvittelyjen ja usean konsulaattiin käyneen puhelinsoiton jälkeen kävi ilmi, että E-101 on todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, ja sen myöntää pyynnöstä eläketurvakeskus. Jos teillä on muuten epäselvyyksiä niin kannattaa soittaa konsulaattiin. Palvelu on ystävällistä ja on aina hauksa rupatella äidinkielellään. Lomakkeen ansiosta työnantajakulut (eli siis ne mystiset TEL- LEL- ja muut vähennykset palkkanauhassa) ohjataan ranskalaisten punkkua lipittävien baskerieläkeläisten sijaan meidän omille mummoillemme ja vaareillemme. Meistä kukaan ei näistä rahoista tule näkemään penniäkään, mutta yhtäkaikki.

Jos aiotte vaihtoon, niin suosittelenpa melkein hankkimaan moisen paperin jo ennen lähtöä. Ainakin puhelinkeskustelun mukaan lappunen voidaan antaa myös freelancereille. Yleensähän (niinkuin itse paperistakin käy ilmi) tämän todistuksen hakee suomalainen työnantaja kun lähettää työntekijöitään expatriooteiksi ulkomaille tietylle työkomennukselle. Tämän lisäksi lapun hakemisen käsittelyaika on noin kuukausi, ja hakemusta lappusesta ei tietenkään voi tehdä puhelimella, sähköpostilla, salatulla nettisovelluksella tai millään 80- luvun jälkeen keksityllä medialla, vaan kirjeitse tai jos haluaa käyttää sähköisiä medioita, telefakseitse.

Ja kun nyt ranskalaisesta byrokratiasta on mainittu sananen, niin miksei suomalaisestakin. Hakemushan myönnetään suomeksi tai ruotsiksi, mikä on valtavan mukavaa näin Ranskassa. Toivottavasti lappuset ovat EU:n sisällä identtisen näköisiä, koska muuten Paun intendentillä on kyllä sormi suussa parin kuukauden päästä, kun lappusen saa. Lapussa itsessään kysytään riemastuttavia asioita, mm. "Onko työntekijä ollut työssä tai oleskellut ulkomailla tätä komennusta edeltävän 3 vuoden aikana?" on näin freelancer- muusikolle hauska kysymys. Kyllä, varmasti, käynyt paitsi Tallinnan risteilyllä toissajouluna niin myös tehnyt enemmän tai vähemmän kummallisilla tavoilla maksettuja esityksiä pitkin Eurooppa. Facebook- brainstromauksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että tässä ilmeisesti tarkoitetaan jotain sellaista mihin kunniallinen, puolenpäivän maissa heräilevä muusikonroku ei sortuisi. ja lappusen mukaan en ole jalallani astunut Suomen rajojen ulkopuolelle viimeisen kolmen vuoden aikana.

Tuossa hakemuksessa käy taas kaunisti ilmi se, että suomalainen sosiaaliturva on rakennettu sitä työtä varten, jota tehtiin vuodesta toiseen samalla työnantajalla, kunnes jäätiin eläkkeelle. Tällainen pätkötyöläismuusikko  ei kertakaikkiaan sovi paitsi näihin lomakkeisiin, niin myöskään siihen mentaaliseen malliin että työnantajia voi olla vuodessa useampi kymmenen, tai tulot vaihdella rutkasti, tai mitä vain. En tiedä olisiko tämä helpompaa jollain yhden miehen yrityksellä jolla voisi lähettää itsensä ulkomaankomennukselle, epäilenpä sitäkin.

Toinen russutuksen aihe on nuo valtionhallinnon puhelinvaihteet. Mikä helvetti siinä on, että Kelan tai Eläketurvakeskuksen puhelimet ovat 020- tai 010- numeroiden takana? Suomessakin niihin soittaminen on ihan tyyristä, mutta en edes halua kuvitella niitä puhelinlaskuja mitä näihin huohotuslinjoihin Ranskasta soitettaessa tulee. Varsinkin kun kelan nettipalvelusta ei voi edes lähettää viestejä kelalle. Tai periaatteessa voi, mutta tuloksena on (500 Error Bad Request.) Tai sitten tämä on jotain outoa kelan huumorintajua.

3 kommenttia:

  1. Bad Request :D Lade Gaga niin vois tehdä tosta biisin! Mä niin haluaisin nähdä SEN videon \o/

    ps. sust tulis hyvä kolumnisti.

    VastaaPoista
  2. No noista HTTP- errorr codeista saisi vaikka mitä huumoria. Sähköistä lomaketta haettaessa tulisi 404 page not found, hakemus hylättäessä tulisi 403 Forbidden- tai jos on oikein törkeästä tapaukseta kyse niin 406 not acceptable. Jaarittelusta hakemuksissa seuraisi 413 Request Entity Too Large.

    Kelan kanssa usein saattaa olla myös kyse tilanteesta 410 Gone tai 409 Conflict. Ja jos sähköisessä järjestelmässä alkaa räyhäämään, niin 530 User access denied. Ja kaikille meille on tuttu tämä pettymyksiä aiheuttava 417 Expectation Failed.

    VastaaPoista
  3. Jos sulla on uhkaavat puhelinlaskut niin osta Skype-aikaa! Sillä puhelut ainakin Italiasta suomalaisiin ja saksalaisiin lankaliittymiin oli ihan toisenhintaisia kuin omalla italialaisella kännykkäliittymällä - säästin aika lailla :)

    Sera

    VastaaPoista