Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Varo liikettä

Kuvitellaanpa tilanne, että jälkikasvunne on lähtenyt ylioppilastutkinnon jälkeen vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. No, kaikki on tietysti uutta ja ihmeellistä ja te sitten siellä kotona olette sydän syrjällänne ja mietitte että mitenköhän se Pirjo-Antero siellä suuressa kaupungissa pärjää. Alussa kaikki menee hyvin- solukämppä on löydetty, uusia kavereitakin saattaa tarttua matkaan ja kurssit alkavat. Parhaimmassa tapauksessa jälkikasvullanne saattaa olla jotain romanttista menossa vastakkaisen tai saman sukupuolen kanssa, mistä näistä nykyään enää tietää. Joululomalla kotona sitten kerrataan kuulumisia ja muistellaan omia opiskeluaikoja (jolloin kaikki oli vielä kertaluokkaa kurjempaa, vessassakin piti talvisin lyödä tuuralla pönttöön reikä että sai aamupissattua ja lounaaksi oli tonnikalaa ja torakoita hyvinä päivinä, ja mitä vielä kaikkea muuta).ja syödään kinkkua ja valmistaudutaan tulevaan.

Tästä eteenpäin jokin muuttuu. Jälkikasvu muuttuu vältteleväksi eikä enää kerro asioistaan niin kuin ennen. Viikonloppuna saatatte epähuomiossa kuulla puhelinkeskusteluja joissa esiintyvät sanat 'tosu', 'tosuntosu', 'palaveri', 'se edarin kokkarimulkku', 'syllin kopotaapaminen'. Vähitellen käy ilmi että syksyllä aloitetuista kursseista suurin osa on jäänyt kesken. Ja rahaa palaa matkakoihin 'seminaareihin' ja 'sektoritapaamisiin'. Kaveripiiri vaihtuu pikkuhiljaa- aiempien tervehenkisten opiskelukavereiden tilalle tulee sekava sakki epämääräisiä maailmanparantajia. Jälkikasvunne pukeutuminen muuttuu- Seppälän poolot jäävät, ja yhä useammin kotoa lähdetään huonosti istuvassa pikkutakissa. Läppäri ja mokkula kuuluvat jo jokapäiväiseen elämään. Posti tuo yhä paksumpia kirjekuoria, jotka sisältävät esityslistoja, pohjaesityksiä, kokouskutsuja ja seminaarimateriaaleja. Vauhti kiihtyy- se mikä alkoi viattomana harrastuksena ja muutamalla rentouttavalla kokouksella viikossa johtaa nopeasti kokopäiväiseen orjuuteen. Sitä luulee voivansa hallita, mutta kokeilkaapa vaan.

Tätä alaspäistä spiraalia voi kestää vuosia tai se voi ratketa kuukausissa. Ja sitten eräänä lokakuisena päivänä tullessanne kotiin, on olohuoneen lattia täynnä paperia ja Pirjo-Antero lukee kädet täristen ja silmät kiiluen kalliille paperille painettua kansiota jossa lukee SYL- liittokokousmateriaali- FSF -förbundsmötematerial. Ja huomatessaan teidät Pirjo-Antero yrittää häpeissään laittaa vain yhtä paperia sohvan taakse. Mutta sieltähän te sen löydätte, lipan.

Tämä nyt on tietysti pelkkää fiktiota. Ei ole olemassa Pirjo-Anteroa, mutta Y-liike on hyvinkin olemassa. Itse olen puuhaillut melkein koko Akatemiassa opiskeluaikani ylioppilaskuntatoiminnassa. Se alkoi todellakin vain siitä että ihmettelin jotain Akatemian hallinnon kummallisuutta ja menin tästä valittamaan ylioppilaskunnan toimistolle. Ja ennen kuin huomasinkaan niin olin edustajistossa, jossa en ehtinyt olla päivääkään kun olin jo hallituksessa. Ja sitten seuraavalla kaudella hallituksessa. Ja tässä kohtaa täytyy olla aivan äärettömän kiitollinen ja tyytyväinen siitä että hävisin Sera Valtoselle puheenjohtajan vaalin. Serasta tuli hyvä puheenjohtaja, ja sen ansiosta elämäni järjestyi sillä tavalla että kirjoitan tätä blogia nyt Ranskasta.

Kaikki aina muistavat kertoa että Y-liike on arvokasta työkokemusta. On varmasti. Ja että se on tärkeää yliopistoille. On varmasti. Näyttää hyvältä CV:ssä. Ihan varmasti. Ja mitä vielä. Ihan varmasti, ihan varmasti, ihan varmasti.

Y-liikkeen toimijat tuppaavat kuitenkin opettamaan toisin kuin itse tekevät. Opiskeluoloista ja työtaakoista pidetään pahaa ääntä. Ja itse painetaan 12-tuntista päivää pitkin Etelä-Suomea. Alkoholin käytöstä kannetaan huolta ja syyskauden avaijaiset järjestetään laivaristeilynä. Ja niin edelleen, ad nauseaum.

Löysin joululomalla vanhan kalenterini ja suoraan sanottuna järkytyin. Ja nyt kun muistelee, niin viime vuosi mentiin aikalailla sumussa. Siihen että ihminen alkaa pitää 13-tuntisia työpäiviä ihan normaaleina menee yllättävän vähän aikaa. Itse opiskelin mitenkuten vuoden opinnot ja hoidin siinä ohessa hallintotyötä varmasti saman verran kuin keskimääräinen Akatemian hallintotyöläinen, eli vähän helvetisti. Ja sitten kaikki SYL:n sektoritapaamiset ja muut saatanan kissanristiäiset siihen päälle. Ja kaikki tämä tietysti palkatta.

SAY on huomattavan epäpoliittinen ylioppilaskunta, joten aikaa ei Akatemian sisällä mennyt mihinkään puoluepoliittiseen veivaukseen. Mutta muuten Y-liike käyttää energiastaan ja resursseistaan reippaan palan politiikan leikkimiseen. Kukin tietysti tyylillään, mutta tämä on aiheuttanut myös sen että varsinkin SYL:n organisaatio on poliittisten pyrkyreiden hiekkalaatikko poliittiseen tulevaisuuteen. Ja se on ihan hiukan rasittavaa, jos itse vain koittaa (paitsi selvitä työviikosta hengissä) niin ajaa ihmisten etuja parhain päin.

Entinen Akatemian oppilaitospappi Jussi Murtovuori joskus muisteli jotain vuosien takaista SYL:n kevätseminaaria, jossa kolmesta puhujasta kolme piti viedä sairaalaan kesken puheen. Paniikkihäiriöitä, astmakohtauksia, hengenahdistusta. Että näin nämä keihäänkärjet.

En tiedä pystyinkö Y-liikeurallani vaikuttamaan ihmisten opiskeluelämään. Todennäköisesti, ainakin omalta osaltani. Yritin ainakin kovasti ja vilpittömästi. Ja itsehän minä ne kaikki hommat otin- en voi tästä syytä laittaa kenelläkään muulle kuin itselle ja kotoa opitulle sairaalloiselle työmoraalille. Mitä sitten Y-liikkeltä sain? En ainakaan sitä suhdeverkostoa yhteiskunnan huipulle jota luvattiin (toisaalta mistäs sen vielä tietää), kovaa kokemusta hallintotyöstä sekä epämukavan tietoisuuden siitä miten vähän asioista päättävät ihmiset tietävät ja tajuavat niistä. Sekä yliopistossa että Y-liikkeessä.


Ja jos jotakuta kiinnostaa lähteä ylioppilaskuntatoimintaan, niin kehotan harkitsemaan tarkkaan. Paradoksaalisesti varsinkin vapaaehtoisorganisaatioissa mopo karkaa ihan satavarmasti ja hommia tulee enemmän kuin niitä kukaan jaksaa tehdä. Ja siinä sitä taas ollaan, ärrän kahvilassa vartin lounaalla, edessä sekä teoriatehtävät että Akatemian hallituksen 120-sivuinen kokousmateriaali.

1 kommentti:

  1. "SYL:n organisaatio on poliittisten pyrkyreiden hiekkalaatikko poliittiseen tulevaisuuteen" - haha!

    Luin tän postauksen kolmeen kertaan. Viime vuotta sivusta seuranneena tulin niin iloiseksi tästä ;) Todella hyvää tekstiä!

    VastaaPoista