Juhannus perinteisin menoin

Niin siinä sitten kävi, että vaihto loppui. Ja se ei tietysti voinut loppua millään muulla tavalla kuin lennonjohtajien lakkoon, jonka seurauksena yksi ainoa lento Lyonista Frankfurtiin oli peruttu. Se minun aamulentoni. Kyllä nakersi maksaa taksista 20€ päästäkseen lentoasemalle klo 05:20 vain saadakseen kuulla että lento oli peruttu tuntia aiemmin ja nähdäkseen 200 ihmistä jotka jonottivat Lufthansan tiskille. Ja koska peruutus oli tullut kaikille yllätyksenä, töissä oli vain 2 virkailijaa. Jonotus kesti 1,5 tuntia. Onneksi Tomas Takolander tuli myös samaan jonoon, joten yhdessä koomailu oli paljon mukavampaa kuin yksin murjotus. Tomas arveli (ilmeisesti aivan oikein) että minulla on paha karma ranskalaisiin liikennevälineisiin. Lähestulkoon jokainen vehjes jolla haluan kulkea menee rikki tai lakkoon. Näin se kyllä kieltämättä on ollut.

Tällä kertaa oli kyseessä yleisehkö lakko torstaina, jota lennonjohtajat olivat päättäneet jatkaa korpilakkona vielä perjantainkin. Mikäs siinä, ilma oli kerrankin Lyonissa kuin morsian. Juhannusaattona pääsin sitten Helsinkiin vain muutama tunnin myöhässä. Kyllä tuli Lufthansalle kalliiksi kun lähettivät meidät Tomaksen kanssa Oneworldin lennoilla Prahan kautta Helsinkiin. Ja kyllä täytyy taas ihmetellä miksi joku matkustaisi Finnairilla. Palvelu oli toki hyvää ja äidinkielistä, mutta itsellenikin yllätyksenä minua koversi aika paljon se, että lennoilla ei tarjoiltu ruokaa vaan känttyinen sämpylä ja että viinilasi ja bisse maksaisivat 5 euroa lasi. Minä olin niin väsynyt etten olisi jaksanut edes juoda, mutta silti tuosta finnairin touhusta tulee ikävästi Ryanair mieleen. Nythän aikovat luopua jopa tuosta toissapäiväisen sämpylän tarjoamisesta. Se olisi kyllä jo edistystä.

Lyonin kansalliskonservatorion vaihtokoordinaattori piti muuten myös linjansa loppuun asti. Aloitin madame Champin väijyttämisen pari viikkoa ennen lähtöä. Kerroin että tarvitsen eritellyt paperit kaikesta mitä olen konservatoriolla vuoden aikana tehnyt. Tietysti tämä onnistuisi. Tulin viikkoa ennen lähtöä kysymään papereita. Eivät ole kuulemma valmiina. Tulin 2 päivää ennen lähtöä kysymään papereita, jotka olivat kuulemma juuri menneet allekirjoitettaviksi. Tulin päivää ennen lähtöä näitä kysymään, mutta vaihtokoordinaattori ei ollut viitsinyt tulla torstaiksi töihin.


Tämä blogi olkoon opiksi ja opetukseksi kaikille. Kirjoitan analyyttisemman katsauksen koko vuoteen kun olen saanut siihen vähän etäisyyttä. En usko siihen vielä pystyväni, viileämpi ote vaatii jonkin verran aikaa sulatella kaikkea sitä mitä olen nähnyt ja kuullut.

Luullakseni jatkan verkkoon kirjoittelua enemmän tai vähemmän säännöllisesti tässä samassa blogissa. Todennäköisesti aihepiiri pysyy (Lyonin reissua lukuunottamatta) aikalailla samana kuin tähän asti, taide- korkeakoulu- ja kotimaanpoliittisena. Toiveitakin saa esittää.

Lopunajan laulut

Torvet lähtivät tänään, ja niin ranskalaisesti kuin se nyt vaan voisi tapahtua. Kuljetusyhtiön kanssa sovittiin noutoajaksi maanantai klo 14-16 tai jos se ei käy, niin soitellaan ja sovitaan uusi aika. Maanantaina ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Tiistaina puhelin soi 9:30 ja konservatorion respa soitti ja kertoi että täällä on joku äijä joka haluaa jotain torvia. No, minä sitten singahdin konservatoriolle ja annoin torvet jullille.

Lufthansan kanssa oli vähän samanlaista- sain lennot rebookattua ja pyysin erikseen että lähettävät sähköpostilla uuden matkasuunnitelman. Joo joo, lähetetään tietysti. Ja mitään ei koskaan kuulunut. Sitten uutta soittoa saatanan kalliseen puhelinnumeroon, ja viimein sain sähköpostini. Huomiseksi sovin ajan pankkiin jotta voisin lopettaa tilini. Kotivakuutus on otettu pankista tilinavauksen yhteydessä, mutta olisi tietysti liikaa luultu että sen voisi lopettaa tilien lopettamisen yhteydessä. Ei, vaan pankin vakuutusyhtiöön pitää erikseen soittaa ja sopia tästä. Huoh.

Jalkapallon MM-kisat ovat tietysti täälläkin. Ranskan joukkue on pystynyt paskomaan homman jotenkin ennenkuulumattoman hienosti. Eivät ole puheväleissä keskenään, ovat lakossa ja turpaan tulee jokaiselta vastaantulijalta. Tämä on tietysti kansallinen hätätila. Marseillen alueen tuhotulvista kaksinekymmenine kuolleineen oli kahden palstan uutinen, maajoukkueen ahdingosta erikoisnumero. Presidentti Sarkozy on antanut lausunnon jossa hän tuomistee tapahtumat epäranskalaisina ja asettaa erityisen komitean selvittelemään tätä. Mutta oikeasti- mikä olisi sen ranskalaisempaa kuin jalkapallojoukkue joka menee lakkoon? En kyllä keksi. Ei se siitä enää paljon ranskalaistu.

Ja sitten pakollinen kärttyäijä-osuus. Kun nyt tulen perjantaina Suomeen, niin on tieysti ihan täysin mahdotonta hoitaa itselleen mitään kesäduunia. Mikäs siinä, tiesin tämän ja kesällä on muutama irtokeikka. Sen sijaan ajattelin että olisi mahdollista saada kandia vähän eteenpäin tekemällä kesäyliopistoon kursseja. Ja mitä akatemialla onkaan tarjota Helsingissä avoimen puolelta?  no:

• afrikkalaisen tanssin alkeiskurssi, 
• afrikkalaisen tanssin jatkokurssi (kaksi ryhmää), 
• parilatinon alkeiskurssi ja 
• salsan alkeiskurssi, sekä 
• barokkitanssikurssi
• alexander- tekniikkaa. 

Musiikin puolelta Suomen Suurin ja Yksi Euroopan Suurimmista Musiikkikorkeakouluista tarjoaa yhden säveltapailu C:n, yhden musiikkiteoria I:n ja yhden historiakurssin Oikeesti nyt. Minulla ei ole mitään tällaisia höpöhöpökursseja vastaan, mutta mikä musiikkikorkeakoulu järjestää avoimessa yliopistossaan (joka on siis ihan legitiimi väylä opiskella ja jonka pitäisi olla life long learningia)  kaksi kertaa enemmän tanssikursseja kuin musiikkia? Tämä kuulostaa  ammattikorkeakoulu goes työväenopisto -tyyppiseltä farssilta. Taideyliopisto taitaa olla jo täällä, eikä se näytä järin hyvältä.

Tämän lisäksi kaikki kurssit ovat alkukesästä, joten minkäänlainen kesäopiskelu ei ole mahdollista. Hienosti hoidettu.

Uusi alku

Päätin siirtää tämän blogin tänne, koska Uuden Suomen blogimoottori oli niin vahvasti keskittynyt politiikan kokemiseen, eli vänkäämiseen pakkoruotsista ja toisen maailmansodan tapahtumista Virossa.

Lähtöön on vajaa kolme viikkoa, ja huone pitäisi antaa seuraavalle vaihtarille (onneksi kalustettuna) ylihuomenna. Minkäänlaista pakkaamista ei tietysti ole vielä aloitettukaan. Tällä viikolla tehtyjä asioita

ma:

• Käy pankissa ja tilaa visa

ti

• Tee kelan olosuhdemuutos
• peru hesari
• palauta rästiessee
• soita pankkiin ja varmista että se eilen tilattu kortti olikin oikea
• palauta matkalaskukuitteja
• selvitä soitinkuljetuksen tilaaminen

ke

• maksa rästilaskut
• siivoa kämppä niin että sen voi torstaina antaa eteenpäin
• sovi viimeiset sukulaisvierailut
• soita vakuutusyhtiöön
• ala järjestellä läkisäisiä

Kyllä tässäkin homma riittää. Suorastaan nyt vasta rupeaa huomaamaan että lähtö on ihan oikeasti lähellä.