Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Orkesteriperiodi Pyreneellä

Terveisiä Pausta, Pyreneiden vuoriston juurelta. Wikipedian mukaan Paun suurin saavutus on hostata (Pariisia lukuunottamatta) eniten Ranskan ympäriajoja. Kaupunki on 80 000 asukkaan unelias kylä, joten tuntuu että tämä saavutus on kutakuinkin muistettavinta mitä täältä on tullut. Pyreneet näyttävät toki juuri niin massiivisilta ja hienoilta kuin niiden voi odottaakin.

Minä olen siis keikalla Paun kaupunginorkesterissa, soittamassa Seherazadea, Bartokin alttoviulukonserttoa. Lisäksi ohjelmistossa on geneeristä nykymusiikkia, joka tuli toisesta korvasta sisään ja meni toisesta saman tien ulos.

Orkesteri on mielenkiintoinen. Vaskisektio on vahva ja osaa soittaa yhdessä. No bassopasunisti Valentine sai juuri töitä Bordeauxin orkesterista ja muut pasuunat opiskelevat Lausannessa ja keikkailevat L'Orchestre de la Suisse romandessa. Trumpetit ja käyrätorvet ovat Pariisin konservatorion viidennen vuoden opiskelijoita, ja muu orkesteri on tampioita. Tai ei tampioita, mutta jo ennenkin valittamani yhteissoittokulttuurin puute tulee taas ikävästi esiin.

Tätä tietysti edesauttaa se että kapellimestari on entinen trumpetisti, jolla on paljon musiikillisia ideoita mutta ei minkäänlaista lyöntitekniikkaa. Kaveri ihan oikeasti vain heiluttaa käsiä musiikin tahtiin. Seherazade voidaan soittaa vaikka ilman kapellimestaria, mutta nykymusiikissa olisi mukavaa, jos kapellimestarin lyönnistä saisi esimerkiksi pientä vinkkiä siitä moneenko tahti menee, tai jos edes joskus saisi jonkun kohon jostain, tai jos kapellimestari joskus näyttäisi jonkun sisään sen sijaan että tekisi kolmoislutzin. Mutta ei. Ja ranskalainen orkesterikulttuuri on muuten sellaista, että jos kapu sanoisi suomalaiselle bändille samanlaisia asioita, niin harjoitukset loppuisivat siihen ja ihmiset kävelisivät ulos. Täällä ollaan totuttu ilmeisesti vähän brutaalimpaan kommunikaatioon. Eikä suomalainen sinfoniaorkesteri varmasti purematta nielisi työlistaa, johon on merkitty normiviikolle harjoituksia kolmena iltana klo 20-23.

Ohjelmistonvalinnasta vielä sananen. Ylimääräisiksi oli jaettu telineille Delibèsin Coppélian masurkka. Siis se mikä on usein koesoitoissa koska siinä on korkea tuubasoolo. Ja tästä ei oltu kerrottu minulle aikaisemmin, joten otin mukaan CC-tuuban. Ja voi sitä ilon ja riemun määrää, kun tämä selvisi. Sitten yhden illan käytin siihen että harjoittelin tämän paskiaisen CC-tuuballa. No, tänään sitten ylimääräinen kuitenkin vaihdettiin. Kertaakaan ei soitettu Coppéliaa. Vaan... arvatkaapa mitä? Trepak Pähkinänsärkijästä. Siis Pähkinänsärkijää, huhtikuun puolessa välissä. Tilanne sai vielä absurdimman käänteen, kun Trepakin alku kuulosti kapun mielestä vähän tylsältä ja se vaati siihen alkuun tamburiinia. Ja niin saatiin venäläisestä Trepakista tehtyä oudon kuuloinen russo-hispaaninen tekele. Ja Tsaikovskin musiikki on salakavalaa. Se näyttää helpolta ja on teknisesti ihan soitettavaa, mutta ilmavuuden, rytmisen tiukkuuden ja tietyn vakuuttavuuden saavuttaminen vaatii enemmän kuin 7 minuutin treenin.

Keikalla käyminen on täällä muuten todella kallista puuhaa. Tai ei siis kallista. Kyllähän kaikki kulut maksetaan, ja ihan vielä palkkaakin. Mutta orkesteri korvaa kulut kuitteja vastaan. Niinpä hotellin ja ruokailujen jälkeen tässä projektissa on kiinni 600-700 euroa, eli kaikki käteisvarani ja vähän enemmän. Ne saa takaisin ensi kuun alussa. "Kiitos".  Sikäli suomalainen systeemin on kyllä parempi, että orkesteri hoitaa ainakin majoitukset. Ja noista kuiteista muuten. En tiedä miten ranskalainen kirjapitosysteemi toimii, mutta ravintolassa kassakoneesta tulee kuitteja eri summille kuin turkin hihasta, ja ihan vain pyytämällä. Ja kun käy kebabilla, niin ähly yleensä antaa ruutupaperin sivun jossa on leima, ja siihen saa sitten itse kirjoittaa kuitin mille summalle haluaa. Kätevää.

Orkesterin toimintaperiaate on muutenkin mielenkiintoinen. Ilmeisesti koko orkesteri kiinnitetään yhteen projektiin kerrallaan. Ja minä luulin tulevani tänne töihin kaukaa, mutta tosiaan pasuunasektiosta kaksi kolmannesta tuli Lausannesta, trumpetit Pariisista ja muutenkin aikalailla eri puolilta maata. Ja minun palkanmaksuni on surullisenkuuluisan E-101- lomakkeen takia hankalaa, mutta intendentti ratkaisi asian kirjoittamalla papereihin, että olen Non-citoyen U.E. (finnois), eli EU:n ulkopuolinen (Suomen) kansalainen. Ja katso, byrokratia on taas helpompaa.


Mutta olen kyllä tyytyväinen tähän reissuun. Kannatti lähteä!

2 kommenttia:

  1. Teatteripuolella normityöaika on Suomessa muuten sellainen, että treenejä on 10-14 ja 18-21.30. Välissä neljän tunnin tauko siis. Kätevää jos asuu teatterin vieressä. Sitte jos teatteri on esim. Lahdessa ja itse asuu Helsingissä, niin se on huomattavasti vähemmän kätevää. Että ei tuo 20-23 nyt täysin hihasta vetäisty ole.

    Orkesterin toimintaperiaate on muutenkin mielenkiintoinen. Ilmeisesti koko orkesteri kiinnitetään yhteen projektiin kerrallaan.

    Eikös me tästä taannoin keskusteltu? Olen ymmärtänyt, että projekti-kohtaisuus on suomalaista "eläkevirka" toimintatapaa yleisempi metodi Euroopassa. (Ainakin eräs virkamies väitti Kansallisoopperan orkesterin olevan koko Euroopan ainoa kk-palkkainen vakipumppu. En tiedä onko näin.)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuo työaika on sellainen että normaali suomalainen sinfoniaokrkesteri vähän nikottelisi. Ooperan puolella tuo on enemmän normaalia, mutta kyllä kaikki lienemme yhtä mieltä siitä että moiset harjoitukset ovat kaikkien kannalata epämiellyttäviä.

    En tiedä kuinka yleistä projektikohtainen touhu on täkäläisissä orkestereissa, pitää kysellä. Kansallisooppera ei ole mikään poikkeus oopperakentässä, oopperan ylläpitäminen on niin kallista että siihen rahaan voi samantien ottaa vakiorkesterin.

    Tämän lisäksi (ainakin saksalaisilla) oopperaorkestereilla on repertoaarissaan reilu 200 biisiä, jotka ihmisten oletetaan osaavan, produktiot on kerran harjoiteltu ja lavastettu ja sitten se saattaa tulla ohjelmistoon 3 vuotta myöhemmin ilman yhtään harjoitusta. Tämä työtahti on ihan normaalia Saksan isoissa oopperoissa, pienemmissä taloissa tilanne voi tietysti enemmän projektien varaan nojaava.

    Ja kyllä kaikki isot ranskalaiset orkesterit ovat ainakin kuukausipalkallisia. Mutta niinkun sanoin, ajattelin kysellä vielä hiukan lisää tästä orkesterikentästä.

    En kiistä etteikö tällä projektityöskentelyllä olisi etujaan, mutta myös haittapuoliaan. Täällä ilmeisesti äänenjohtajat ovat isojen orkestereiden tuttisoittajia, ja joustavan työsuhteen takia on helpompi palkata esityksiä vastaavia kokoonpanoja. Tämä suosii erityisesti musiikinopiskelijoita, jotka saavat projektityöskentelystä lisätuloja, kokemusta ja varmuutta. Toisaalta Ranskan väestöpohja on niin paljoon laajempi kuin Suomen- täällä moinen saattaa olla taloudellisesti kaikkia osapuolia hyödyntävää.

    VastaaPoista