Perillä

Mitähän tästäkin parista päivästä kertoisi?

Note to self- ranskanperunat eivät ole pommes françaises. McDonaldsissa tuli vittuilua heti tästäkin pienestä käännöskukkasesta.

Tulin eilen illalla ja asetuin taloksi heti maailman ryöstöhintaisimman taksimatkan jälkeen. Kyyti lentokentältä 'hotellille' maksoi 60€! Hotelli on (niinkuin facebookkiinkin kommentoin) sellainen paikka, jota ei voi sanoa edes murjuksi. Suihkua ei ole, vessa käytävällä ja resepsionisti pilvessä kaiket päivät. Ymmärsin heti aluksi olla jättämättä mitään arvokasta huoneeseen.

Matka meni hienosti. Ottaen huomioon että lufthansa oli kaikista halvin yhtiö, on sillä ylivoimaisesti paras palvelu kaikista tähän asti kokeilemistani firmoista, joita on paljon. Koneet oli siistejä , tilavia ja ajassa. Finnair tarjosi matkalla Hampuriin toissapäiväisen juustosämpylän ja karkin, Lufthansa (matkalla Müncheniin)ihan oikeaa melko maistuvaa lämmintä ruokaa. Lisäksi tarjoilu pelasi mallikkaasti ja asiakaspalvelu oli esimerkillistä- kun ajatteli painavansa kelloa niin teutoni tuli jo kättä kohti. Tämän lisäksi Muchenin kentällä oli tarjolla ilmaista kahvia ja loungeja myös ilman mitään superlärpätin- korttia matkustaville. Finnairin kotikentällä Helsingissä kahvi muuten maksaa 2,50 kupppi.

Tänään sitten otin härkää sarvista ja aloitin raivopäisen arkeen sopeutumisen. Olen päättänyt opetella täydellisen ranskantaidon ja se on täällä ihan mahdollsita, koska harva ihminen puhuu muuta kuin ranskaa. Melkoista pään seinään lyömistä tämä alku on- kun kieli on niin ruosteessa niin jokaisesta yksinkertaisestakin tilanteesta muodostuu jonkinlainen absurdi kummelisketsi. Huonon ranskan puhuminen, käsillä huitominen ja piirtäminen on nöyryyttävää, mutta oudolla tavalla palkitsevaa. Palkintona minulla on myös ranskalainen GSM- liittymä- jos haluatte ottaa yhteyttä niin +33 6 88 84 90 49. Sitten kun osaan lausua tuon puhelinnumeron niin osannen jo aika paljon. Ranskalaiset kun käyttävät kaksikymmenjärjestelmää myös puhelinnumeroita sanellessaan. 88 on suoraan käännettynä neljä kahtakymmentä ja kahdeksan, 90 on nelja kahtakymmentä ja kymmenen.

Tapasin jo tuubaluokkanikin. Menin koululle sanomaan ihmisile päivää, ja saman tien käteen lyötiin Meltonin Thor ja alettiin lämmittelemään. Ja täytyy sanoa että ne puheet tämän koulun luokan tasosta ei olleet mitään suunpieksemistä. Metodi on aikalailla toinen- lämmittelyjä tehtiin 2,5 tuntia ja yhdessä. Sinä aikana ehdin ampua itseni muutamaankin kertaan siitä, etten ollut pitänyt yllä asteikkotaitoja. Hieman tietysti hävettää soittaa aivan täyttä paskaa H- duurin tilalla luokkatovereille, mutta minkäs teet. Pojat soitti tosiaan pelkästään C- tuubilla ja sellaisia rekistereitä ettei niitä ihan arvannut lämmittelyiksi soitettavan. Ennen kaikkea matalan pään asioihin kiinnitettiin porukassa paljon huomioita ja suuri osa harjoituksista pyöri vittumaisesti siinä C-C#- breikin välissä, tai sitten harjoiteltiin register shiftiä pedaalirekisteriin. Mä en enää pedaali-G#:n kohdalla saanut kuin lämmintä ilmaa, mutta äijät veti siitäkin sekunnin alas. Ja vastaavasti sitten c'':n sai kaikki. No, kyllä mäkin sen saan sieltä kiljuttua.

Porukka vaikuttaa todella mukavalta- Bastien tarjosi kotonaan lounaan heti kun olimme murtautuneet Bastienin (?) kotiin luottokortilla.

Soittimet saapuvat huomenna, toivottavasti mitään ei ole sattunut.