Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Pankkitili, vakuutus ja viikonpäivien opettelu

Pitää varmaan opetella nuo viikonpäivät ranskaksi. Kävi nimittäin ilmi että se teoriakurssi onkin huomenaamulla. Siis Mercredi on keskiviikko, Jeudi on torstai. Eihän siellä aamulla sitten mitään teoriatuntia ollut, mutta olinpahan koululla klo 8.

Tänään sain myös pankkitilin avattua Société Généraleen. Koko prosessi oli aika riemukas. Vaihtokoordinattori nimenomaisesti suositteli tuota pankkia ja jotenkin ymmärsin että sieltä saisi enganninkielistä palvelua. No kilin villat saanut. Pankkitoimihenkiklö (joka oli oikein reipas nuorimies) haki tilanteen huomattuaan prosessiin kaverinsa. Kaveri ei myöskään puhunut ollenkaan englantia ja minulle jäi hieman epäselväksi hänen roolinsa, mutta hommat saatiin hoidettua. Välillä kavereiden touhu muistutti pahasti Kummeleiden Härkönen & Wileniusta; kun tietokone ei heti toiminut pankkitoimihenkilö töni monitoria ja kutsui tietokonettaa putainiksi. Ei ehkä ihan suomessa vastaavaa osuuspankin jakkupukuvirkailijalta tulisi. Otin kotivakuutuksen pankin yhteyteen, joka on hippasen kallis eli 15€ kuussa, mutta minkäs sille voi. Korttipalvelupaketti pakollisella korttivakuutuksella (sisältää myös laukun hukkaamisesta aiheutuvat kulut, kuten lukkojen vaihdon?) ja visakortilla maksaa 5€ kuussa. Taas uusi visa. Siis oli hyvää ja ystävällistä palvelua, ja ranskankielen taitoni kasvoi taas. Torvien vakuutus pitää varmaan hoitaa Lloydsin kautta, Sosietee ei niitä vakuuttanut.

Tänään oli kuitenkin sitten ihan luento-opetustakin. Kurssin nimi oli BSTN, eli Bas Scientifique des Techniques Nouvelles, tai jotain sinne päin. Olin siis kirjoittanut siihen leikkihopsiini music technology. Lähinnä tällä hain studiotyöskentelyä ja sen sellaista nappien vääntelyä, ja tämä oli opintoasiainpäällikön moielestä sitten sitä. No, mitä sitten tuli? Kurssi on todellakin uusien sävellystekniikoiden tieteellisperäistä pohdintaa. Lähinnä kai vastaa jotain uuden musan analyysikurssia. Kurssia pitää sellainen professori Tuhatkaunon oloinen setä. Tänään käytiin läpi kultaisen leikkauksen suhdetta fibonaccin sarjaan sekä näiden suhdetta Pythagoraaseen ja viritysjärjestelmiin, sekä analysoitiin Xenakiksen ja Bartokin teoksia. Kurssi on aivan järjettömän, ihmeellisen hyvä. Tämän lisäksi setä puhuu hitaasti ja selkeästi joten minäkin pysyn suurelta osin mukana. Toivotaan että homma ei lähde ns. lapasesta joulua kohti, että kurssin saisi läpikin.

Illalla oli vielä säestysharjoitus japanialaisen tädin kanssa, joka soittaa huomisella mestarin sessiolla pianoa. Mestari siis tulee huomenna, ja tädin kanssa tänään treenattiin Hindemithin sonaattia. Täti myös kertoi viimein miten se ensimmäisen osan mahdoton kohta saadaan menemään- pitää ajatella isona tirolina- ja se saatiin meneen ihan kohdilleen! Muutenki se on melko mahoton täti soittaan pianoa.

2 kommenttia:

  1. Aivan huippua lukea näitä sun juttuja Tuomas. Melkein ku olis vierestä seuraamassa :) Jatka samaan malliin!

    Marja

    VastaaPoista
  2. Terve Tuuba! Kyllä repeilin täällä ihan kunnolla noille sun touhuille! :-) Hyvä että kirjotat kaikki ylös - nee niistä kirja ku pääset suomeen!

    Mullaki on ollu ton kylmyyden kanssa vähän ongelmia... kun yks mun huoneen seinä on ikkunaa (parveke sen takana), joten siinäpä ei paljon lämpöeristyksistä puhuta. No, patteri pauhaa ja nyt oon jopa pärjännytki.

    Mun tilinavaamiskokemus oli vähän erilainen. :-) Menin uus-seelantilaisen ystäväni, joka luojan kiitos puhuu saksaa, kanssa sinne ja istuin tuolissa, näytin passia ja opiskelutodistusta. Sit allekirjotin n.15 sivua erikseen tekstiä ja muutaman päivän päästä mulle tuli kotia kaikki tarvittavat n.15 eri kirjeessä. Ja täällä ne anto mulle luonnollisesti saksalaisen luottokortin ilman mitään sen ihmeempää selvittelyä.

    Kaikki on jotenki lutviutunu ohi jotenki niin helposti, etten oo huomannukaan. Omituista.

    Huomasin tuossa eilen, että elämä täällä on kyllä aika ihanaa. Idealista sanoisin. Saa harjotella niin paljon ku jaksaa, ja jotenki perustekniikkatreenitki on muuttunu mukavemmiksi ku niitten tarkotuksen käsittää nyt. Viime tunnilla proffa puhu suunympäryslihaksista ja ei vidulainen ku se on ihan oikeessa! Mistä ihmeestä se on näitä kässänny!!? Ihmemies! Nyt sitte teen joka päivä suulihastreeniä :-D

    Meilläki on tää opetuksen määrä vähän ei luokkaa ku suomessa... Proffa on täällä n. 2/3 kertaa kuussa 2 päivää, ja saadaan kerralta n.1-2h soittotunteja siltä. Sit on lisäksi assari (jolta en oo vielä pyytäny tunteja), rööriope, vanha proffa kamuopettajana, toinen kamuope, kontraope ja vielä vissiin oli joku... mutta en muista.

    Hoh, nyt varmaan otan lisää teetä ja alan tekemään ruokaa.

    Mukavaa oloa sinne, ja mää lueskelen täällä sun kuulumisia aina välillä. :-)

    -Noora aus Mannheim

    VastaaPoista