Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Liikenne ja uimahallit

Kun nyt iltaisin on mahdollisuus, eli omien opintojen lisäksi järjestötoiminta ei vie kaikkea valveillaoloaikaa, olen alkanut pitkästä aikaa urheilla. Se on paitsi mukavaa niin myös helppoa- nyt kun säät eivät enää suosi lenkkeilyä (niissä ultrakireissä verkkareissa jotka ostin) niin siirryin naapurin uimahallin käyttäjäksi. Uimahalli on kirjaimellisesti seuraavassa talossa ja aivan naurettavan halpa- kymmenen kerran sarjalippu opiskelijoille maksoi 15,90€.

Täkäläiset ilmeisesti pitävät uimisesta, kaupungissa on vissiin viitisentoista uimahallia. Ymmärrän kyllä hyvin, kesällä täällä on ilmeisesti niin kuuma että uida tekee mieli, ja Rhône ja Saône ovat siinä kunnossa ettei niissä voi uida, niin halleja ovat sitten perustaneet kun mertakaan ei oikein ole.

Minäkin pidän uimisesta, mutta edellisessä postauksessa pyöritelty tehokkuus on minun ristini.

Uimahallietiketti on täällä nimittäin sellainen, että jos vastaavalla tavalla olisi pyörinyt Pyynikin uimahallissa, niin vanha kärttyinen allasvalvoja Terttu olisi vienyt raiveleista pukuhuoneeseen ja antanut viikon porttikiellon. Täällä nimittäin on täysin normaalia
  • vaihtaa tyyliä kesken allasmitan.
  • vaihtaa rataa kesken allasmitan
  • pysähtyä kesken allasmitan ja alkaa kävellä (wtf?)
  • notkua ja norkoilla altaiden päädyssä niin sankalla joukolla ettei ponnistaminen onnistu
  • uida kaksi rinnakkain ja jutella. Siis jutella!
  • ajaa siksakkia
Kaikki nämä aiheuttavat minulle ongelmia- mutta toisaalta ei kellekkään muulle. Paikalliset ovat tietysti ihan sinut tämän kanssa. Minä olen nopea uimari ja en halua notkua hallilla, vaan uida matkaa ja mennä kotiin. Ilmeisesti nuoriso (vanhuksia täällä ei itseasiassa juuri näy) tulee uimahalliin hengailemaan- mikä on varmasti tervehenkisempää kuin ostarilla tai kaduilla notkuminen. Tämä notkuminen vain hidastaa minua. Vaikka olenkin tällainen 100-kiloinen keijukainen niin uintitekniikkani on niin vahva että minun pitää mennä nopeimmalle radalle. Ja tällä nopeimalla radalla uida rintauintia, kun muut kroolaavat ihan perseellään olevalla tekniikalla. Tietysti se on hauskaakin.

Tänään nimittäin joku elvis nauratti naisia taas siinä radan päädyssä ja halusi näyttää tekniikkaansa. Minä olin tähän pelleen jo niin rikki kun se sähläsi koko ajan, että kun se sitten lähti kroolaamaan niin vedin siitä rintauinnilla kauhealla kyydillä ohitse, tällä atleettisella vartalollani. Pentumaista, mutta hauskaa. Allas on muuten 33 metriä pitkä. Kätevää kellottaa itseään tai laskea matkaa. Siinähän se aika toisaalta menee muistellessa 33. kertotaulua.

Vähän samaa vikaa täällä on liikenteessä. Suomessa olisi kortti pois jo aika monesta tempusta mitä täällä näkee päivittäin, ja toisaalta esimerkiksi suomalainen tapa rutiininomaisesti ajaa suojatien ohi pysähtyneen auton olisi täällä aivan ennenkuulumatonta. On aivan normaalia peruuttaa risteyksessä jos menee ohi omasta luukusta, tai ajaa 2-3 rinnakkain yhdellä kaistalla. Punaisia valoja autoilijoiden osalta toisaalta noudatetaan, ja Helsingin mallista kaupunkimoottoritietä ei tänne ole tehty, joten nopeudet pysyvät pieninä.

Itse en kyllä ajaisi autolla suurin surminkaan täällä. On perin ongelmallista kun ei kertakaikkiaan tiedä minkälaisia sääntöjä tai kirjoitettuja tai kirjoittamattomia lakeja on ja mitä niistä pitää noudattaa. Jalankulkijat, kaupunkipyöräilijät ja skootterit skippaavat rutiininomaisesti punaiset valot. Itselleni kävi niin että poliisimoottoripyörä (joka ei ollut hälytysajossa) alkoi kiivailemaan ja antamaan äänimerkkejä, kun odottelin punaisissa valoissa fillareineni. Piti sitten ajaa punaisia päin.

Mielenkiintoinen oivallus on myös yksisuuntaisten katujen suuri määrä. Jokaiselle yksisuuntaiselle kadulle on tehty kuitenkin vastakarvaan menevä kaista. Se on joko täysimittainen jolloin joukkoliikenne ja fillarit pääsevät toiseenkin suuntaan, tai sitten pienellä korokkeella erotettu kouru jota pitkin fillarit etenevät. Génial!

Kehuin edellisessä postauksessa joukkoliikennettä. Se on hyvää, mutta Lyon on myös hyvä esimerkki siitä, että liikennettä ei ilmeisesti ole jotain absoluuttista määrää joka kulkee joko julkisilla tai autoilla. Täällä nimittäin joukkoliikennettä käytetään todella paljon, mutta autoja on aivan tolkuttomasti ja liikenne iltapäivisin aivan jumissa. Sanottava muuten on, että noi Velo'v- polkupyörät on nopein tapa päästä mihinkään. Metrolla menee koululle puoli tuntia, fillarilla 20 minuuttia. Joukkoliikenne on muutenkin ilmeisesti mahdollisimman paljon erotettu muusta liikenteestä, jolloin pahat ruuhkat eivät vaikuta ihan niin murhaavasti kumipyöräliikenteeseen.

P.S. Soitin tänään tuubaa (Mirafone 2398 tjsp) jolla Roger Bobo on levyttänyt ensimmäisen levynsä. Aika huikea tunne, ja mieletön torvi. Pienempi kuin mun F-tuuba, mutta silti se on C-tuuba pitkällä vitosella. Sellaisen vois joskus itsekin hankkia.

4 kommenttia:

  1. Noi tuubakommentit on musta jänniä luettavia - en tajua niistä mitään (tietenkään), mutta niistä välittyy rakkaus ja innostus.

    VastaaPoista
  2. Niin niin, mutta onko siellä uimahallissa saunaa?

    VastaaPoista
  3. Saunaa ei tietenkään ole. Tämän lisäksi suihkussa käydään uikkarit päällä. Ja taas tämän seurauksena kun ihmiset suorittavat ns. alapesua uikkarit jalassa se näyttää aika ällöttävältä, ns. raplailulta. Jos nyt halusitte tietää.

    VastaaPoista
  4. Minä tiedän tuon asian! Olin kerran Tanskassa (sic!) uimahallissa ja suihkussa munasillaan. Silloin tunsin ja tajusin yhtäkkiä olevani irstas pervo.

    VastaaPoista