Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

torstai 19. marraskuuta 2009

Orkesteriperiodi

Suokaa anteeksi etten ole aikoiin päivittänyt tätä. Vieraita ollut, katsokaas.

Mutta viime viikolla ehdin osallistua ensimmäiselle orkesteriperiodillekin, kuten mainitsin.

Orkesteriperiodi alkoi sillä ainoalla tavalla millä täällä voi mikään homma alkaa. Anne-Lise tuli tuubaluokkaan (jossa olin harjoittelemassa) ja kysyi että miksi vielä täällä olen, treenit alkaa ihan heti. Siinä hetkiseltään selvittelin että mitkä vitun treenit, onko kyseessä kommunikaatio-ongelma vai aikatauluhärö vai mikä, ja kävi ilmi että mun oli päätetty osallistuvan Thierry Caensin johtamaan vaskiyhtyeprojektiin. Minulle oli unohdettu kertoa vain tästä. Oli melkoinen kokemus.

Kaikki tiedämme mitä on solmisaatio- länsimaisen taidemusiikin ja harmonisten funktioiden banalisointia ja pelkistämistä kahden äänen väliseksi intervalliksi. Ranskalaiset käyttävät solmisaatiotavuja (do, re, mi, fa) mutta absoluuttisina nuottien niminä- niin että C on do, D on re jne. Ylennys ilmaistaa tavulla -dies, alennus -bemol, palautus -carré. Eli A flat, tai as, on siis Labemol. Tämä solmisaatiojärjestelmä täällä on sellainen puoliautomaattinen, että jos esimerkiksi lauletaan G-duuria niin se menee so, la, si, do, re, mi fa, so. Ilmeisesti siksi, että fis kuuluu g-duuriin. Jos on jotain poikkeussäveliä niin sitten käytetään noita etuliitteitä. Systeemi on siis huomattavan hankala jopa ranskalaisille, puhumattakaan minulle. Ja sitten kun tähän lyödään päälle tolkuttomat lukusanat niin treeneissä mentiin huomattavan autopilotilla.

Muuten proggis oli aikalailla samanlainen kuin vastaava tuote Suomessa. Thierry Caens on julmettu trumpetisti joka ei kertakaikkiaan osaa johtaa yhtyettä, ei yhtään. Ohjelmistossa oli sovitus amerikkalaisesta pariisissa, jossa on melko vinkeitä temponvaihtoja tms. koukkuja. Jos kippari ei osaa esimerkiksi antaa uutta tempoa koholla niin rytmimusiikin soitto on huomattavan vaikeaa. Ranskalainen auktoriteettikulttuuri tekee touhusta ihan samanlaista kuin panssarisoittokunnassa, jossa jokainen väärä ääni oli minun (varusmiehen) syytä virkaikäni vuoksi, vaikka olisin istunut torvi sylissä taukoa laskemassa. Niin myös Caens markkeerasi jokaisen selkeästi puutteelliseen lyöntitekniikkaan kuuluneen virheen soittajille, jonka seurauksena bändin trumpetistit meni pahasti kipsiin ja soitti tavallista huonommin. Yleisö ei olisi edes suurinta osaa näistä virheistä huomannut, ellei niitä tosiaan olisi markkeerattu kunnon teatterilla. Jalkapallokansaa...

Minäkin olin eilen baarissa soittamassa ja katsomassa jalkapallon karsintapeliä Ranska-Irlanti. Ranska pääsi häpeästä tekemällä jatkoajalla käsimaalin. Jumalan käsi tuli tässäkin väliin. Ja vaikka muut tuomarit asian huomasivat, niin ruotsalainen päätuomari hyväksyi maalin. Voi tavaton.

Säät ovat täällä muuttuneet nahkealehtisen vyöhykkeen talveksi, joskin viime aikoina pihalla on pärjäillyt pelkässä t-paidassa. Sekin on aika vinkeä kokemus keskellä marraskuuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti