Paskahomojunalakko

Terveisiä vaan täältä Pyreneiltä. Jos kaikki menisi niinkuin Strömsössä, niin olisin nyt junassa joka lähtisi vartin päästä Toulouseen, jossa vaihtaisin TGV-junaan joka olisi iltapäivästä Lyonissa. Mutta kun ei, ei, ei. Jostain syystä minä en ole ollenkaan yhteensopiva ranskalaisen raideliikenteen kanssa. Aina nimittäin sattuu ja tapahtuu.

Ja tällä kertaa tapahtui lakko. Lakon piti olla itseasiassa jo eilen ohitse ja liikenteen palautua normaaliksi, mutta Syndicat Sud päätti pistää hieman lisää vettä myllyyn ja halvaannuttaa koko junaliikenteen vielä sunnuntainakin. Sain illalla tietää että lakko jatkuukin, joten kävin aamulla kysymässä asemalla että mikä tilanne. No, tilanne oli sellainen että Toulouseen lähtee 3 bussia päivän aikana, mutta Toulousesta ei lähde yhtään TGV:tä Lyoniin. Lisäksi Pausta lähti yksi juna aamulla Bordeauxiin ja yksi juna Pariisiin, sekä iltajuna Pariisiin saattaisi kulkea. Tämän enempää tietoa ei henkilökunnalla ollut antaa, paitsi että Pariisista ei menisi yhtään junaa Lyoniin, mikä oli henkilökunnankin mielestä vähän outoa.

Tilanne parani vielä kun tarkasteltiin lippuani. Olin ottanut tietysti halvimmat loisir- liput. Tähän lipputyyppiin (niinkuin nyt kävi ilmi) sisältyy matkatakuu- lipun voi käyttää jos juna lähtee, ja jos se ei lähde, niin sitä ei voi käyttää. Vaihtokelpoinen se ei ole. Tässä kohtaa syvän hengityksen jälkeen päätin, että minähän en liiku siitä tiskiltä mihinkään ellei sitä lippua vaihdeta. 5 minuutin kovaäänisen keskustelun jälkeen sain kuin sainkin liput siirrettyä huomiselle. Ja luojan kiitos sain jatkettua hotellihuoneen varausta vielä vuorokaudella. Toivotaan että orkesteri nyt maksaa tämänkin.

Junalippu siis maksaa 75 euroa. Jos huomenna joudun kulkemaan Pariisin kautta, täytyy minun maksaa päälle 25 euroa lisää matkasta Pariisiin ja 60 euroa matkasta Pariisista Lyoniin. Ranskalaisessa systeemissä ei ole sellaista joustovaraa kuin VR:llä, että kuljettavat asiakkaat päämäärään ja jos junat on sekaisin niin reitittävät uudestaan. Nämä vaan myyvät lippuja. Perkele. Ja huomisesta ei ole kenelläkään tietoa, että jatkuuko lakko tai ei.

Orkesteriproggis oli kiva. Vaikka orkesteri itsessään ei ollut välttämättä timanttisin kokoonpano, oli tunnelma mukava ja sali kolmena iltana peräkkäin täynnä. Vaskisektio oli kuitenkin aika timmi, ja kapu antoi Seheradzaren huippukohdissa soittaa lujaa.

Bassopasuunaa soitti Valentine, joka oli hahmo sinällään. Kaveri soi lähestulkoon pelkstään tartar- pihvejä ravinnokseen. Siis raakaa lihaa, melkein koko viikon. Kerran se söi makkaralautasen ja kerran entrecote- pihvin, mutta muuten ravinto oli tartareita ja ranskiksia. Aikamoista äijäilyä, itse en moiseen pystyisi. Sen verran olen kuitenkin ranskalaistunut, että pystyn erottamaan 51:n ja Ricardon maut toisistaan. Pystyn myös juomaan molempia ja katsomaan setien kanssa jalkapalloa baarissa, vaikka se ei minua niin kiinostakaan.