Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Ruokaöverit

Eilen löysin ensinnäkin Carrefourin. Se on varmaan lähinnä Citymarkettia vastaava tolkuttoman iso kauppa, joka myy kaikkea mahdollista. Siellä on myös melko halvat hinnat ja tarvittava tavara, joten kävin Part-Dieun metropysäkillä olevassa Carrefourissa. Carrefourissa huomiota kiinnitti oma osasto ählyille (section orientale) jossa myytiin kaikkea matoista teeserviiseihin, sekä täti jonka homma oli painaa vaa'an nappia. Täti istui vaakojen keskellä, ja paineli nappeja kun ihmiset toi pussitettuja asioita sen eteen. Käyhän se työllistäminen noinkin.

Tämän lisäksi on sanottava että ranskalaiset törttöilevät jonossa. Etuilu on ihan normaalia, mutta erityisesti suomalaisen tehokkuuteen taipuvaa mieltä sykähdyttää se tapa, jolla siinä maksuprosessissa lorvaillaan. Ensin nimittäin pakataan kaikessa rauhassa ostokset ja kuullaan loppusumma, sitten kaivetaan rahapussi, vaihdetaan vähän kuulumisia ja sählätään pin-koodin kanssa. Keskimäärin täällä menee kauppajonossa 15-20 minuuttia.

Part-Dieun metropysäkki oli sisällä kauppakeskuksessa, joka oli aivan järjettömän iso, ja jonka joku reikäpäinen arkkitehti on suunnitellut ristin muotoiseksi sisältä. Tämä on ihan ok, mutta joku sisustussuunnittelija on tehnyt näistä ristin sakaroista identtisiä. No arvaatteko miten siinä kävi? Jep, multa meni tunti löytää se saatanan metropysäkki.

Mutta se ruoka. Tuubaluokka soitti eilen ja vaati lähtemään kaupungille. Mikä oli kivaa. Ravintolana oli vallan helvetin hyvä Chez Paul. Ei suositella kasvisruokailijoille, listalla ei ollut nimittäin mitään kasvisruokaa. Alkuun tuli 7 eri lihasalaattia, leikkeleitä ja suolakurkkuja. Tunnistin sianmahamakkaran ja häränhännät, mutta muuten söin mitä eteen tuli, ja hyvää oli. Pääruoaksi otin häränkieltä, ja en ole varmaan koskaan syönyt mitään niin hyvää. Jälkiruoaksi juustot ja sitten talon jälkkäri, joku hyydytetty kananmuna-sokeripommi. Ja sitten vielä kahvi avec. Kaikki tämä maksoi 34€. Viinit ilmeisesti kuuluivat hintaan.

Se mikä tässä oli ongelmana oli että minä olin jo syönyt ennen kaupungille lähtöä. Tällä hetkellä on sellainen olo että mikään ei tule ulos tai mene sisään, ellei saaa vähän käveltyä. Tai mitä tahansa. Tuokaa karhupumppu.

Kieli on vielä kankeaa, ja kauppaan mennessä on vaarana että kartutan taas kananmunakokoelmaani. Nimittäin muna on l'œuf, vesi l'eau. Jostain syystä nämä äännetään niin, että munan vokaali on aavistuksen suppeampi kuin veden, mutta muuta eroa ei ole. Molemmat on äänteitä joita suomen kielessä ei ylipäätään ole, niin on aina pelkkää lottoa saako vettä vai kananmunia. Ja tosimieshän ei myönnä että olisi halunnut vettä, vaan vie kananmunat himaan.

7 kommenttia:

  1. Jee!

    Huippua kun viitsit päivittää blogia noin usein! Luulenpa, että tämä nojatuolivaihtarina oleminen on vielä hauskempaa kuin itse reissaaminen. Jussilta terveisiä, että muna kandee sanoa löf ja vesi loo. Siis jos sulla tuntuu olevan liikaa niitä kanamunia. Toisaalta, miks et opettelis tekemään esim suklaamoussea, siihen tarvii tosi paljon munanvalkuaisia!

    t. Elina

    VastaaPoista
  2. Moro, kyllä nyt ainakin näin alkuun vielä kun ei oo isompaa tekemistä. Mutta tää täkäläinen murre on vähän semmonen että kun nää ei saatana ymmärrä jos sen sanoo vähän toisella tavalla. Toinen ongelma on vielä käsittämättömämpi, nimittäin mun sanomana rosé ja rouge kuulostaa näiden mielestä ihan samalta.

    Ja samaten ihmettelin tirskumista minkä hotellin kissasta kertominen aiheutti. Kävi nimittäin ilmi että kissa on la chat, ja tussu on la chatte. Näinden ääntämiseroa en vieläkään ymmärrä, ja ovat vielä molemmat feminiinisanoja. Ei ole helppoa tämä elämä, mutta aina oppii uutta.

    VastaaPoista
  3. "Sitten hotellin tussu hyppäsi syliini ja raapi.."

    VastaaPoista
  4. No näin siinä kävi, tirskuminen vain lisääntyi kun yritin kertoa kissasta. Ääntämyseroa sanoilla ei juuri ole, kissa loppuu dentaaliplataaliin ja tussu ei, mutta en sitä kyllä pysty sillai toteutaan. pitää välttää tilanteita joisa pitää puhua kissoista.

    VastaaPoista
  5. Voi voi Tuomas.

    Jo vitosluokalla opetetaan, että kissa on le chat, ja naaraskissa la chatte eli tussu.

    t Jussi

    VastaaPoista
  6. Meille ei opetettu kirosanoja koulussa, ja jos opetettiinkin niin en varmaan taaskaan kuunnellut. Mutta seison korjattuna, kissa on maskuliinisana. Vaikka ei se nyt enää mitään lohduta.

    VastaaPoista