Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Arkea, arkea

Tänään oli sellainen normipäivä. Heräsin joskus puoli yhdeksän aikaan, söin aamiaista ja lähdin koululle treenaamaan. Treenimotivaatio on aika korkealla täällä.

Olen alkanut valmistamaan Landskappia, tuota Sisyfoksen kiveä niin monelle meistä. Aivan uskomattoman kaunis biisi, mutta vittumainen. Ei teknisesti suinkaan mahdoton, mutta rekisteriltään ja kestävyydeltään haastava. Toinen minkä olen ottanut työn alle on Komulaisen Ides of March. Katsotaan sitten tuleeko noista kummastakaan esityskamaa, mutta kiva niitä on soittaa.

Saan pian ostettua kaapelin jolla kuvia saa ladattua kamerasta, mutta koulu on (ymmärtääkseni) vanha prefektuurin päärakennus jostain sadan vuoden takaa, eli sellainen vanha linna. Saatte kuvia sitten.

Tänään yritin saada bussilippua, mutta kaiken jonottamisen päätteeksi kävi ilmi, että kuukausilippuja myydään vain 28 -3 päivä joka kuuta. En tiedä saako sitä sitten ladattua missään automaatissa (varmaan saa) mutta täällä ei siis ole mitään järkevää 30 vuorokauden lippua, vaan kuukausilippu on kuukausilippu. Alkaa ekasta päivästä ja kestää viimeiseen. Tänään taistelin metrossa täkäläisten smurffien kanssa. Ostan Étudiant- carnetteja eli 10 kerran lippuja (hinta 11,50 ja niitä menee 3-4/päivä eli ihan reilusti) jotka vaativat opsikelutodistuksen. No, minulla on läsnäolotodistus ja henkilötodistus mukana, mutta smurffi haluaa nähdä opiskelijakortin. Näytin suomalaista opiskelijakorttia ja ranskalaista kuvallista koulun kulkukorttia, mutta ei kelvannut. Hetken aikaa väiteltiin ja sitten kerroin etten ymmärrä ranskaa ja haluan ottaa yhteyttä Suomen konsulaattiin. Tässä kohtaa sûrete luovutti ja heitti mut ulos junasta. Taidan alkaa ymmärtää miten tää maa toimi...

Tänään kävi myös hulvattomin väärinymmärrys ikinä. Ranskalainen alkoi kysymään multa, että eikös tuo Nokia ole aloittanut anjovisöljybisneksellä. No ei varmasti ole, mietin, mutta aloin kyselemään lisää. Hämmennys lisääntyi kun Matthiew kertoi nähneensä kuvia nokialaisista anjovisöljyasioista kautta vuosikymmenten. No viimein minäkin ymmärsin, jollain kosmisella tavalla Matthiew oli nähnyt jonkun jutun Bonk- konsernista. Tämä oli aivan täysin käsittämätöntä, ja voitteko kuvitella miten vaikeaa oli tönkköranskalla selittää Bonkin ideaa ranskalaiselle? Todella hankalaa. Mutta myös aika riemastuttavaa.

[lisäys]
Ja niin, kun luin Elisan blogia niin tuli tuosta suutelemisesta puhetta. Täällä ensimmäisellä tapaamiskerralla miehet kättelevät, ja sen jälkeen poskisuudellaan. Kyllä se tietysti kummalta tuntuu mutta kuuluu tapoihin. Itse teen sen jotenkin väärin mutta minulle annetaan se anteeksi. Vähän tunnen itseni Mämmilän Naapurin Neekeriksi eli Mukuksi, joka tekee kaiken oikein mutta kuitnein väärin mutta jolle se annetaan anteeksi. Kai näihin tapaeroavaisuuksiin tottuu. Toinen juttu on se oman tilan puute- täällä käy sama kuin amerikassa jossa keskutelun yhteydessä suomalainen kävelee taaksepäin ja ranskalainen eteenpäin, kunnes suomalainen on nurkassa ja ranskalainen iholla.

3 kommenttia:

  1. Ei muuta kuin Bonk maailmankartalle. Voit sitten vielä tilittää tuolle Ranskan pojalle traumaattisia lapsuuskokemuksia. Eli isä ja Vellosen Jukka raahsivat joskus ammoisina aikoina Porin taidemuseoon ja ilmoittivat, että nyt tutustutaan isänmaan teollisuushistorian suurin voittoihin. Siinä sitten Bonkin vuosikymmenestä toiseen kantavaa menestystä ihmettelimme. Jossakin kohtaa äkäännyt, kun huomasit, että alakoululaista lapsiraukkaa jussitetaan...

    -isä

    VastaaPoista
  2. Jee, Bonk! Mäkin muistan käyneeni siellä lapsena ja olleeni hämilläni. Reps.

    Heheh, sä varmaan pussaat niitä ranskiksia oikeasti poskelle. Ranskalaisessa poskipusussa korkeintaan posket koskettaa toisiaan. Huulilla ei kosketa mihinkään, vaan vähän vain muiskautetaan. ilmaan Eikä halailla kovin intiimisti, vaan käsi käy korkeintaan olkapäällä. Ei pussailla siellä!

    Kiva, että sulla on jo kuvia nähtävissä!

    -r

    VastaaPoista
  3. Kyllä mä tavallaan tiedän miten se tehdään, posket koskettaa toisiaan ja sitten tehdään se muisk- ääni, eikä toisesta oteta kiinni. Mutta silti siinä on jotain sellaista jonka teen väärin- en tiedä teenkö väärille ihmisille, väärissä paikoissa vai mitä. Mutta kyllä opitaan. Tänään oli kolme tuntia läksiäisisssä.

    VastaaPoista