Kolme pientä ruokaa

Ensinnäkin toi BSTN-kurssi ja Lisp. Lisp on vähän niinkuin puolukkapuuro- kokkareista, vaikeasti määriteltävää, pahaa ja potkii vastaan mutta varmasti hyväksi minulle. Hyväksyn tämän ja ymmärrän että se nyt vaan on opeteltava, ja eikun härkää sarvesta. Minä olen niitä sähköpaimeneen kusijoita joiden on pakko kokeilla asiat itse ennen kuin niistä voi muodostaa jotain menttaalista mallia. Lispin tapauksessa tämä tarkoittaa jonkin Lisp- compilerin lataamista ja näiden asioiden opettelua itse. No, ainoa mäkille oleva lisp-pakki on ilmeisesti MCL, joka on ilmeisesti abandonwarea. Viimeisin vapaa stable-buildi tosin vaatii joko Motorolan* (!!!) tai G-sarjan prosessorit. Siis näitä turhan moderneja intel PC:itä, jotka tuli markkinoille 2006, ei tueta. Pitää kokeilla kääntää itse tai ajaa jonkun kuppaisen emulaattorin läpi. Voi kiesus, miten ne olettaa ihmisten oppivan näitä jos asioista voi harjoitella 1,5 tuntia viikossa?

Lisäksi Sedän koodausopetus tuntuu vähän perse edellä puuhun menemiseltä. Me ei olla vieläkään opeteltu tulostamaan lispissä hello worldiä tai antamaan tai asettamaan muuttujia tai pyytämään inputtia. Sen sijaan listoja voidaan periaatteessa pyöritellä jo miten päin tahansa. Ja kun tähän lisätään kielivaikeudet (sekä lispin että ranskan kanssa) niin esimerkiksi lispin ehtorakenne tuntuu todella hankalalta. Siis onko oikeasti niin että lisp ottaa else- polun if- funktion attribuuttina? Take the red pill, todellakin. Nojoo, se tietokoneista.

Het Brabants orkestin orkkapaikat tuli. Yllätys on varmaan se ettei ole mitän yllätyksiä- ekalla kierroksella Williamsin eka osa ilman kadenssia, Walkyria ja Mestarilaulajat, tokalla kiepillä Williamsin toinen osa, unkarilainen marssi, Prokan viitonen, Mahlerin ykkönen, Amerikkalainen pariisissa, Heldenleben ja jotain muuta perushuttua. Kiinostavaa katsoa ketä sinne tulee- veikkaisin että aika paljon saksalaisia. Yhtään hollantilaista tuubistia nimittäin en yrityksistä huolimatta muista. Ajattelin ihan silkkaa vittumaisuuttani näyttää nären munat kaikille ja voittaa paikan. Mutta puhettahan maailmaan riittää. Suosittelen mutten kaikille tuubisteille lataamaan Santa Cecilian orkkapaikkapaketin (PDF) ja opettelemaan ne. Lista on aika hyvä siitä mitä nyt vaan koskaan voi tulla pruuveissa vastaan.

Nyt kun nuo Brabantin orkkapaikat tuli olo tuntuu itseasiassa aika helpottuneelta. En tiedä miten kaikkki muut valmistautuvat pruuveihin, mutta minä ainakin soitan helvetisti. Ihan liikaa, mikäli katsotaan hyötysuhdetta. Ennen orkkapaikkoja pitää vain arvailla mitä kysytään- sitten kun lista ja kopiot tulee niin tietää mitä pitää treenata. Minuna aniankin helpotaa. Onneksi nuo pruuvit on kuukauden päästä. Olen nimittäin elänyt aika viulistimaista elämää ja herännyt joka aamu melkein tosia iakaisin harjoittelemaan ja harjotellut päivässä paljon. En tajua miten joku jaksaa moista tahtia kymmeniä vuosia. Kuukausi nyt menee, mutta ei kyllä yhtään sen enempää. Ei. yhtään. enempää.

Tinnitus pn palannut. En keksi mitään elimellistä syytä miksi näin, joten vittumaisen vinkunan täytyy johtua ressistä, jonka täytyy johtua näistä tulevista pruuveista. Onneksi enää kuukausi täytyy kestää tätä. Teille jotka ette tiedä niin tinnitus on korvan virheaistimus mikä lähetetään kuulosignaalina eteenpäin. Siis aivot luulevat korvan kuulevan jotain. Korvahan ei kuule mitään, korvassa on ainoastaan vaurio äänten aistimisen kanssa ja siellä on tavallaan jäänyt johtoja oikkariin. Mutta lopputuloksena on huomattavan ärsyttävä kuloaistimus. Se voi olla oikeastaan mitä vain- jotkut ovat kertoneet kosken pauhusta, toisilla soi puhelin koko ajan. Joillain on siniaaltoinen piippaus tietyll ätajuusalueella. Minulla on luojan kiitos vaikeasti määriteltävä melukenttä kuulokynnyksen ylärajoilla. Ei siis mitään suoraa ääntä, vaa nenemmänkin alue jossa ei voi määritellä ääntä siinä mielessä kuin me se tunnetaan koska se koko alue on lumisadetta. No, yrittäkää itse selittää jotain kuuloaistimiusta sanoilla niin ymmärrätte miten hankalaa se on.

Minulla tämä kaikki on luulatavasti alkanut musiikkiharrastuksen alkuaikoina Pirkanmaan Musiikkiopiston junioripuhallinorkesterista. Ja nimenomaan kolmostrumettisektiosta, joka on suoraan rumpusetin edessä. Harjoituksissa nimittäin ei desibeleissä säästelty, vaikka musiikillinen loppuratkaisu jätti aina hieman toivomisen varaa. Toinen mahdollisuus on korvatulehduskierre, jonka sairastin lapsena. Vasta viime aikoina on alettu selvittämään yhteyttä useiden korvatulehdusten ja tinnitusten välillä, ja sellainen on kyetty osoittamaan. Tietysti täysin akateemista on tietysti miettiä mistä tinnitus on lähtenyt, koska sille ei ole parannuskeinoa.

Nykyään on tietysti tilanne toinen- entinen työnantajani teetti minule Elacin- korvatulpat ja osaan varoa tilanteita joissa vahinkoa kuullolle saattaisi tulla. Ja koska tämä "kohina" on ollut minulla niin kauan kuin muistan, että minulla on ollut aikaa sopeutua ja tilanne ei häiritse minua juurikaan.  Mutta se on kuin luuvalo tai kihti toisille- on parempia ja huonompia aikoja. Minulla tinnitus tulee aina selvemmin esiin kun ressi vaivaa tai unirytmi on mennyt vituilleen. Se on itseasiassa ihan hyvä- minä kuulen suoran indikaattorin että nyt pitää tehdä jotain. Jotkut ihmiset ymmärtävät vasta viime hetkillä hellittää koska kroppa ei anna tarpeeksi merkkejä. Ovat raukat liian hyvässä kunnossa.




*Apple siirtyi Motorolan prosessoreista IBM:n 1990-luvun alkupuolella. Se, että lisp-compilerissa on tuki vielä 68k- prosessoreille mutta ei Inteleille kertoo Lispist aika paljon. Koska Lisp on niin symbolinen kieli, epäilen etttä se on hyvin alhaisen tason kieli järjestelmäinteraktiossa ja siksi suhtaudun skeptisesti sen ajamiseen emulattoreiden läpi. Ei sillä että olisin kokeillut asiaa, pois se minusta.