Oikeastaan Xkcd tiivisti kaiken sen minkä aioin kirjoitaa. Näitä minun kirjoittamiani tekstejä ei ole tarkoitettu ääneen luettavaksi. Jos tekisin kuunnelmia kirjoittaisin varmasti eri tavalla. Vaikka yleisö (tai kirjoittamisen kohde) ja kirjoittaja pysyisivät samana, tyylilaji ratkaisee minkälaisen muodon teksti saa.
Pohdin tätä asiaa metrossa kuunnellessani podcastina tullutta aikakauslehtikatsausta. En oiekastaan tiedä miksi olen tilannut aikakauslehtikatsauksen ja lehtikatsauksen. Teille jotka ette näitä tunne- toimittaja poimii viikon varrelta 'tärkeinä' tai 'osuvina' pitämiään artikkeleita ja lukee nämä sitten ääneen radiossa.
Näistä itse pidän enemmän mielipidelehtikatsauksesta. Mielipidelehtikatsaukseen pääsee yleensä viikkolehtien vasemmalla kädellä kirjoitettuja juttuja, joiden ajatusta ei ole viitsitty terävöittää tarpeeksi. Ammattikirjoittaja on urakoinut pääkirjoituksen, kolumnin, alanurkan ja luottaa siihen että se nyt ymmärretään suunnilleen oikein- tai jos ei ymmärretä niin ketään ei kiinnosta. Näin itseasiassa suurelta osin tapahtuukin, jos jutut vain luetaan. Jos pointti on vaikeaselkoinen tai se puuttuu, lukija ei edes lue juttua loppuun vaan siirtyy neutraalisti seuraavalle sivulle. Mutta herrajumala jos ne luetaan ääneen.
Toimittaja Tiina Lundbergilla on pettämätön vainu bongata tämä vähäosaisempi tekstisaasta ja lukea se ääneen radiossa. Lundberg on korrekti Ylen toimittaja joka ei avoimesti vittuile tai solvaa, mutta alakoulumaisen selvästä artikulaatiosta ja liiotelluista puhemaneereista johtuen lopputulos on yleensä typeryydessään fyysistä pahoinvointia aiheuttava. Tekstien sisällöllinen onttous, sisäinen inkoherenssi ja typerä muotoilu pääsevät uusiin sfääreihin kun nämä jutut luetaan hitaasti ja huolellisesti, selkeästi artikuloiden läpi. Suosittelen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti