Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Paskahomojunalakko vol. 3 -mukana myös tulivuori!

Pääsin kotiin, viimein. Reissu olikin ikimuistoinen. Reissu tosiaan alkoi kello 5:24. Bussi tuli tietysti ihan täyteen aamukärttyisiä työmatkapendelöijiä. Jostain käsittämättömästä syystä bussiin pamahti myös 6 hengen italialainen eläkeläisseurue. Italialaisia yleensäkin täällä pidetään moukkamaisina öykkäreinä, ja ymmärrän hyvin miksi. Eläkeläisille ei näköjään ole mikään ongelma herätä tuohon aikaan, toisin kuin meille kunnon ihmisille. Eläkeläisillä oli myös huomattavan kova ääni, sekä halu räpsytellä bussin valoja. Piti saada valoja korttipeleihin nääs, ja tämän lisäksi huuto oli koko ajan melkoista. Bussikuski kävi pyytämässä ensin nätisti ja sitten vähemmän nätisti että olisiko mahdollista että ennen seitsemää annettaisiin ihmisten nukkua. Mamma mia, tämähän se ei ollut mahdollista. Loppuviimein kuski hermostui, ja pisti puoli kahdeksan aikaan eläkeläiset bussista ulos Tarbesissa. Virallisena syynä oli matkaliputta matkustaminen, mikä oli karua koska eihän kellään siellä bussissa ollut mitään lippua.

Tämän lisäksi vieressäni istui jakkupukuinen bisnesnainen, joka luukutti gangstaräppiä ipodistaan, paitsi milloin vastasi siihen matalalla, pehmeällä äänellä ja järjesteli työasioita. Motafucka! Kävi myös ilmi, että tämä lakko on kalendaariperinnettä. Joka vuosi kevätlomien aikaan rautatietyöläiset menevät lakkoon. Sama homma Lyonin metrojen kanssa- aina Fete de lumieren aikaan liikennelaitos menee lakkoon. On mennyt jo kymmenen vuotta. Tämä lakon käsite on kyllä huomattavan erilainen täällä kuin Suomessa.

Mutta, aikaisemman yksivaihtoisen yhteyden sijasta nyt olikin 4 vaihtoa, ja reissu kesti 15 tuntia. Viimeisellä etapilla Montpellierista Lyoniin konduktööri joutui heittelemään junien eteisistä ihmisiä laiturille takaisin, että ovia saataisiin kiinni. Kun oli ainoa yhteys kaakkois-Ranskasta Lyoniin koko päivänä.

Mutta minullahan kävi vielä tuuri. Nimittäin tulivuori Mikäliejökull purkautui, vasta kun olin jo himassa. Outona lieveilmiönä koko Euroopan lentoliikenne jouduttiin pysäyttämään, ettei kävisi niinkuin Kälviällä. No- tämä osoitti todellakin sen, että Eurooppa on iso, Eurooppa on kaukana yhdentyneestä ja ennen kaikkea Eurooppa on täydellisen riippuvainen lentoliikenteestä. Yksi pieni tulivuori riittää suistamaan kaaokseen aivan kaiken. Majoituspalvelut, lentoyhtiöt, junat, kaiken. Eikä tässä vielä kaikki- seuraava pannu räjähtänee piakkoin.

Vaikka minulla ei ole kovin korkeaa käsitystä Keski-Euroopan junaliikenteestä, lienee selvää, että lentoliikenne on nyt tullut tiensä päähän. Raiteita pitäisi rakentaa kiivaasti lisää. Tulivuorista tiedetään huomattavan vähän, mutta kuulemma nämä paskiaiset purkautuvat tunneista vuosiin. En tiedä onko kenelläkään varaa ottaa enää toista kertaa lentokoneita viikoksi maahan tuhkapilven takia. Varsinkin jos tilanne voi jatkua vastaavallaan usean kuukauden ajan.

Tavallaan tämä on kiinnostava uusi pelinavaus. Slow- matkustaminen on täällä, halusimme tai emme. Matka Lyonista Helsinkiin ei vastaisuudessa varmasti huitaise 6 tunnissa kaikkine vaihtoineen, vaan saattaa olla päivien työ. Ja tämä on ihan loistava juttu! Nauttikaamme tulivuorista ja toivokaamme niitä lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti