Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

torstai 25. helmikuuta 2010

Odysseija eli junakaaos Euroopan malliin

Pari kuukautta aiemmin kirjoitin Euroopan junaliikenteestä, ja nyt oli aika kokeilla sitä käytännössä. Lopputulos muistutti sitä B-luokan Leslie Martin- komediaa missä se äijä yrittää päästä jouluksi himaan eri välineillä. Kuulkaas nimittäin tätä- ja joka sana on totta, ja kaikki tämä tapahtuu yhdelle miehelle jolla on torvi selässä, toinen työnnössä ja salkku. 

Matka alkoi eilen Part-Dieun rautatieasemalta. Nizza-Bryssel -juna oli muutaman minuutin myöhässä mutta tämä ei haitannut, koska olin varannut reilusti aikaa kaikkiin vaihtoihin. Minun oli siis tavoitteena mennä Lyonista Brysseliin, Brysselistä Rotterdamiin ja Rotterdamista Einhoveniin. Lähtö klo 10:26, tulo klo 16:42. Noin periaatteen tasolla suunitelma oli hyvä.

Noin sata kilometriä ennen pariisia TGV sitten hyytyi. Konduktööri kertoi, että teknisen vian takia matka viivästyy noin puolen tuntia. No mikäs siinä, minun aikatauluni kestäisivät tällaisen. Kun vikaa oli korjattu yli puoli tuntia, menin kysymään koduktööriltä aikatauluista. Konduktööri katseli lippujani ja selitti myötätuntoisesti, että tämä juna ei ylipäätään ole menossa Brysseliin. Siis mitä? Kävi ilmi, että Belgian junaonnettomuuden takia junayhteyksiä Brysseliin ei ole, vaan Lillessä pitää vaihtaa bussiin, joka menee Brysseliin.

Lilleen tultiin kolme varttia aikataulusta myöhässsä, mikä nyt ei tietenkään enää tuntunut missään. Lillessä kuulutettiin Brysselin bussien lähtevän sektorilta F, mitä ikinä se tarkoittikaan. Lillen juna-asema on todella sotkuinen ja sektoria F etsi useampi ihminen. Tämän lisäksi Lillestä Lontooseen lähtevät eurostar- junat ovat kroonisesti sekaisin, joten asemalla oli aikamoinen tunnelma. Sektoria F ei vaan löytynyt vaan piti kysyä Henkilökunnalta, jolla oli selvästi kiire jonnekin. Henkilökunnan kanssa tilanne äityi huuteluksi- ranskaksi.

Brysselin bussi löytyi viimein, ja tunnin odottelun jälkeen se jopa lähti kohti Brysseliä. Tässä kohtaa ymmärsin jo vaihtoyhteyksien menneen kauan aikaa sitten, ja keskityin lukemaan Le Monde Diplomatiqueta ja Newsweekiä.

Bryssel, Euroopan pääkaupunki, on varmasti yksi rumimpia kaupunkeja mitä olen tällä planeetalla nähnyt. Ei siis rakennuskieleltään, mutta bussilla lähestyttäessä näkee korttelitolkkulla palaneita, hylättyjä taloja, puoliksi purettuja taloja, kerjäläisiä, likaa ja paskaa. Euroopan pääkaupunki näytti Kiovan takapihoilta. Ja sitten päästiin puleeratulle juna-asemalle. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että Belgia on kaksikielinen maa. Puhuvat flaamia ja ranskaa. Bryssel on flaaminkielistä aluetta.

Juna-asemalla menin suoraan infoon pyytämään uutta yhteyttä. Infossa oli selkeää ranskaa puhuva ystävällinen täti, joka antoi uuden vaihtoyhteyden kulkevan Maastrichtin kautta. No mikäs siinä, seuraava Maastrichtin juna lähtisi vartin päästä. Raahauduin raiteelle 12 josta junan piti infomonitorin mukaan lähteä. Raiteella 12 oli rumin koskaan näkemäni pieni lähiliikennejuna. Minä kysymään paikalla olleelta konduktööriltä että eikai tämä juna Maastrichtiin mene, kun siellä on se sopimus ja kaikki. Ei mennyt. Mistähän se sitten lähtisi? Ei kai sitä voi tietää. Aikataulun mukaan sen pitäisi lähteä tästä. Ei lähde. Mistähän saisi tietää mistä se lähtisi? Katso monitoreista. Mutta monitorin mukaan se lähtee tästä. No, sitten monitori on väärässä.

Tässä kohtaa flaaminkielinen kuuluttaja kertoi junan lähtöraiteen muttuneen. Flaaminkielinen R-äänne on niin voimakas, että kun sen sylkäisee mikrofoniin, niin mitään lopussa olevasta lauseesta ei kuulu mitään. Henkilökuntaa myöten kukaan ei saanut selvää uudesta raiteesta. Arvelivat sen olevan 14. Ehkä. 150 ihmistä rynnisti raitteelle 14, koska junan piti lähteä 5 minuuttia sitten. Raiteella 14 oli toinen kondyktööri joka vihaisesti kertoi että tämä juna ei lähde yhtään mihinkään. Menkää raiteelle 17. Sinne sitten taas norsulauma rynnisti. Raiteelta 17 sitten löytyi Maastrichtin juna.

Tässä kohtaa muistin että hotelli pyysi soittamaan jos tulen myöhemmin kuin kuudelta. Soitin hotelliin ja selitin että belgialaisten paskiaisten takia junaliikenne on sekaisin ja tulen Eindhoveniin myöhässä. Huonoa englantia puhuva nainen selitti, että minun varaukseni oli viime viikon keskiviikkona. Minä kysmyään että miten on mahdollista, jos tein varauksen vasta torstaina. Täti myönsi tilanteen olevan mielenkiintoinen, mutta pahoitteli ettei hänellä ole vapaita huoneita. No, onneksi samaan aikaan tuubistikollega lähetti viestin ja kysyi olenko tulossa. Kuultuaan pulani hän lupasi järjestää hotellin ja onnistuikin siinä.

Minä taas toivorikkaana kysymään konduktööriltä mahdollisia vaihtoyhteyksiä Maastrichtista. Konduktööri kertoi että valitettavasti hän ei osaa sanoa Hollannin puolen vaihtoyhteyksistä yhtään mitään, mutta Liègestä junamiehistö vaihtuisi ja hollantilaiset kollegat tietäisvät enemmän. Liège on Belgian puolella oleva persereikä. Hollantilaisia junamiehistöjä ei näkynyt, vaan belgialaiset vaihtoivat keskenään. Minä sitten kysymään että onko Liègestä mahdollisesti vaihtoyhteyttä Eindhoveniin. Ystävällinen ranskaa puhuva henkilkunta kertoi että hän ei osaa sanoa Hollannin polesta mitään. Mainitsin että ymmärtääkseni Liège kuuluu Belgialle, jonka hän myönsi todeksi ja ihmetteli myös tietämättömyyttään.

Hieman Liègen jälkeen henkilökunta kuulutti flaamiksi, että juna oli jo niin pahasti myöhässä että ei se menisi Maastrichtiin ollenkaan, vaan kääntyisi takaisin Brysseliin. Maastrichtiin haluavat matkustajat poistettiin junasta Visé- nimisellä väliasemalla, jossa ei ollut mitään. Seuraavan junan kerrottiin tulevan ehkä tunnin päästä, mutta varmaksi tätä ei osattu luvata. Tässä kohtaa totesin että nyt ei auta enää odottaa ekhä tulevaa junaa, vaan otin muutaman muun ulkomaalaisen kanssa taksin Viséstä Maastrichtiin- Belgiasta Hollantiin. Taksia odoteltiin 20 minuuttia ja kun se viimein tuli, oli melkoinen temppu laittaa samaan taksiin 2 tuubaa, 4 ihmistä, 4 laukkua ja taksikuski.

No Maastrichtiin päästiin ja minä juna-asemalle, josta löytyi viimeinen Eindhoveniin lähtevä juna joka oli lähdössä 2 minuutin kuluttua. Juoksin ja punnersin raiteelle 6 kaikkine tavaroinen ja ehdin kuin ehdinkin tähän viimeiseen vuoroon. Hollantilaisten puolella junat lähtivät ajoissa- aina. Eindhovenista taksilla hotellille ja nukkumaan. En ole varmaan koskaan ollut niin väsynyt kuin silloin.

Takaisintulomatka oli mielenkiintoinen. Olin kysynyt valmiiksi vaihtoyhteydet Brysselin asemalla myös takaisintulosuuntaan. Koska pääsin lähtemään aikaisemmin kuin olin suunnitellut, menin juna-asemalle kysymään uutta reititystä. Ystävällinen lippuhenkilö kertoi että Brysselin mulkuilla ei ole mitään oikeutta mennä sotkemaan Hollannin rautateiden systeemejä tai uudelleenreitittää matkustajia. Nähtyään edessään minussa tapahtuvan murtumisen ja luhistumisen henkilö heltyi ja lähetti minut Utrechtin kautta Brysseliin. Hollannin puolella oli taas junat minuutilleen ajoissa.


Minulla oli aikaa Utrechtin junassa puhua konduktöörin kanssa Belgian junaonnettomuuden syistä. Konduktöörihenkilö yksityisajatteli, että kyseessä oli organisatorinen ongelma. Hänen mukaansa Belgian rataverkko on yhtä huonossa kunnossa ja täyttä paskaa kuin koko muukin maa ja sen infrastruktuuri, ja puoliautomaattinen kulunvalvonta (joka siis varoittaa punaisen läpi ajamisesta mutta ei pysäytä junaa, niinkuin länsimaissa) huutaa kuulemma koko ajan. Epävirallisesti junakuljettajia on kehotettu huolellisuuten ja tarkkuuteen mutta painamaan kuittausnappia jos on varma systeemivirheestä. Tunnetuilla seurauksilla. Tämän lisäksi konduktööri arveli belgialaisten työmoraalin ja -tapojen tuntien junanraatojen olevan paikoillaan vielä ensi vuonnakin.

Bryselissä ampaisin taas lipputoimistoon kysymään mahdollisuutta ehtiä Pariisiin. Lippuhenkilön mukaan Thalys- junia Pariisiin lähtee parin tunnin välein, mutta lähtöajoista hän ei osannut sanoa mitään varmaa. Ei liioin raiteesta. Kiitin vuolaasti tästä runsaasta informaatiosta ja siirryin Subwayhyn syömään. Thalys-juna lähti kuin lähtikin vain muutaman minuutin aikatauluun merkitystä 16:25 myöhässä. Helpottuneena junassa kehuin konduktöörille tämän olleen ensimmäinen juna Belgiassa joka oli ajoissa ja meni minne sen pitikin. Konduktööri näytti hämmästyneeltä ja sanoi että kuule, tämän junan lähtöaika oli jo 14:25. Että se siitä. Pariisin juna meni Hallen ohi (jossa siis se junaonnettomuus tapahtui) ja jälki oli kyllä aika mykistävää.

Edelleen kahden tuuban kanssa oli huomattavan hieno kokemus vaihtaa Pariisin Gare de Nordista lähijunalla Gare de Lyonille. Vaikka minä olen navigoinut Kievin metrossa kyrillisten aakkosten ja Lost- tyylisten asemanimien kanssa, oli Pariisin RER-linjakarttaa huomattavan hankala lukea. Mutta pääsin Gare de Lyonille. Jossa olin 2 tuntia ennen junan lähtöä kaikkine tuubinen ja matkatavaroineni, hiestä litimärkänä ja uupuuneena mutta hyvin tyytyväisenä siitä, että edessä oli enää yksi taival kotia kohti.

Ja ne pruuvit meni ihan päin vittua. Henkilökohtaisena toivotuksena toivon Benelux-maiden, eritysesti Belgian, putoavan maan päältä. Vahinko ei lienisi suuren suuri.

7 kommenttia:

  1. Kyseessä siis olivatten enneunet.

    VastaaPoista
  2. No huhhuh, on sulla kyllä oli aivan loistava tuuri, jestas sentään! Ei voi ku ihmetellä.

    VastaaPoista
  3. olen mykistynyt!! onneksi on blogi niin tämäkin elämän kultajyvänen tuli dokumentoiduksi jälkipolville.

    VastaaPoista
  4. Mutta jos positiivisesti ajattelee niin tämä kävi loistavasta kielikoulusta. Koskaan ennen en ole maanitellut, uhkaillut, vittuilut, huutanut, kehunut, valehdellut, liponut, solvannut ja myötäelänyt ranskaksi niin paljon kuin nyt. Aikamoinen reissu. Ja vastauksena Paavon kysymykseen, ei voi. Mutta se tiedettiin jo etukäteen.

    VastaaPoista
  5. Aijai. Kaunista. Nauroin ääneen. Jos noi tuubahommat joskus pettää ni sun pitää ryhtyä (kolum)nistiksi.

    Voin vain kuvitella. Itsellä perussetti junamatkailussa on haitari selässä, marilaukussa läppäri+muu sälä, pukupussi toisella olalla ja vielä lentolaukku perässä. Sekin on ihan riittävän saatanallista.

    Olisin ehkä vuokrannut itse auton tuossa tapauksessa. Käsittääkseni Euroopassa Suomea selvästi halvempaa.

    VastaaPoista
  6. Itse kallistuisin varmasti autonvuokraukseen, jos olisin tiennyt minkälaista sekoilua se sitten lopuksi oli. Mutta paperilla kaikki näytti niin hyvältä...

    VastaaPoista