Sananen kielestä

Eilen kävin katsomassa tulevaa asuntoa ja asuinaluettani eli Lyon 3ème arrondissementia. Kämppä on pieni, 19 neliötä, mutta kivan oloinen ja valoisa. Alue on ählyjen naapurusto mutta hyvähenkinen sellainen, paljon halal- lihakauppoja, halal- baari ja muuta asiaankuuluvaa sälää. Vaikutti oikeasti kivalta.

Tapasin myös kämpässä nykyisin asuvan ihmisen, jonka kanssa käytiin lasillisella ählyn kantakapakassa. Se oli ensimmäinen varsinainen kontakti ranskalaiseen joka ei ole musiikin kanssa tekemisissä. Ranskan kieli alkaa pikkuhiljaa valua takaisin aivoihin, mutta tämä kaveri meinasi kuolla nauruun kun avasin suuni. En tarkkaan muista mitä sanoin, mutta se lieni monikon 1. persoonan imperatiivin mennyt muoto. Kaveri katsoi minua aivan monttu auki ja sitten kun naurultaan pystyi niin kertoi että kukaan sitten Molièren ei ole enää puhunut niin. Minä sitten tenttaamaan kaveria ja kun se tutki mukanani tuomaa kielioppia, hämmästys vain kasvoi. Kuulemma suurin osa (siis sen mukaan) mitä siinä kieliopissa oli oli joko hyvin vanhahtavaa tai epäoleellista. Lisäksi se ihmetteli minua- ei kuulemma koskaan ollut tavannut ihmistä joka osaa kieliopin kaikki kiemuraisimmatkin rakenteet mutta jonka sanastossa on pikkuauton kokoisia reikiä.

Tästä siis tulee mieleen että mitä siellä koulussa pitäisi ja voisi opettaa. Ymmärrän että luokka-opetuksessa on suurimittaisia keskusteluharjoituksia pitää, mutta toisaalta kieliopin syvällinen osaaminen ilman kykyä kommunikoida tuntuu sekin vähän resurssien tuhlaukselta.

Sen lisäksi eilen oli vielä muuten tuubistien iltamat. Sanottava se on, että niiden sisältö ja illan kulku lienevät melko universaaleja.