Kyllä näitä mestareita riittää

Tällä kertaa vuorossa oli taas yksi unkarilainen sankari- nimittäin Jozsef Bazsinska. Miksi noitten unkarilaisten nimet ei voi olla mitenkään ihmismäisiä. No anyways, Culbertsonin vanha oppilas Bazsinska on mun mielestä vielä kovempi äijä kuin Zentpali. Bazsinksan piti pitää mestarikurssi, mutta arvaatteko mitä tapahtui? Josezf lähti lounaalle mestarin kanssa. Ja arvaatteko mitä sitten tapahtui? Ei mitään, koska lounas kesti 5 tuntia. Mestarikurssi jäi, ja äijä piti vain pienen lämmittelytyöpajan ja demonstraation tuubaluokalle.

Sikäli ironista että Mel oli hinkannut kaikkien biisit putikuntoon kun niitä sitten Bazsinkskalle soitettaisiin. No ei niistä sitten mitään soitettu. Mutta nyt minä olen kuullut millainen on tuuban äärirekisteri- Baszinska nimittäin tempaisi subkontra-dissän C-tuubasta ja vielä hienolla saundilla. Siis melkein puolitoista oktaavia pianon matalimman koskettimen alle. Taajuus on kutakuinkin 19.4 Hz ja ääni on varmasti viimeinen minkä tajuaa vielä auditiiviseksi informaatioksi. toisessa ääripäässä oli sitten soiva kaksiviivaninen A. Eli kevyt kuuden oktaavin rekisteri. Ja muukin soitto kulki aika mallikkaasti äijällä.

Mestarilla on mestarin työtavat, mutta aina välillä on pieniä vaikeuksia ymmärtää pointteja noissa sen touhuissa. Esimerkiksi ennen joulua se oli löytänyt jostain musiikkikaupan alelaarista play along- sellovihkoja elokuvateemoista. Siis niitä missä on CD-levyllä kornit taustat ilman sooloa. Sitten se tuli silmät kiiluen ja pisti koko luokan soittamaan näitä- yhdessä. Sitten 6 tuuba ja 5 baritonia jyristeli Amelien tunnaria, Gladidaattorin tunnaria ja Mission Impossiblen tunnaria siihen malliin että lamput meinaa irrota katosta. Ja se vihko soitettiin kokonaan läpi, eli 12 biisiä. Oli muuten vähän ns. turpa ruvella sen jälkeen. Sellomateriaali kun kulkee aika korkealla.

Eilen se sai jonkun vision Pendereckin Capricciosta ja metodi oli taas sama- neljä tuubistia soittaa Capricciota läpi helvetin hitaasti. No- tempoon 80 se on aivan tappokamaa ensimmäisen sivun jälkeen. Yllättävän hyvin se sai noita pointtejaan välitettyä vaikka siitä oli herkkyys ja taide kaukana kun 4 tuubaa soittaa yhtä aikaa niitä äärirekisteripaikkoja taitteissa. Silti toivoisin ehkä enemmän yksitysitunteja.

Arnaud on tokeentunut sen verran että on tullut takaisin töihin. Harmi sinänsä, sillä minä tykkäsin Stéphanesta itseasiassa enemmän. Arnaud on niin saamarin esoteerinen ja taiteellinen ja jossain ihan toisessa maailmassa- puhumattakaan että se tunneilla istuu pianon taakse ja mutisee niitä outoja juttujaan sieltä, kaukana kaikista. Stéphane soitti malliksi, antoi käytännön vinkkejä, istui vieressä ja korjasi aina virheen. Viimeisimpänä soitin Mestarilaulajien tuubasooloa Arnaudille ja se alkoi puhumaan punaisista autoista ja vahinkoilmoituskaavakkeesta. Ja tämä ei ollut mikään luullunymmärtämisongelma, ei sen maailmaan pääse muutkaan sisälle.

Yritän järjestää Tim Buzbeetä tänne pitämään mestarikurssia. Toivottavasti onnistuu- en kyllä usko koska jos tuubistin mestarikurssin järjestäminen akatemiaan ei onnistu niin täälläkin ne mahdollisuudet ovat heikot, ja täällä sentään otetaan tuubansoitto vakavasti ja yhtenä musiikin lajina, toisin kuin Akatemiassa.