Kuka ajattelisi lapsia?

Tuomas Nevanlinna oli oikeassa miettiessään, miten kaikenlaiset ihmiset löytävät kodin vihreässä puolueessa. Olen seurannut lievästi sanoen kummastuneena vihreiden sisällä olevaa ristivetoa internetistä ja sen mahdollisuuksista.

ViNo eli vihreät nuoret on julkaisst linjapaperin tietotekniikasta. Se on typerä ja naiivi, mutta toisaalta niin sen pitääkin olla. Poliittisten nuorisojärjestöjen kannanotot ovat aina kertaluokkaa emopuoluettaan radikaalimpia. Kokoomusnuoret on holtittomissa kannanotoissaan täysin legendaarinen- kokkareiden liittokokousta odotetaan läpi poliittisen kentän sen parodiahorisontin tuolla puolen olevan luonteen vuoksi. Viime vuonna kokkarijügendin liittarin vinkein anti oli toista tuntia kestänyt debatti siitä, pitäisikö kokoomusnuorten vaatia ilmavoimien tunnukseksi takaisin hakaristiä. Ihan oikeasti, ei naureta siellä. Tätä mietti monta sataa isänmaan toivoa, ja vielä useampi nauroi vedet silmissä aiheesta olevien yuotube-videoiden äärellä. Mutta asiaan, asiaan.

Osataan sitä vihreissäkin. Demografisista, yleishumanistisista ja sattumanvaraisista syistä vihreissä on paljon tietokoneiden päälle ymmärtäviä ihmisiä. Jyrki J Kasvi on ollut nettipersoonanan olemassa jo kauan ennen eduskuntavaaliuraansa. Ja paitsi nörttinä, myös tekniikan tohtorina ymmärtää aika paljon netistä ja ennenkaikkea sen kommunikativiisuudesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Vihreissä on myös Viite- tieteen ja teknologian vihreät. Lyhyesti, vihreän puolueen sisällä on paljon osaamista tietokoneista ja tietoyhteiskunnasta. Se, että vihreillä pyyhitään pöytää hallitustyössä ei valitettavasti tuo tätä osaamista kenenkään tietoisuuteen, mutta yhtäkaikki.

Vihreiden kummallinen nettikampanja alkaa kaukaa, joulukuulta 2008. Elokuvaohjaaja, Espoon kaupunginvaltuuttettu Kaisa Rastimo (vihr.) kirjoitti kauhistelevan blogimerkinnän Uuteen Suomeen. Kolumnin sisältönä oli pääasiassa netistä löytyvien ikävien asioiden päivittelyä, sekä puolihuolimattomasti heitetty ihmettely siitä, eikö kukaan tosiaan sensuroi nettiä. No ei sensuroi, ja nettiin päätyivät myös Rastimon hulluttelut kenenkään estämättä. Uuden Suomen vakiokommentoijat kävivät blogimerkinnän tiimoilta hieman keskiarvoa järkevämmän keskustelun, jossa ei mainittu pakkoruotsia kertaakaan.

Jyrki Kasvi vastasi Rastimolle. Taas käytiin keskustelu, jossa aiheesta etäännyttiin viestiketjun pituuden funktiona, eikä oikein todettu muuta kuin että lasten kanssa pitää puhua netin järkevästä käytöstä ja siitä, että netti ei itsessään ole hyvä eikä paha vaan pelkkä työkalu. 

Rastimo on myös ollut oikeutetusti huolissaan omasta työstään ja leivästään, elokuvaohjaaja kun on. Suomessa ei elokuvaohjaajana tehdä Jacksonin ja Cameronin tilejä, ja Markus Selinkin taitaa olla vaihteeksi putkassa talousepäselvyyksistä ja Mannerheim-elokuvasta ei ole vieläkään toteutumisvarmuutta. Ja Rastimon Myrsky- elokuva oli oikeasti sen nähneiden mukaan hyvä. Ongelmana on se, että Rastimo itse on daiju.



Oikeasti pelottavaa on, että Rastimo on myös vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmässä. Rastimo on enemmän kuin oikeassa sanoessaan, että tietoyhteiskunnan kehittämistä ei pidä jättää nörteille. Ei varmasti pidä. Mutta Rastimon ristinä ovat tietämättömyys, joustamattomuus ja ennakkoluuloisuus. Rastimo kirjoitti blogissaan entryn omista tavoitteistaan. Se sai vastaansa noin 200 kommenttia, joissa sisältönä on lähinnä ihmettelyä Rastimon tarkoitusperistä ja väärinymmärryksistä.


Ennen kaikkea Rastimon vaatimus internetin sensuroinnista lasten etuun vedoten on ällöttävä. Rastimo on itse ohjaaja. On oikein ja ymmärrettävää suuttua siitä että omaa työtä jaetaan ilmaiseksi verkossa, mutta tästä seuraavien sensuurivaatimusten perustelu lasten oikeuksilla on suorastaan rikollisen tyhmää. Rastimo ei käsitykseni mukaan ole populisti, mutta hulluttelujen perusteleminen kuka ajattelisi lapsia- argumentaatiolla viittaisi vahvasti siihen suuntaan. Tämän lisäksi suomalaisten operaattoreiden syyttäminen prostituution tukemisesta on ajatusoksennuksena suorastaan riemastuttava. Ikävää on että Rastimo ei ole kommentoinut keskustelua blogissaan juuri mitenkään.

On tervehdyttävää, että luovan työn käytöstä ja käytön IPR-periaatteista käydään keskustelua, ja itse luovana työläisenä en ole ihan tarkkaan muodostanut kantaani. Rastimo on kuitenkin pystynyt aikaansaamaan vain metakeskustelua- kohinaa siitä, miten sanotaan sekä molemminsuuntaisia tölväisyjä ja vittuilua. Erityisesti valtuustoryhmän viereisellä penkillä istuvan Jyrki Kasvin kurmuuttaminen syö Rastimon pisteitä rajusti.


Tietoyhteiskunnan suunnittelua ei pidä jättää vain nörteille, mutta vielä vähemmän se pitää jättää tädeille joilla on Mielipiteet vailla tietoa.