Lukusanat

Ranskalaiset numerot rakennetaan aivan törkeällä tavalla. Yhdestä kymmeneen mennään ihan normaalisti, yhdestätoista eteenpäin alkaa ongelmat- yksitoista (onze), kaksitoista (douze), kolmetoista (treize?) ovat kaikki omia sanojaan, mutta nämä noudattavat vielä jotain logiikkaa- seitsemääntoista asti. Seitsemäntoista onkin yllättäen dix-sept, eli kymmenen-seitsemän, kahdeksantoista dix-huit, yhdeksäntoista dix-neuf. Kaksikymmentä on vingt, ja kahdestakymmenestä kuuteenkymmenen kertoma menee normaalisti. Periaatteessa- esimerkiksi esimerkiksi tällä murrealueella voidaan numero 32 sanoa paitsi trente-deux(eli kolmekymmentä-kaksi), myös vingt-douze (eli kaksikymmentä-kaksitoista).

Ranskalaiset numerot menevät virallisesti paskaksi kun päästään seitsemäänkymmeneen. Toisin kun kymmenjärjestelmään tottuneet kunnon ihmiset, ranskalaiset ovat päättäneet käyttää systeemiä joka on osittain kymmenjärjestelmä ja osittain 20-järjetelmä ja osittain vain sekava kasa höyryävää paskaa.

Kertomat menevät periaatteessa loogisesti: 20 (vingt) 30 (trente) 40 (quarante) 50 (cinquante) 60 (soixante), mutta numeroa 70 ei olekaan.* 70 on soixante-dix, eli kuusikymmentä-kymmenen, 71 taas on soixante-onze eli kuusikymmentä-yksitoista. Ja niin edelleen. Tällä logiikalla voidaan muodostaa sanahirviöitä, kuten seitsemänkymmentäyhdeksän: Soixante-dix-neuf.

80 ei ole myöskään mikään luku*. 80 on nimittäin quatre-vingt, eli käänettynä neljä kahtakymmentä. 83 on siis quatre-vingt-trois.

Lukusanaa 90 ei ole standardiranskassa olemassa*. Logiikka on sama- 90 on quatre-vingt-dix, eli neljä kahtakymmentä-kymmenen. 98 on quatre-vingt-dix-neuf. 94 on quatre-vingt-quatorze.

Tämä tuli mieleen kun istuin orkesteriharjoituksissa jossa näitä numeroita käytettiin. Minä kyllä ymmärrän nämä mutta tarvitsen aina noin 20 sekuntia aikaa lukusanan käsittelyyn, pilkkomiseen ja kääntämiseen. No, pultissa istuessa tämä ei tietysti onnistu, vaan yleensä pitää mennä tuurilla ja päätellä mistä lähdetään.

Tämän kertaisessa proggiksessa on kapellimestarina Thierry Caens, joka periaatteessa ymmärtää ulkomaalaisten ongelman (meitä on siellä muutama) ja yrittää auttaa. Professeur Caens kääntää englanniksi sen minkä osaa, mikä ei ole paljon. Toinen vielä riemastuttavampi tapa on käyttää englantia ja ranskaa sekaisin. On commence ten before soixante-deux, on ohje jolla saadaan tipautettua myös ranskalaiset ymmärtämästä mistä pitäisi alkaa.

*Tietyillä kielialueilla, kuten Sveitsissä tai Belgiassa, asuu kunnon ihmisiä jotka pitävät jotain järkeä tässä touhussa ja sanovat seitsemänkymmentä septante, kahdeksankymmentä huitante ja yhdeksänkymmentä nonante ja käyttävät mukavaa ymmärrettäää kymmeniin perustuvaa numeraalijärjestelmää, mutta nämä ranskalaiset rintamailla eivät siihen kykene. Lisäksi maalaiset sanovat tosiaan numerot eri tavalla kuin kaupunkilaiset.