Aikaisemmin suomin demareita mediataidottomuudesta. Jutta Urpilainen yritti tehdä persujen tyyppistä oneliner- politiikkaa epäonnistuen siinä. Maassa maan tavalla- sloganille hihiteltiin ympäri Suomea. No, ei ne demaritkaan ihan tyhmiä silti ole. Maassa maan tavalla- sloganista aiheutunutta katastrofia siivotaan käyttämällä sitä jatkuvasti. Itseasiassa aika näppärää!
SDP nimittäin julkaisi maahanmuuttotyöryhmänsä raportin. Raportti on alaotsikoitu Maassa maan tavalla. Jokaisella puolueella alkaa olemaan maahanmuuttolinjapaperi tai -raportti. Persuilla se on nuiva vaalimanifesti, (jonka muuten tpyyluoma ansiokkaasti analysoi), vihreillä on ollut omansa jo pitkään. Samoin Kokoomuksella. Keskustan maahanmuuttopoliittinen ohjelma on päivätty 2002 ja käsittelee inkeriläisten ongelmia. Miten viattomalta maailma silloin näyttikään.
Demareiden ohjelmassa oli aivan uusi poliittinen mauste- puolue otti kantaa muiden puolueiden tekemisiin. Toki näin on tehty telkkarissa ja sanomalehdissä maailman sivu, mutta virallisissa lipoissa ja rappareissa en muista kovin usein lukeneeni kovaa kritiikkiä muita puolueita kohtaan. Väittäisin jopa, että kyseessä on aivan uusi piirre suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa.
Demareiden ongelmana on se, että kaatunutta maitoa ei saa takaisin tonkkaan. Maassa maan tavalla- slogan on jo hoideltu, mutta varsinaisesti demareiden maahanmuuttopolitiikka leviää joka ainoalla avauksella aina vaan laajemmalle. Asiaa ei varsinaisesti auta Eero Heinäluoman palkkaaminen säikyttelemään asiaan neutraalisti suhtautuvia. Jos jostain vielä löytyisi Paavo Lipponen varoittamaan porvarikomennosta, niin päiväni olisi lähempänä täydellistä. En tiedä kumpi on mennyt pieleen- demareiden politiikka vai viestintä- vaiko molemmat?
No mutta mikä on se substanssi tässä asiassa? Eniten kohua lienee herättänyt raportin nelikenttä, jossa maahanmuuttopolitiikkaa katsotaan puolueiden läpi. Tämä on itseasiassa demareilta fiksu retorinen veto, mutta substantiaalisesti ihan vitun tyhmää. Maahanmuutto ja siihen liittyvät poliittiset ratkaisut ovat nykyisellään on tehty Tarja Filatovin (sd.) aikana. Jos joku oikeasti luulee maahanmuuttopolitiikan seuraavan kovin tiukasti puoluerajoja, niin katsokaa edes faktoja. Jos demareilla on jotain sanottavaa tästä mallista, niin kysykää Filatovilta. Tästä tulee itseasiassa kauhistuttava ergo: demarithan ovat oikeistoliberaaleja. Osittain tietysti- puolueiden erot nykymaailmassa huomaa ennemminkin sosiaalipolitiikassa kuin ulko- tai maahanmuuttopolitiikassa.
Kaikkien puolueiden maahanmuutolliset ohjelmat ovat substantiaalisesti nyansseja lukuunottamatta melkolailla samoja. Toistuva tematiikka on työperäisen maahanmuuton lisääminen, kotouttamisen parantaminen, ja epämääräinen maahanmuuton järkeistäminen. Persujen manifesti eroaa näistä tietysti villisti, mutta sen on tarkoituskin olla pelkkää retoriikkaa.
Tämänhetkinen maahanmuuttopolitiikka on oikeistoliberaalia työtä priorisoivaa mallia, jonka suurimpina arkkitehteina uskon olleen sekä AY-liikkeen että Etelärannan. Etelärannalle on sopinut mitä mainioimmin käyttää maahanmuuttoa halvan työvoiman resurssina, joka ei turhia nurise ja jolla voidaan teettää vähän kureampiakin duuneja. Demareiden ohjelmassakin työvoimaa käsitellään resurssina, josta voidaan ottaa palasia silloin kun niitä tarvitaan (eli silloin kun suomalainen ei jotain hommaa halua tehdä) ja olla ottamatta jos nämä työllistämisehdot eivät täyty. AY-liike taas on (retoriikastaan huolimatta) nähnyt tämän hyödyttävän suomalaisia, jotka voivat keskittyä olemaan muina kuin yöbussikuskeina tai markettisiivoojina.
Demareiden ohjelman suurin virhe lienee kuitenkin koko työmarkkinakentän näkeminen monoliittisena, muttumattomana omnipotenssina jonka kautta kaikki ongelmat ratkaistaan ja jota vastaan kaikki peilautuu. Nimenomaan tämä lienee syynä moniin niihin siirtolaisuuteen liittyviin ongelmiin, josta persut ja nuivat kohkaavat. Itseasiassa sama kuviohan oli taustalla suomalaisten 1960- luvun Ruotsiin suuntautuneessa maahanmuutossa. Ruotsi tarvitsi ennenkaikkea työvoimaa, ja suomalaiset lähtivät etsimään parempaa elämää. Usein nämä kaksi päämäärää kohtasivat, joskus eivät.
Maahanmuuttopolitiikka on sen verran raskas laiva kääntää ja sen verran järeä työkalu, että soisi sitä ajateltavan muunakin kuin halvan työvoiman tuottoautomaattina. Se jos mikä voi olla tuhoisaa.
Propsit otsikosta muuten Erkki Perälälle.
torstai 12. elokuuta 2010
maanantai 9. elokuuta 2010
Rötösherrat kuriin!
Muistatteko vielä aikaa, jolloin keskustapuolue oli pääministeripuolueena vain koska Kokoomus salli sen olla, Matti Vanhasen muisti pätki enemmän kuin Pohjanmaan rata, keskustapuolueen viestintäjohtaja kiipeili toimittajia aitojen yli pakoon, ja koko kehittyvien maakuntien suomen ja maalaisliiton miljoonaluokan rahakoplaukset, hämäräperäiset rahastot, rahanpesu Nuorisosäätiön kautta oli iloisesti otsikoissa, ja Matti Vanhasen naamaa näytettiin iltauutisissa Eeva Polttilaa enemmän?
Voi, nepä olivat aikoja. Oli ihan oikeasti kiva nähdä kerrankin kuinka syvälle kaninkolo johtaa, ja kuinka keskustapuolue jäi kerrankin maan tavasti oikein punaisin käsin kiinni. Oli suorastaan hekumallista nähdä katsoa kerta toisensa jälkeen, kuinka Timo Kalli pistää koko lumipallon pyörimään. Kalli jos kuka on kokenut kehäkettu ja tämä ei tapahtunut todellakaan vahingossa.
On tietysti selvää, että kaikista törkein keskustan koplaus on ollut maankäyttöön ja kaavoitukseen kytkeytyvä nuorisosäätiöö. Kuinkas muuten- rakentamisesta ja rakennuttamisesta on kaikilla puolueilla kokemusta. Rakennuttaminen ja kaavoittaminen on miljoonabisnestä, ja koko suomalaisen yhteiskuntasuunnittelun perseellisyys johtuu siitä, että 70-80 -luvulla puolueen tärkein tehtävä oli kaavoittaa ja rakennuttaa puolueen rakennuttajabulvaanin kautta.
Mutta minua ihmetyttää, että vaikka keskustapuoluetta on tähän mennessä lyöty korruptiosta johtuen kuin vierasta sikaa, ei Kokoomukseen ole kohdistunut ollenkaan vastaavaa painetta. Totta on varmasti, että Kokoomuksen viestintätoimisto painaa kahdesssa vuorossa hartiavoimin töitä, jotta Harry Bogomoloffin kaltaiset ääliöt eivät saisi palstatilaa. Mutta siitä huolimatta- tähän mennessä Kansallinen Kokoomus rp:n riveistä ovat lahjusrikoksista käräjille päässeet tai pääsemässä tämän vuoden alusta ainakin
Voi, nepä olivat aikoja. Oli ihan oikeasti kiva nähdä kerrankin kuinka syvälle kaninkolo johtaa, ja kuinka keskustapuolue jäi kerrankin maan tavasti oikein punaisin käsin kiinni. Oli suorastaan hekumallista nähdä katsoa kerta toisensa jälkeen, kuinka Timo Kalli pistää koko lumipallon pyörimään. Kalli jos kuka on kokenut kehäkettu ja tämä ei tapahtunut todellakaan vahingossa.
On tietysti selvää, että kaikista törkein keskustan koplaus on ollut maankäyttöön ja kaavoitukseen kytkeytyvä nuorisosäätiöö. Kuinkas muuten- rakentamisesta ja rakennuttamisesta on kaikilla puolueilla kokemusta. Rakennuttaminen ja kaavoittaminen on miljoonabisnestä, ja koko suomalaisen yhteiskuntasuunnittelun perseellisyys johtuu siitä, että 70-80 -luvulla puolueen tärkein tehtävä oli kaavoittaa ja rakennuttaa puolueen rakennuttajabulvaanin kautta.
Mutta minua ihmetyttää, että vaikka keskustapuoluetta on tähän mennessä lyöty korruptiosta johtuen kuin vierasta sikaa, ei Kokoomukseen ole kohdistunut ollenkaan vastaavaa painetta. Totta on varmasti, että Kokoomuksen viestintätoimisto painaa kahdesssa vuorossa hartiavoimin töitä, jotta Harry Bogomoloffin kaltaiset ääliöt eivät saisi palstatilaa. Mutta siitä huolimatta- tähän mennessä Kansallinen Kokoomus rp:n riveistä ovat lahjusrikoksista käräjille päässeet tai pääsemässä tämän vuoden alusta ainakin
- Ilkka Kanerva, entinen ulkoministeri ja keskeinen kokoomusvaikuttaja
- Marja Tiura, Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, valiokuntasuti
- Marketta Kokkonen, Espoon kaupunginjohtaja ja kaavoitusjyrä
- Olavi Louko, Espoon kaupungin teknisen toimen johtaja
- Petri Salo, kansanedustaja, kunnallispoliitikko
- Sampsa Kataja, Porin kaupunginvaltuuston pj
Sikäli kun keskustapuolue häviää korruptiosyytösten takia ensi vaalit ja kokoomus on kertakaikkisen kovassa iskussa, on hiukan hämmentävää huomata että Kansallisen Kokoomuksen napahenkilöitä on käräjillä vaikka miten paljon- kepulaisia ei (vielä) yhtäkään.
Tuo Petri Salon tapaus on muuten sinällään erillään. Muut ovat institutionaalista korruptiota ja maksullista arvovalintavaikuttamista, Petri Salon kaahailu taas silkkaa tyhmyyttä. Salo ei varmasti ole kokoomuksen kristallikruunun kirkkain lamppu, mutta entisen poliisin touhu kyllä ihmetyttää. 138 km/h kahdeksankympin alueella on tietysti jo yksi juttu, entisten kollegoiden onneton lahjomisyritys toinen juttu, ja se että nämä entiset kollegat vielä sumeilematta bustasivat Salon tästä hölmöilystä on ehkä se kolmas isku.
EDIT: Nyt Myös Sampsa Kataja on liittynyt Kaardemumman yöhön.
EDIT: Nyt Myös Sampsa Kataja on liittynyt Kaardemumman yöhön.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Suomen kulttuurivihamielisin puolue
Lueskelin tässä vanhaa suosikkiani, perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelmaa (sic!). Olen muistaakseni aiheesta aiemminkin kirjoitellut. Tämä statuspäivitys lähti liikkeelle facebook- keskustelusta ja näitä laajempia linjoja on parempi käsitellä näin isomman formaatin mediassa. leveämpää fonttia, siis.
Suoraan asiaan: perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelmassa todetaan kulttuurin osalta seuraavaa:
Mutta vielä tästä eliittikulttuurin kalleudesta. Kallistahan se on, ja eri (musiikki)kulttuurimuotojen rahoituksesta voi (ja pitää) käydä perusteellista keskustelua. Hannu Oskala on blogissaan sitä tehnytkin. [1 2 3 4]. Erilaisten kulttuurimuotojen hinnan, kustannusten tai hyötyjen laskeminen vain osoittautuu helposti pirun vaikeaksi. Esimerkiksi kelvatkoon Tampere, joka käyttää vuosittaisesta 1,4 miljardin euron menoistaan [pdf] 6,2 miljoonaa orkesteriinsa. Siis 1/225. Kallista vai ei, mutta sillä rahalla pidetään 100 kunnan virkamiestä töissä ja veronmaksajina, varmistetaan vetovoimaisen Tampere-talon toiminta, tuetaan konservatorion toimintaa (eli luodaan houkuttelevuutta opiskelukaupunkina ja työllistetään lisää ihmisiä jotka tuottavat verotuloja) tuetaan kulttuuriklusteria jonka ympärille rakentuu taas muita teollisuuden ja kaupan haaroja, ad nauseaum.
Ja perussuomalaisten sanoin, ei ihminen elä pelkästä leivästä. Se leipä vaan ei saisi maksaa kenellekään mitään.
Suoraan asiaan: perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelmassa todetaan kulttuurin osalta seuraavaa:
Kunnan tukeman kulttuuritoiminnan tulee Perussuomalaisten mielestä olla tervehenkisiin suomalaisiin arvoihin perustuvaa. Kunnan ei tule tukea rahallisesti sellaista kulttuuritoimintaa, joka on suomalaisia perhearvoja tai kristillisiä arvoja loukkaavaa.
Kulttuurin on palveltava kunnan kaikkien asukkaiden tarpeita, joten emme ole halukkaita tukemaan eliittikulttuuria. Harrastustarjonnan osalta pidämme muun muassa kansalaisopistoja sellaisena tahona, joka tuottaa hyviä harrastusmahdollisuuksia kuntalaisille. Siksi niitä on mielestämme järkevää tukea. Eliittikulttuuriksi laskemme sellaisen kalliin kulttuurituotannon, joka ei kiinnosta enemmistöä ihmisistä lainkaan, tai jota enemmistö kunnan asukkaista ei olisi valmis tukemaan.
Olen jo aiemmin ihmetellyt mitä on "tervehenkisiin suomalaisiin arvoihin perustuva kulttuuritoiminta" ja kuka sen määrittelee. Niille jotka haluavat erottaa valtion ja kirkon saattaa persujen vaatimus kristillisten arvojen loukkaamattomuudesta vähän hankala, puhumattakaan sitten perhearvoista. Ne on viisaasti jätetty tässä määrittelemättä millään tavalla.
Ehkä suurempi ongelma on kuitenkin tuon kiinnostavuuden nosto jonkinlaiseksi kriteeriksi eliittikulttuuripalveluita määriteltäessä. Suurin osa kunnan kulttuurituotannosta on nimittäin sellaista, joka lähtökohtaisesti ei kiinnosta ketään. Kunnan kulttuuripalveluita ovat ampumaradat ja urheiluhallit, ja lasten ja nuorten käsityökerhot tai vanhusten päiväkahvitilat- puhumattakaan espan lavan konserteista tai uima- ja urheiluhalleista tai mäkihyppytorneista tai nuoristotaloista ja bändikerhoista ja herra ties mistä hämärämmistä kohteista.
Kunnat tarjoavat järjettömän määrän kulttuuripalveluita jotka tavoittavat pelkästään marginaalin, josta kuitenkin muodostuu enemmistö. Jos tätä persujen ohjelmaa lukee sillai ikävästi, niin ensimmäisenä tästä kaupungista hävitetään fiktiivinen Kivikon ampumarata. (sitä ei siis koskaan edes rakennettu, mutta kelpaa esimerkiksi.) Ampumaurheilu jos mikä on marginaalista (ja elitististä), eikä varmasti kiinnosta enemmistöä. Olen vakuuttunut että suurimmalle osalle kuntalaisista on vieläpä ihan vitun sama saako Kivikon ampumarata sen 1,6 miljoonaa euroa (mitkä sen toimintamenot oli 2006) vai eikö. Toki jos kysytään pitäisikö kunnan käyttää 1,6 m€ elitistiseen ampumaurheiluun vai sotaveteraaneihin, niin vaaka taitaisi sittenkin kallistua sotaveteraanien puolelle.
Perussuomalaisen määritelmän mukaan siis kaikki kulttuuri on eliittikulttuuria. En usko että edes osun tällä kauas maalista. Olen tullut pikku hiljaa siihen tulokseen että perussuomalaiset ovat (vahingossa tahi tahallaan) lipsahtaneet oikeistopopulismista ohi ja ruvenneet minarkisteiksi. En mitenkään muuten voi ymmärtää jatkuvia vaateita siitä, että kunnan ei pitäisi käyttää rahaa yhtään mihinkään. Mutta hei, luetaan ihmeessä ohjelmaa eteenpäin!
Me Perussuomalaiset emme hyväksy opetushallituksen päättämää koulujen taito- ja taideaineiden vähentämistä. Käsityön-, kuvataiteen- ja musiikinopetuksen viikkotuntimäärät on kaikissa Suomen kouluissa minimoitu ja opettajien virkoja vähennetty. Vanha perussuomalainen sananlaskukin sanoo, että ”me emme elä ainoastaan leivästä - kulttuuriakin tarvitaan”.
Nyt mennään jo tukevasti ilmassa. Miten puolue, joka on 2 sivua sitten tuominnut kaiken kulttuurituotannon elitistisenä, voi seuraavassa kappaleessa kertoa ihmisen tarvitsevan kulttuuria elääkseen? Miten ihmeessä? Kertokaa nyt eikö tässä ole joku ristiriita? Suurin osa pentujen taito- ja taideaineista kulkee nykyään sitä paitsi musiikkiopistojen ja erilaisten taidekoulujen kautta. Niitä pyöritetään pelkästään tuilla (tässä yhteydessä sikäli ohi että valtion tuilla, mutta verorahoja yhtä kaikki) ja niiden omarahoitusaste on naurettavan pieni.
Olen samaa mieltä persujen kanssa taito- ja taideaineiden nostosta (tosin kuntavaaliteemana se on tuuleen huutamista) mutta silti tämä koherenssiongelma on kyllä omaa laatuaan.
Jatketaan eteenpäin- ja nyt seuraa oma suosikkini. Molemmat lauseet ovat persujen paperista:
(urheilu-kohdasta) 1: Huippu-urheilua tarvitaan esikuvien antamiseen nuorille.
(nuorison sosiaalipalvelut- kohdasta) 2:Usein yhteiskunnassamme korostetaan liikaa erilaisten idolien esimerkin vaikutusta nuoriin, kun todellisuudessa lähin esimerkki otetaan tavallisten aikuisten ja erityisesti lähipiirin toiminnasta.Jotenkin tämä pisti hymyilyttämään.
Mutta vielä tästä eliittikulttuurin kalleudesta. Kallistahan se on, ja eri (musiikki)kulttuurimuotojen rahoituksesta voi (ja pitää) käydä perusteellista keskustelua. Hannu Oskala on blogissaan sitä tehnytkin. [1 2 3 4]. Erilaisten kulttuurimuotojen hinnan, kustannusten tai hyötyjen laskeminen vain osoittautuu helposti pirun vaikeaksi. Esimerkiksi kelvatkoon Tampere, joka käyttää vuosittaisesta 1,4 miljardin euron menoistaan [pdf] 6,2 miljoonaa orkesteriinsa. Siis 1/225. Kallista vai ei, mutta sillä rahalla pidetään 100 kunnan virkamiestä töissä ja veronmaksajina, varmistetaan vetovoimaisen Tampere-talon toiminta, tuetaan konservatorion toimintaa (eli luodaan houkuttelevuutta opiskelukaupunkina ja työllistetään lisää ihmisiä jotka tuottavat verotuloja) tuetaan kulttuuriklusteria jonka ympärille rakentuu taas muita teollisuuden ja kaupan haaroja, ad nauseaum.
Ja perussuomalaisten sanoin, ei ihminen elä pelkästä leivästä. Se leipä vaan ei saisi maksaa kenellekään mitään.
maanantai 2. elokuuta 2010
Loppui kuin kanan lento
Välillä on pienen ihmisen vaikea ymmärtää tätä markkinataloutta. Viime viikon lopulta on lähtenyt käyntiin Finnairin, Finncomin ja Air Balticin välinen kummallinen vääntö [1] [2], joka huipentui Finncomin ilmoituksesta kannattamattoman liikenteen lopettamisesta. Ja heti. Syykin on selvä- liikenne on raskaasti tappiollista. No näinhän tämä markkinatalous toimii, jos ei kannata niin ei sitten.
Mutta ollos huoletonna, sillä puolueita yli hallitusrajojen yhdistää huoli tämän tappiollisen liikenteen jatkamisesta. Mauri Pekkarinen on jo luvannut ottaa asian hoitaakseen, eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan vasuripomon Martti Korhosen ja demareiden puolue- ja rakkaussihteerin Mikael Jungerin tuella.
Valtiohan voi ostaa kannattamattoman lentoliikenteen ostoliikenteenä. Esimerkkinä olkoon tappiollinen Seinäjoki-Helsinki- reitti. Finncom ei saa reittiä kannattamaan, ja nyt kukaan ei lennä reittiliikennettä Seinäjoen Rengonharjun lentokentälle. Sen sijaan VR ajaa markkinataloudellisesti kannattavaa Seinäjoki- Helsinki- rataväliä 18 kertaa arkipäivisin. Siis- VR:n kannattaa ajaa 18 junavuoroa Seinäjoelta Helsinkiin, mutta lentoyhtiön ei ole kannatavaa lentää yhtä ainutta kertaa. No, tässähän on järkeä. Siinä taas ei ole mitään järkeä, että valtio lähtisi tukemaan ostoliikenteenä muutenkin kannattamatonta lentoliikennettä.
Seinäjoen lentokenttä on 14 kilometrin päässä Seinäjoesta, ja Helsinki-Vantaa taas on 20 kilometriä keskustasta. Jos nämä siirtymät, turvatarkastukset, lentokoneiden joustamattomat aikataulut ja kaiken muun (mukaanlukien neljän vuoden päästä valmistuva marja-rata ja Helsinki-Vantaan juna-asema) lasketaan yhteen, on ihan helppo ymmärtää miksi. Mutta ei kai tätä kannattamatonta liikennemuotoa tarvitse erikseen tukea?
SDP:n puoluesihteeri, rakkauden lähettiläs Mikael Jungerkin otti kantaa: lentoliikenteen loppumienn Seinäjoelle vahingoittaisi alueen elinkeinoelämää. Siis mitä helvettiä, millä tavalla? Liikenne on ollut koko kesän keskeytyksissä ja elinkeinoelämä voi ihan hyvin. Helsingistä pääsee junalla Seinäjoen keskustaan 19 kertaa vuorokaudessa, lentokoneella 4 kertaa päivässä (ei viikonloppuisin). Millä tavalla tämä raskaasti tappiollisen lentoliikenteen lopettaminen vahingoittaisi elinkeinoelämää? Jotenkin luulisi sen toimivan aivan päinvastoin. Jos ei kannata niin ei kannata. Ei, ei, ei.
Ostoliikenne on voimakas interventio ja helvetin kallista. Jotain järkeä pitäisi olla siinä mihin sitä käytetään.
Mutta ollos huoletonna, sillä puolueita yli hallitusrajojen yhdistää huoli tämän tappiollisen liikenteen jatkamisesta. Mauri Pekkarinen on jo luvannut ottaa asian hoitaakseen, eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan vasuripomon Martti Korhosen ja demareiden puolue- ja rakkaussihteerin Mikael Jungerin tuella.
Valtiohan voi ostaa kannattamattoman lentoliikenteen ostoliikenteenä. Esimerkkinä olkoon tappiollinen Seinäjoki-Helsinki- reitti. Finncom ei saa reittiä kannattamaan, ja nyt kukaan ei lennä reittiliikennettä Seinäjoen Rengonharjun lentokentälle. Sen sijaan VR ajaa markkinataloudellisesti kannattavaa Seinäjoki- Helsinki- rataväliä 18 kertaa arkipäivisin. Siis- VR:n kannattaa ajaa 18 junavuoroa Seinäjoelta Helsinkiin, mutta lentoyhtiön ei ole kannatavaa lentää yhtä ainutta kertaa. No, tässähän on järkeä. Siinä taas ei ole mitään järkeä, että valtio lähtisi tukemaan ostoliikenteenä muutenkin kannattamatonta lentoliikennettä.
Seinäjoen lentokenttä on 14 kilometrin päässä Seinäjoesta, ja Helsinki-Vantaa taas on 20 kilometriä keskustasta. Jos nämä siirtymät, turvatarkastukset, lentokoneiden joustamattomat aikataulut ja kaiken muun (mukaanlukien neljän vuoden päästä valmistuva marja-rata ja Helsinki-Vantaan juna-asema) lasketaan yhteen, on ihan helppo ymmärtää miksi. Mutta ei kai tätä kannattamatonta liikennemuotoa tarvitse erikseen tukea?
SDP:n puoluesihteeri, rakkauden lähettiläs Mikael Jungerkin otti kantaa: lentoliikenteen loppumienn Seinäjoelle vahingoittaisi alueen elinkeinoelämää. Siis mitä helvettiä, millä tavalla? Liikenne on ollut koko kesän keskeytyksissä ja elinkeinoelämä voi ihan hyvin. Helsingistä pääsee junalla Seinäjoen keskustaan 19 kertaa vuorokaudessa, lentokoneella 4 kertaa päivässä (ei viikonloppuisin). Millä tavalla tämä raskaasti tappiollisen lentoliikenteen lopettaminen vahingoittaisi elinkeinoelämää? Jotenkin luulisi sen toimivan aivan päinvastoin. Jos ei kannata niin ei kannata. Ei, ei, ei.
Ostoliikenne on voimakas interventio ja helvetin kallista. Jotain järkeä pitäisi olla siinä mihin sitä käytetään.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Kieli keskellä pyörätietä
Minä pidän pyöräilystä. Minulla on nopea pyörä jota korjaan mielelläni (enemmän innostuneisuudella kuin taidolla, mutta yhtäkaikki) ja näin kesäkausina ajan sillä jatkuvasti. En tiedä säästääkö sillä. Ei varmasti paljoa, mutta tulee parempi mieli ja kesäfiilis ja ennenkaikkea pyöräily on kivaa. Näin kesällä kun lehdillä on juttuaiheet vähissä, kannattaa seurata HS:n ja HBL:n kirjoittelua pyöräilystä. Tai no. Hesarille pyörilyä ja pyöräilijöitä ei ole olemassa. En tiedä miksi pyöräilijät ovat joutuneet Maalaisliiton tai keskustatunnelin vastustajien tavoin Erkon mediaboikottiin.
HS:n pyöräilyuutisointi on lähinnä pyöräilijöille tapahtuneiden onnettomuuksien raportoimista, ja vielä sillä tavoin että pyöräilijä on aina syyllinen. Ehkäpä legendaarisin hesarin otsikko viime ajoilta on Suojatiellä auton alle kuolleen henkilöllisyyttä selvitetään seinäjoella. Kyse ei varmasti ole ollut siitä, että autoilija olisi ajanut hengiltä suojatiellä ajaneen mummon, vaan ikävä vanhus meni kuolemaan auton alle. Paskiainen.
Muita otsikoita on Pyöräilijä loukkaantui vakavasti jäätyään kuormurin alle. Taas kerran pyöräilijä on aktiivisesti tehnyt tyhmyyksiä. Pyöräilijä oli jäänyt kuormurin alle! Taaskaan kyse ei ollut siitä, että työmaa-alueelta tullut, väistövelvollinen kuorma-auto olisi ajellut täysin miten sattuu ja ollut katsomatta ympärilleen.
Ja aina jatkuu- tällä kertaa Utajärvellä. Nyt tuo pyöräilijä oli hölmöillyt itsensä auton alle otsikolla Pyöräilijä kuoli jäätyään auton alle. Mitä helvettiä, Pyöräilijä on vastuuttomuudessaan ja tyhmyydessään melkein yhtä hasardi kuin Suomalainen Mies! Tässä Utajärven tapauksessa kyse oli autoilijan tavasta oikaista mutka. Autoilija siis ajoi vastaantulevien kaistalla pimeään mutkaan ja ajoi oikein pyöräilleen pyöräilijän hengiltä. Ja pyöräilijä meni sitten vielä jäämään auton alle! Sika!
Vaikka kaikissa jutuissa (jotka lienevät siis copy-pastea poliisin tiedotteista) on maininta siitä että kuljettajaa epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, HS otsikoi aina pyöräilijät aktiivisiksi osapuoliksi. Paras on kyllä tuo ikävä mummo, joka oli mennyt kuolemaan suojatiellä auton alle.
Samaan aikaan toisaalla- HBL julkaisee keskiaukeamajutun Stadin vaaranpaikoista. Jutussa esitellään kymmenkunta pyöräilyllisesti hankalaa paikkaa, joita kommentoivat kaupunkisuunnitteluviraston Marek Salermo ja Helsingin Pyöräilijöiden Petri Sipilä. Juttu on äärettömän mielenkiintoinen, rauhallisesti kirjoitettu. Ja vielä kaksi eri näkökulmaa, jotka usein olivat kuitenkin samoja. Oikeesti, milloin hesari pystyisi tähän? Ei varmasti ukko-Erkon eläessä.
Siispä kipi kipi, kaikki lehtikioskille ostamaan höblä. Muuten höblän juttuihin kannattaa suhtautua varauksella, tai maailma näyttää huomattavan suomenruotsalaispainotteiselta. Yllättäen?
HS:n pyöräilyuutisointi on lähinnä pyöräilijöille tapahtuneiden onnettomuuksien raportoimista, ja vielä sillä tavoin että pyöräilijä on aina syyllinen. Ehkäpä legendaarisin hesarin otsikko viime ajoilta on Suojatiellä auton alle kuolleen henkilöllisyyttä selvitetään seinäjoella. Kyse ei varmasti ole ollut siitä, että autoilija olisi ajanut hengiltä suojatiellä ajaneen mummon, vaan ikävä vanhus meni kuolemaan auton alle. Paskiainen.
Muita otsikoita on Pyöräilijä loukkaantui vakavasti jäätyään kuormurin alle. Taas kerran pyöräilijä on aktiivisesti tehnyt tyhmyyksiä. Pyöräilijä oli jäänyt kuormurin alle! Taaskaan kyse ei ollut siitä, että työmaa-alueelta tullut, väistövelvollinen kuorma-auto olisi ajellut täysin miten sattuu ja ollut katsomatta ympärilleen.
Ja aina jatkuu- tällä kertaa Utajärvellä. Nyt tuo pyöräilijä oli hölmöillyt itsensä auton alle otsikolla Pyöräilijä kuoli jäätyään auton alle. Mitä helvettiä, Pyöräilijä on vastuuttomuudessaan ja tyhmyydessään melkein yhtä hasardi kuin Suomalainen Mies! Tässä Utajärven tapauksessa kyse oli autoilijan tavasta oikaista mutka. Autoilija siis ajoi vastaantulevien kaistalla pimeään mutkaan ja ajoi oikein pyöräilleen pyöräilijän hengiltä. Ja pyöräilijä meni sitten vielä jäämään auton alle! Sika!
Vaikka kaikissa jutuissa (jotka lienevät siis copy-pastea poliisin tiedotteista) on maininta siitä että kuljettajaa epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, HS otsikoi aina pyöräilijät aktiivisiksi osapuoliksi. Paras on kyllä tuo ikävä mummo, joka oli mennyt kuolemaan suojatiellä auton alle.
Samaan aikaan toisaalla- HBL julkaisee keskiaukeamajutun Stadin vaaranpaikoista. Jutussa esitellään kymmenkunta pyöräilyllisesti hankalaa paikkaa, joita kommentoivat kaupunkisuunnitteluviraston Marek Salermo ja Helsingin Pyöräilijöiden Petri Sipilä. Juttu on äärettömän mielenkiintoinen, rauhallisesti kirjoitettu. Ja vielä kaksi eri näkökulmaa, jotka usein olivat kuitenkin samoja. Oikeesti, milloin hesari pystyisi tähän? Ei varmasti ukko-Erkon eläessä.
Siispä kipi kipi, kaikki lehtikioskille ostamaan höblä. Muuten höblän juttuihin kannattaa suhtautua varauksella, tai maailma näyttää huomattavan suomenruotsalaispainotteiselta. Yllättäen?
torstai 8. heinäkuuta 2010
Sibelius-Akatemia pintaa syvemmältä
Tämä kirjoitus on julkaistu lyyra.fi -verkkoportaalissa
Pyysivät kirjoittamaan jotain Sibelius-Akatemiasta. Sillai raflaavasti, ettei mitään pönötystä. No sehän minulta, Suomen ainoalta 27-vuotiaalta sedältä, käy kuin boogie. Itse luen kaikenlaisen pönöttämisen ja tärkeän ihmisen leikkimisen rakkaaksi harrastuksekseni. Kirjoita tässä nyt sitten ilman pönötystä. No, yritetään.
Jokainen jonka ÄO ylittää ruumiinlämmön varmasti löytää kaiken tarvittavan faktan akatemiasta alle minuutissa, siitä samasta internetistä jota sä luet just nyt. Turha kai niitä on kerrata. No, jos vähän kuitenkin.
Akatemia on Suomen suurin ja yksi Euroopan suurimmista musiikkikorkeakouluista, Akatemian oman mainosmateriaalin mukaan. Paradoksaalisesti Akatemian pienuus ja elinkelvottomuus on myös yksi tärkeä syy uuden taideyliopiston perustamiseen. Opiskelin muuten vuoden Ranskassa, Lyonissa. Käänsin kertaalleen tämän Akatemian mainoslauseen ranskaksi, ja ranskalaisilla ystävilläni tuli maitokahvia nenästä kun niitä nauratti niin kovasti. Vaikka nyt olisikin musiikkitehdas, niin ei sitä nyt oikeasti tarvitse ainakaan mainokseksi laittaa. Tuolla etelässä päin valtava suuruus on yksiselitteisesti negatiivinen asia.
Olihan niitä eroja muitakin. Sellainen musiikillisen moniosaamisen ajatus, jota Akatemiassa hellitään, on tuolla ulkomailla aika vieras. Lyonin kansalliskonservatoriossa ei todellakaan ollut sijaa jatsin, kansanmusiikin tai musiikkiteknologian linjalle. No, tämän lisäksi kaikenlaisen kevyen musiikin soittaminen oli sanattomalla sopimuksella konservatorion tiloissa kielletty. Soittakoon muualla sitä profaania musiikkiaan. Kyllähän tuota klassisen musiikin rypistelyä vuoden jaksoin, mutta Akatemialle on kyllä kiva tulla senkin takia, että saa oikein luvan ja opintopisteiden kanssa soittaa kaikenlaista sekoilua.
Ja oikein veronmaksajien rahoilla. Teidän jokaisen rahoilla. Tehkää ite parempi jos ei kelpaa. Oli hesarissa muistaakseni juttua siitä, mitä maisteri maksaa. Halvimmalla sai vaasalaisia yhteiskuntatieteiden maistereita, kovinta hintaa joutui maksamaan teatteritieteilijöistä. Vaasalaisista en tiedä mutta Teakin porukka on kyllä niin mukavaa, että on se sen arvoista. Ja sit lisäksi saattaa tuntea jonkun joka pääsee joskus telkkariin. Todennäköisesti se pääsee kuitenkin vain Milenkaan tai KOM- ravintolaan, mutta ei Onnelaan.
Mutta asiaan, asiaan. Akatemian koulutus on sekin melko helvetin kallista, paitsi just sulle. Suurin osa Akatemian opetuksesta on yksityisopetusta. Se se vasta on niin kallista että naurattaa. Viisi ja puoli vuotta, kerran viikossa tapaat opettajasi puolitoista tuntia viikossa. Vain sinä ja se. Tämä on muuten aika erikoinen malli muutenkin. Maailmalla ollessani tällaisia yksityistunteja ei oikein ole, vaan koko luokka soitti yhdessä. Molemmissa malleissa on hyvät ja huonot puolensa.
Toinen homma oli noiden orkestereiden kanssa. Jos haluatte kuulla oikein maailmanluokan orkestereita, niin menkää Finladia-talolle. Tai tulevaisuudessa musiikkitalolle. Suomalainen orkesterikulttuuri ja orkesterit on niin vahvoja, että ne pesee lattiaa Ranskan ykkösorkestereilla. Orkesterikulttuuri kuuluu täällä päin soittajien koulutuksen ruisleipään. Jokainen akatemialainen saa (tai joutuu, näkökulmasta riippuen) soittaa jonkun Tosi Kovan Jätkän johtamassa orkesterissa kerran vuodessa. Ehkä. Ranskassa taas orkesterisoitto oli todella ylenkatsottua ja kaikki kouluttautuivat solisteiksi. Mikä on ääreisjärkevää. Tuubaluokalla on 12 äijää jotka haluavat tuubasolisteiksi. Että onnea uravalinnalle. Tuubisti joka saa töitä on jo onnekas äijä, ja 12 tuubasolistia maailmassa kuulostaa katastrofaaliselta.
Yleensä kirjoittaessa tietää yleisönsä. Ei tässä tapauksessa, joutuu lentämään sokkona. Mitähän te nyt sitten haluaisitte tietää? Minä olen viihtynyt tuossa Suomen suurimmassa ja yhdessä Euroopan suurimmista musiikkikorkeakouluista melko hyvin. Itse olen ollut hyvin skeptinen taideyliopistojen suhteen. Kun tiedeyliopistojen toimintamalleja aletaan väkisin änkemään enemmän tai vähemmän ammattikouluja muistuttaviin instituutioihin, jälki voi olla pahaa. Akatemiassa on arvioitu että yliopistostatuksen hyvät puolet voittavat älyttömien hallintorakenteiden huonot puolet. Näinpä se varmaan on. En tiedä. Suurin osa euroopan musiikkikorkeakouluista on jatkanut ylpeästi korkeakouluina ja syöneet bolognese- prosessista vain lihapullat kastikkeesta. Muutenkin meidän oma opetusministeriömme tuntuu olevan ainoa joka ottaa vakavasti kaiken hulluttelun lähtien opintopisteistä ja päättyen AHOTT- prosesseihin. Kukaan ei ollut Lyonin konservatoriossa kuullutkaan opintopisteistä.
Eikä kyllä hopsistakaan. Siellä henkilökohtainen opintosuunnitelma tuli postissa kotiin. Sitä sitten sai seurata tai olla seuraamatta, mikä sitten tarkoitti fuduja konservatoriolta. Luonnollisesti oppilaalta ei pahemmin kyselty mitä koservatoriossa haluttiin opiskella. Sen hallinto tiesi paljon, paljon paremmin. Itse kyllä kannatan tätä pullamössöistä Suomen mallia enemmän. Mutta kukin miten haluaa.
Pyysivät kirjoittamaan jotain Sibelius-Akatemiasta. Sillai raflaavasti, ettei mitään pönötystä. No sehän minulta, Suomen ainoalta 27-vuotiaalta sedältä, käy kuin boogie. Itse luen kaikenlaisen pönöttämisen ja tärkeän ihmisen leikkimisen rakkaaksi harrastuksekseni. Kirjoita tässä nyt sitten ilman pönötystä. No, yritetään.
Jokainen jonka ÄO ylittää ruumiinlämmön varmasti löytää kaiken tarvittavan faktan akatemiasta alle minuutissa, siitä samasta internetistä jota sä luet just nyt. Turha kai niitä on kerrata. No, jos vähän kuitenkin.
Akatemia on Suomen suurin ja yksi Euroopan suurimmista musiikkikorkeakouluista, Akatemian oman mainosmateriaalin mukaan. Paradoksaalisesti Akatemian pienuus ja elinkelvottomuus on myös yksi tärkeä syy uuden taideyliopiston perustamiseen. Opiskelin muuten vuoden Ranskassa, Lyonissa. Käänsin kertaalleen tämän Akatemian mainoslauseen ranskaksi, ja ranskalaisilla ystävilläni tuli maitokahvia nenästä kun niitä nauratti niin kovasti. Vaikka nyt olisikin musiikkitehdas, niin ei sitä nyt oikeasti tarvitse ainakaan mainokseksi laittaa. Tuolla etelässä päin valtava suuruus on yksiselitteisesti negatiivinen asia.
Olihan niitä eroja muitakin. Sellainen musiikillisen moniosaamisen ajatus, jota Akatemiassa hellitään, on tuolla ulkomailla aika vieras. Lyonin kansalliskonservatoriossa ei todellakaan ollut sijaa jatsin, kansanmusiikin tai musiikkiteknologian linjalle. No, tämän lisäksi kaikenlaisen kevyen musiikin soittaminen oli sanattomalla sopimuksella konservatorion tiloissa kielletty. Soittakoon muualla sitä profaania musiikkiaan. Kyllähän tuota klassisen musiikin rypistelyä vuoden jaksoin, mutta Akatemialle on kyllä kiva tulla senkin takia, että saa oikein luvan ja opintopisteiden kanssa soittaa kaikenlaista sekoilua.
Ja oikein veronmaksajien rahoilla. Teidän jokaisen rahoilla. Tehkää ite parempi jos ei kelpaa. Oli hesarissa muistaakseni juttua siitä, mitä maisteri maksaa. Halvimmalla sai vaasalaisia yhteiskuntatieteiden maistereita, kovinta hintaa joutui maksamaan teatteritieteilijöistä. Vaasalaisista en tiedä mutta Teakin porukka on kyllä niin mukavaa, että on se sen arvoista. Ja sit lisäksi saattaa tuntea jonkun joka pääsee joskus telkkariin. Todennäköisesti se pääsee kuitenkin vain Milenkaan tai KOM- ravintolaan, mutta ei Onnelaan.
Mutta asiaan, asiaan. Akatemian koulutus on sekin melko helvetin kallista, paitsi just sulle. Suurin osa Akatemian opetuksesta on yksityisopetusta. Se se vasta on niin kallista että naurattaa. Viisi ja puoli vuotta, kerran viikossa tapaat opettajasi puolitoista tuntia viikossa. Vain sinä ja se. Tämä on muuten aika erikoinen malli muutenkin. Maailmalla ollessani tällaisia yksityistunteja ei oikein ole, vaan koko luokka soitti yhdessä. Molemmissa malleissa on hyvät ja huonot puolensa.
Toinen homma oli noiden orkestereiden kanssa. Jos haluatte kuulla oikein maailmanluokan orkestereita, niin menkää Finladia-talolle. Tai tulevaisuudessa musiikkitalolle. Suomalainen orkesterikulttuuri ja orkesterit on niin vahvoja, että ne pesee lattiaa Ranskan ykkösorkestereilla. Orkesterikulttuuri kuuluu täällä päin soittajien koulutuksen ruisleipään. Jokainen akatemialainen saa (tai joutuu, näkökulmasta riippuen) soittaa jonkun Tosi Kovan Jätkän johtamassa orkesterissa kerran vuodessa. Ehkä. Ranskassa taas orkesterisoitto oli todella ylenkatsottua ja kaikki kouluttautuivat solisteiksi. Mikä on ääreisjärkevää. Tuubaluokalla on 12 äijää jotka haluavat tuubasolisteiksi. Että onnea uravalinnalle. Tuubisti joka saa töitä on jo onnekas äijä, ja 12 tuubasolistia maailmassa kuulostaa katastrofaaliselta.
Yleensä kirjoittaessa tietää yleisönsä. Ei tässä tapauksessa, joutuu lentämään sokkona. Mitähän te nyt sitten haluaisitte tietää? Minä olen viihtynyt tuossa Suomen suurimmassa ja yhdessä Euroopan suurimmista musiikkikorkeakouluista melko hyvin. Itse olen ollut hyvin skeptinen taideyliopistojen suhteen. Kun tiedeyliopistojen toimintamalleja aletaan väkisin änkemään enemmän tai vähemmän ammattikouluja muistuttaviin instituutioihin, jälki voi olla pahaa. Akatemiassa on arvioitu että yliopistostatuksen hyvät puolet voittavat älyttömien hallintorakenteiden huonot puolet. Näinpä se varmaan on. En tiedä. Suurin osa euroopan musiikkikorkeakouluista on jatkanut ylpeästi korkeakouluina ja syöneet bolognese- prosessista vain lihapullat kastikkeesta. Muutenkin meidän oma opetusministeriömme tuntuu olevan ainoa joka ottaa vakavasti kaiken hulluttelun lähtien opintopisteistä ja päättyen AHOTT- prosesseihin. Kukaan ei ollut Lyonin konservatoriossa kuullutkaan opintopisteistä.
Eikä kyllä hopsistakaan. Siellä henkilökohtainen opintosuunnitelma tuli postissa kotiin. Sitä sitten sai seurata tai olla seuraamatta, mikä sitten tarkoitti fuduja konservatoriolta. Luonnollisesti oppilaalta ei pahemmin kyselty mitä koservatoriossa haluttiin opiskella. Sen hallinto tiesi paljon, paljon paremmin. Itse kyllä kannatan tätä pullamössöistä Suomen mallia enemmän. Mutta kukin miten haluaa.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Tohtori Halla-ahon erehdys
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kielitieteen tohtori Jussi Halla-aho hannukarpoilee maahanmuutosta ja maahanmuuttopolitiikasta blogissaan. Teenhän sitä itsekin. Silloin harvoin kun Halla-aho kirjoittaa kielestä, niin nostan antennit ylös. Sillä Halla-aho on kielitieteen tohtorina (kielen ja kieleen liittyvien ilmiöiden ammattilaisena) eri tavalla vastuussa karpoillessaan kielestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Joskus se on todella hauskaa. Halla-ahon artikkeli typeristä yrityksistä suoristaa epäsopiviksi koettuja paikannimiä oli suorastaan hykerryttävä. Mutta nyt Halla-aho on julkaissut omat kielipoliittiset linjauksensa.
Kyse on itseasiassa merkittävästä asiasta; kasvisruokailun ja Helsinki gaypriden vastustamisen lisäksi Halla-aho ei ole juuri tehnyt avauksia muualla kuin maahanmuuttopolitiikassa. Mutta mitä Halla-ahon kielipoliittinen manifesti sitten oikein on syönyt? Jotain runsasuolaista, se on varma. Timo Soini taklasi kauniisti Muutos 2011- liikkeen ottamalla Halla-ahon Perussuomalaisten listoille. Joten suurella uteliaisuudella avasin Halla-ahon kielipoliittisen manifestin.
Kun luette tuota Halla-ahon manifestia, niin muistakaa, että sen kirjoittajana on ammattimainen kielitieteilijä. Ja muistaakaahan myös että kielellä on oikeasti väliä. Se puhuuko kurdia tai turkkia (tai hepreaa tai arabiaa, tai englantia tai ranskaa) saattaa olla ero hengissä säilymisen ja kuoleman välillä. Kielenkäyttö on vallankäyttöä kaikkiin suuntiin- minulle ainakin opetettiin jo ala-asteella miten neuvostoliittolainen hallinto teki pahaa hallaa suomen sukukielille pakkopuhuttamalla venäjää ihmisten omien äidinkielten ohi. Ad infinitum, vastaavia esimerkkejä on Euroopassakin runsaasti.
Koko rikos alkaa Kokoomuksen sekoilusta ja vahingossa puoluekokouksessa hyväksytystä huumorialoitteesta. Olen näistä kirjoittanut aiemmin. Näitä ikäviä demokratiaan liittyviä ongelmia. Halla-aho hakee selitystä kokoomuksen oudoille reaktioille vielä oudommasta suunnasta- RKP:n masinoimasta salaliitosta.
No, tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Kukaan ei liene välttynyt netissä jo viidettätoista vuotta riehuvalta kielipoliittiselta metsäpalolta. Ymmärrän Halla-ahon perussuomalaisuutta vasten tämän siirron, mutta opetusministeriöllä saattaa pitää kyllä tämän kielipoliittisen ohjelman kanssa kiirettä, jos todella ruotsin kielen opiskelu lakkaa kaikilla koulutusasteilla välittömästi. No, mitä näihin ohjelmiin turhaa realismia laittamaan. Lupasihan demaritkin lopettaa nuorisotyöttömyyden. Tämän lisäksi rajanveto niihin viranomaisiin jotka työssään tarvitsevat kieltä on hankalaa.
Nyt päästään kirjoituksen ehdottomaan kliimaksiin, herkkupalaan joka on kopioitu muistaakseni Kummeli Pääministeri- sketsistä. Siinä on nimittäin melkein sanasta sanaaan vastaava dialogi. Halla-aho, joka usein on suominut muita parodiahorisontin ylittymistä tekee sen nyt itse. Ja olen ihan varma ettei suinkaan vahingossa, vaan siksi että etevänä kielenkäyttäjänä ja fiksuna miehenä pystyy siihen.
Ja se että uusi elättäjä pitäisi etsiä... no, jos tuo on argumentti niin ensimmäisenä persujen pitäisi kyllä rehellisyyden nimissä vaatia Lapin, Savon ja pohjois-Karjalan irrottamista Suomesta. Näihin maakuntiin menee kyllä huomattavasti Ahvenanmaata enemmän tukirahaa ja huomattavasti huonommilla tuotoilla.
Mutta selvää on, että kyse ei ole tässä pakkoruotsista, ruotsista tai edes kielestä. Jos olisi niin kolmasosaa kirjoituksesta ei olisi käytetty Ahvenanmaan geopoliittisen tilanteen julistamiseen. En oikein tiedä mikä tässä oli takana, Halla-ahoa ilmeisesti vituttaa se että maailmassa on ihmisiä jotka puhuvat ruotsia ja asuvat Ahvenanmaalla. Voi olla että olen väärässä ja toivon että minua korjataan, mutta minä en kyllä keksi, miksi muuten kielitieteilijä haluaa suomeen melkoisen kielellisen aparteheidin ja kieltää perustuslailla 5,4 prosentilta ihmisistä heidän äidinkielensä. Mutta muistakaa, että minäkin saatan olla vain osa RKP:n salaliittoa.
Kyse on itseasiassa merkittävästä asiasta; kasvisruokailun ja Helsinki gaypriden vastustamisen lisäksi Halla-aho ei ole juuri tehnyt avauksia muualla kuin maahanmuuttopolitiikassa. Mutta mitä Halla-ahon kielipoliittinen manifesti sitten oikein on syönyt? Jotain runsasuolaista, se on varma. Timo Soini taklasi kauniisti Muutos 2011- liikkeen ottamalla Halla-ahon Perussuomalaisten listoille. Joten suurella uteliaisuudella avasin Halla-ahon kielipoliittisen manifestin.
Kun luette tuota Halla-ahon manifestia, niin muistakaa, että sen kirjoittajana on ammattimainen kielitieteilijä. Ja muistaakaahan myös että kielellä on oikeasti väliä. Se puhuuko kurdia tai turkkia (tai hepreaa tai arabiaa, tai englantia tai ranskaa) saattaa olla ero hengissä säilymisen ja kuoleman välillä. Kielenkäyttö on vallankäyttöä kaikkiin suuntiin- minulle ainakin opetettiin jo ala-asteella miten neuvostoliittolainen hallinto teki pahaa hallaa suomen sukukielille pakkopuhuttamalla venäjää ihmisten omien äidinkielten ohi. Ad infinitum, vastaavia esimerkkejä on Euroopassakin runsaasti.
Koko rikos alkaa Kokoomuksen sekoilusta ja vahingossa puoluekokouksessa hyväksytystä huumorialoitteesta. Olen näistä kirjoittanut aiemmin. Näitä ikäviä demokratiaan liittyviä ongelmia. Halla-aho hakee selitystä kokoomuksen oudoille reaktioille vielä oudommasta suunnasta- RKP:n masinoimasta salaliitosta.
Halla-aho:No, on tietysti jotenkuten mahdollista että RKP:llä on puristusote Kokoomuksen palleista. Ehkäpä, ehkäpä, mutta se että hallituspuolueet ottavat kantaa sovitun hallitusohjelman puolesta ei ole vielä varsinaisesti ihan täysin vesitiivis todiste siitä että kokkareiden puoluehallitus ottaisi käskyjä RKP:ltä. Tästä tuleentuneena Halla-aho pääsee varsinaiseen kielipoliittiseen vaaliohjelmaansa:
Tapahtumat kertovat erikoista viestiä kokoomuksesta.[kokoomuksen] Puoluehallitus ei ota ohjeita ja käskyjä vastaan omalta kentältään eikä edes puoluekokousedustajiltaan vaan ruotsalaiselta kansanpuolueelta.
Katson, että ruotsin kielen osaamisvaatimuksista valtion viroissa luovutaan, poislukien viranomaiset, joiden työtehtävät erityisesti edellyttävät tällaista kielitaitoa. Tämän myötä ruotsin kielen pakollinen opiskelu kaikilla koulutusasteilla lakkaa välittömästi. Suomenkieliset oppilaitokset voivat jatkossakin tarjota ruotsin opetusta resurssiensa ja kysynnän mukaan ja samoin ehdoin kuin muitakin vieraita kieliä.
No, tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Kukaan ei liene välttynyt netissä jo viidettätoista vuotta riehuvalta kielipoliittiselta metsäpalolta. Ymmärrän Halla-ahon perussuomalaisuutta vasten tämän siirron, mutta opetusministeriöllä saattaa pitää kyllä tämän kielipoliittisen ohjelman kanssa kiirettä, jos todella ruotsin kielen opiskelu lakkaa kaikilla koulutusasteilla välittömästi. No, mitä näihin ohjelmiin turhaa realismia laittamaan. Lupasihan demaritkin lopettaa nuorisotyöttömyyden. Tämän lisäksi rajanveto niihin viranomaisiin jotka työssään tarvitsevat kieltä on hankalaa.
Nyt mentiin jo astetta hevimpään suuntaan. Pystyn kyllä hyvin ymmärtämään pakkoruotsin kritisoimisen, mutta se että Halla-aho haluaa (kielitieteen tohtorina) viedä 5,4 prosentilta ihmisiltä oikeuden äidinkieleensä kuulostaa jo aivan turkkilaisten ja kurdien hulluttelulta. Voihan sitä vaatia mitä tahansa, mutta tässä pitää kyllä jo kysyä että miksi? Kieleen perustuva diskriminaatio on kyllä sellainen asia, jota tänne ei tarvita suuntaan eikä toiseen.
Perustuslakia tulee muuttaa siten, että ruotsin kielen asema toisena, tasavertaisena kansalliskielenä lakkautetaan. Suomen valtion ainoaksi viralliseksi kieleksi jää suomen kieli. Valtion, siis hallituksen, eduskunnan ja virkakoneiston, ainoa työkieli on suomi.
Eli meillä on sitten kaksikielinen Närpiö. Närpiö, jossa siis pitsaneekeriä myöten kukaan ei puhu suomea. Ei tätä juttua millään realismilla ole aiemminkaan pilattu, mutta tässä kohtaa mennään jo niin pitkälle että tästä tulisi vain byrokraattisesti tolkuttoman hankalaa ja kallista, jos Närpiötä ehdoin tahdoin alettaisiin suomalaistamaan. Mitä sinne tehtäisiin, koulutettaisiin kaikki närpiöläiset puhumaan suomea? Kun ne osaa suomea yhtä hyvin kuin keskivertosavolainen osaa ruotsia.
1) Nykyisistä yksikielisistä ruotsinkielisistä kunnista tulee kaksikielisiä. Muutoksen jälkeen Suomessa on suomenkielisiä ja kaksikielisiä kuntia.
Tämä oletus lähtee siitä, että vain ruotsinkieliset katselevat FST:tä tai kuuntelevat Radio Vegaa. Radio Vega on Yle Puheen jälkeen paras autoiluradiokanava, ja FST:ltä tulee huomattavan paljon kiinnostavaa ohjelmaa johon saa vaikka tekstit, jos kielitaito ei riitä. Suomenkieliset katsovat varmasti suomenruotsalaisiakin ohjelmia. Ainakin Strömsötä. Jos tälle linjalle lähdettäisiin niin yhtä relevantisti voitaisiin vaatia yleltä huomattavasti suurempaa panostusta venäjän- tai somalinkieliseen ohjelmaan. Silti uskon, että tällaista avausta ei persuilta kuitenkaan kuulla.
Yleisradion ruotsinkielisen toiminnan osuus Ylen kokonaisbudjetista saatetaan vastaamaan ruotsinkielisten osuutta väestöstä.
Nyt päästään kirjoituksen ehdottomaan kliimaksiin, herkkupalaan joka on kopioitu muistaakseni Kummeli Pääministeri- sketsistä. Siinä on nimittäin melkein sanasta sanaaan vastaava dialogi. Halla-aho, joka usein on suominut muita parodiahorisontin ylittymistä tekee sen nyt itse. Ja olen ihan varma ettei suinkaan vahingossa, vaan siksi että etevänä kielenkäyttäjänä ja fiksuna miehenä pystyy siihen.
Suomi kuitenkin kunnioittaa Ahvenanmaan itsehallintoa. Mikäli suomen kielen ja suomenkielisten asemasta ei päästä sopimukseen, harkittavaksi tulee Suomen ja Ahvenanmaan valtioyhteyden katkaiseminen. Tulonsiirrot manner-Suomesta maakuntaan lopetetaan, ja Suomi sanoutuu irti Ahvenanmaan sotilaallisesta puolustamisesta. Maakunta voi halutessaan itsenäistyä tai etsiä uuden elättäjän vaikkapa Ruotsista.Noo, Ahvenanmaan aseman vahvisti Kansainliitto. Ahvenanmaan asema on siis aikalailla kiveen kirjoitettu, koska sen siirtäminen muille maille vaatisi paitsi YK:n kaikien jäsenmaiden hyväksynnän niin myös (muistinvaraisesti prof. Kemppisen mukaan) Pariisin rauhansopimuksen avaamisen, ja tähän ei liene maailman muilla mailla tahtoa vaikka persut kuinka vaatisivat. Semminkin kun Itämeren alue on geopoliittisesti kaasuputken ja muiden seikkojen myötä noussut pikkuhiljaa melko merkittäväksi kauttakulkuväyläksi.
Ja se että uusi elättäjä pitäisi etsiä... no, jos tuo on argumentti niin ensimmäisenä persujen pitäisi kyllä rehellisyyden nimissä vaatia Lapin, Savon ja pohjois-Karjalan irrottamista Suomesta. Näihin maakuntiin menee kyllä huomattavasti Ahvenanmaata enemmän tukirahaa ja huomattavasti huonommilla tuotoilla.
Mutta selvää on, että kyse ei ole tässä pakkoruotsista, ruotsista tai edes kielestä. Jos olisi niin kolmasosaa kirjoituksesta ei olisi käytetty Ahvenanmaan geopoliittisen tilanteen julistamiseen. En oikein tiedä mikä tässä oli takana, Halla-ahoa ilmeisesti vituttaa se että maailmassa on ihmisiä jotka puhuvat ruotsia ja asuvat Ahvenanmaalla. Voi olla että olen väärässä ja toivon että minua korjataan, mutta minä en kyllä keksi, miksi muuten kielitieteilijä haluaa suomeen melkoisen kielellisen aparteheidin ja kieltää perustuslailla 5,4 prosentilta ihmisistä heidän äidinkielensä. Mutta muistakaa, että minäkin saatan olla vain osa RKP:n salaliittoa.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Juhannus perinteisin menoin
Niin siinä sitten kävi, että vaihto loppui. Ja se ei tietysti voinut loppua millään muulla tavalla kuin lennonjohtajien lakkoon, jonka seurauksena yksi ainoa lento Lyonista Frankfurtiin oli peruttu. Se minun aamulentoni. Kyllä nakersi maksaa taksista 20€ päästäkseen lentoasemalle klo 05:20 vain saadakseen kuulla että lento oli peruttu tuntia aiemmin ja nähdäkseen 200 ihmistä jotka jonottivat Lufthansan tiskille. Ja koska peruutus oli tullut kaikille yllätyksenä, töissä oli vain 2 virkailijaa. Jonotus kesti 1,5 tuntia. Onneksi Tomas Takolander tuli myös samaan jonoon, joten yhdessä koomailu oli paljon mukavampaa kuin yksin murjotus. Tomas arveli (ilmeisesti aivan oikein) että minulla on paha karma ranskalaisiin liikennevälineisiin. Lähestulkoon jokainen vehjes jolla haluan kulkea menee rikki tai lakkoon. Näin se kyllä kieltämättä on ollut.
Tällä kertaa oli kyseessä yleisehkö lakko torstaina, jota lennonjohtajat olivat päättäneet jatkaa korpilakkona vielä perjantainkin. Mikäs siinä, ilma oli kerrankin Lyonissa kuin morsian. Juhannusaattona pääsin sitten Helsinkiin vain muutama tunnin myöhässä. Kyllä tuli Lufthansalle kalliiksi kun lähettivät meidät Tomaksen kanssa Oneworldin lennoilla Prahan kautta Helsinkiin. Ja kyllä täytyy taas ihmetellä miksi joku matkustaisi Finnairilla. Palvelu oli toki hyvää ja äidinkielistä, mutta itsellenikin yllätyksenä minua koversi aika paljon se, että lennoilla ei tarjoiltu ruokaa vaan känttyinen sämpylä ja että viinilasi ja bisse maksaisivat 5 euroa lasi. Minä olin niin väsynyt etten olisi jaksanut edes juoda, mutta silti tuosta finnairin touhusta tulee ikävästi Ryanair mieleen. Nythän aikovat luopua jopa tuosta toissapäiväisen sämpylän tarjoamisesta. Se olisi kyllä jo edistystä.
Lyonin kansalliskonservatorion vaihtokoordinaattori piti muuten myös linjansa loppuun asti. Aloitin madame Champin väijyttämisen pari viikkoa ennen lähtöä. Kerroin että tarvitsen eritellyt paperit kaikesta mitä olen konservatoriolla vuoden aikana tehnyt. Tietysti tämä onnistuisi. Tulin viikkoa ennen lähtöä kysymään papereita. Eivät ole kuulemma valmiina. Tulin 2 päivää ennen lähtöä kysymään papereita, jotka olivat kuulemma juuri menneet allekirjoitettaviksi. Tulin päivää ennen lähtöä näitä kysymään, mutta vaihtokoordinaattori ei ollut viitsinyt tulla torstaiksi töihin.
Tämä blogi olkoon opiksi ja opetukseksi kaikille. Kirjoitan analyyttisemman katsauksen koko vuoteen kun olen saanut siihen vähän etäisyyttä. En usko siihen vielä pystyväni, viileämpi ote vaatii jonkin verran aikaa sulatella kaikkea sitä mitä olen nähnyt ja kuullut.
Luullakseni jatkan verkkoon kirjoittelua enemmän tai vähemmän säännöllisesti tässä samassa blogissa. Todennäköisesti aihepiiri pysyy (Lyonin reissua lukuunottamatta) aikalailla samana kuin tähän asti, taide- korkeakoulu- ja kotimaanpoliittisena. Toiveitakin saa esittää.
Tällä kertaa oli kyseessä yleisehkö lakko torstaina, jota lennonjohtajat olivat päättäneet jatkaa korpilakkona vielä perjantainkin. Mikäs siinä, ilma oli kerrankin Lyonissa kuin morsian. Juhannusaattona pääsin sitten Helsinkiin vain muutama tunnin myöhässä. Kyllä tuli Lufthansalle kalliiksi kun lähettivät meidät Tomaksen kanssa Oneworldin lennoilla Prahan kautta Helsinkiin. Ja kyllä täytyy taas ihmetellä miksi joku matkustaisi Finnairilla. Palvelu oli toki hyvää ja äidinkielistä, mutta itsellenikin yllätyksenä minua koversi aika paljon se, että lennoilla ei tarjoiltu ruokaa vaan känttyinen sämpylä ja että viinilasi ja bisse maksaisivat 5 euroa lasi. Minä olin niin väsynyt etten olisi jaksanut edes juoda, mutta silti tuosta finnairin touhusta tulee ikävästi Ryanair mieleen. Nythän aikovat luopua jopa tuosta toissapäiväisen sämpylän tarjoamisesta. Se olisi kyllä jo edistystä.
Lyonin kansalliskonservatorion vaihtokoordinaattori piti muuten myös linjansa loppuun asti. Aloitin madame Champin väijyttämisen pari viikkoa ennen lähtöä. Kerroin että tarvitsen eritellyt paperit kaikesta mitä olen konservatoriolla vuoden aikana tehnyt. Tietysti tämä onnistuisi. Tulin viikkoa ennen lähtöä kysymään papereita. Eivät ole kuulemma valmiina. Tulin 2 päivää ennen lähtöä kysymään papereita, jotka olivat kuulemma juuri menneet allekirjoitettaviksi. Tulin päivää ennen lähtöä näitä kysymään, mutta vaihtokoordinaattori ei ollut viitsinyt tulla torstaiksi töihin.
Tämä blogi olkoon opiksi ja opetukseksi kaikille. Kirjoitan analyyttisemman katsauksen koko vuoteen kun olen saanut siihen vähän etäisyyttä. En usko siihen vielä pystyväni, viileämpi ote vaatii jonkin verran aikaa sulatella kaikkea sitä mitä olen nähnyt ja kuullut.
Luullakseni jatkan verkkoon kirjoittelua enemmän tai vähemmän säännöllisesti tässä samassa blogissa. Todennäköisesti aihepiiri pysyy (Lyonin reissua lukuunottamatta) aikalailla samana kuin tähän asti, taide- korkeakoulu- ja kotimaanpoliittisena. Toiveitakin saa esittää.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Laadutonta laatua
Ylioppilaskuntatoimijana evp (ja osin evvk) voi kirjoitella kaikenlaista yksityishenkilönä. Ja se on kivaa. Ja kuten kaikki ehkä tiesivätkin, Akatemian laatuauditointi meni pommiin. Auditointiraportista (pdf) selviää tarkemmin mikä meni pieleen. Yhteenvetona
Mitä auditointi sitten on? Kyseessä on (ilmeisesti) yritys selvitellä yliopistojen rönsyilevää hallintoa ja tsekata miten asioita tehdään. Tämähän on vallan hyvä juttu, koska yliopistojen hallinnoilla on tapana täyttää kaikki niille varatut resurssit ihmistyövuosista aikaan. Harmi juttu sinänsä että tämä tehdään sitten luomalla laatujärjestelmä. Eli byrokratiaa kahlitaan luomalla siihen uusi byrokraattinen kerros. Ei naureta siellä. Pahat kielet baarissa kertoivat että jokin laatusertifikaatti on tulevaisuudessa syytä olla, mutta ulkoiset luokituslaitokset olivat turkasen kalliita, joten Suomessa opetusministeriö keksi yliopistoilleen ja ammattikorkeakouluilleen ihan omat sertifikaatit.
En tarkkaan tiedä mistä yliopistojen laatujärjestelmä sitten on lähtenyt kehittymään tuohon suuntaan. Ilkeä pikku piru minussa uskoo, että kyseessä on samanlainen temppu kuin tilaaja-tuottaja -mallissa. Kun liikkeenjohdon konsultit eivät saaneet myytyä skeidaa enää yksityiselle puolelle, pakattiin sama tuuba uudestaan ja myytiin vielä kerran kuntasektorille. Ja täydestä meni. Wikipedia-artikkelin mukaan Laatujärjestelmä on käsite, jota käytettiin erityisesti 1980-90-luvuilla kuvaamaan organisaatioiden laatutoiminnan kokonaisuutta. Puuttumatta nyt siihen että koko laatujärjestelmän määritelmä on tautologia, sen käyttäminen on bisnespuolella jäänyt 80-90 -luvuille. Mutta täydestä meni vielä kerran valtionhallinnolle.
Mutta älkää peljätkö. Akatemia on kuitenkin suhtautunut laatujärjestelmään fiksusti. Opiskelijoille näkyvin uudistus on ollut uusi mahdollisuus jättää sähköistä palautetta kursseista. Ja monia Akatemian käytännön juttuja on mietitty uudestaan. Ja arviointiraportissakin mainittua osastorajojen ylittävää yhteistyötä lisätään kaiken aikaa. Auditointi on tuonut Akatemialle ihan oikeasti aika paljon hyviä juttuja, lähinnä sen takia että Akatemian laadusta vastaava henkilöstö on ollut osaavaa ja innokasta.
Älkääkö peljätkö senkään vuoksi, että Akatemian laatusertifikaatti jäisi saamatta. KKAn auditointi on vähän kuin ajokortin kakkosvaihe, sitä ei oikein voi tyriä. Auditointi on kuin Tanskan EU-äänestys tai intin punkat- se uusitaan niin monta kertaa että se menee oikein. Ja sekin aika kyllä tulee.
Ja kaikista vähiten teidän tulee peljätä että Akatemian touhu olisi jotenkin laadutonta. Laatuauditointi ei mittaa millään tavalla pääsykokeiden tasoa, yliopiston osaamista, annettua opetusta, suoritettuja tutkintoja, ihmisten soittotaitoa, tutkinto-arvosanoja, B-solfan läpäisyä tai muuta sen sellaista. Se keskittyy kovaan ytimeen: laatuauditoinnissa auditoidaan laadunvarmistusjärjestelmän laatua. Toistan: laatuauditoinnissa auditoidaan laadunvarmistusjärjestelmän laatua.
Akatemia ei ole ollenkaan huonossa seurassa. Koko KKA:n laatuhanke meinasi mennä vituiksi heti alusta lähtien, kun Teknillinen korkeakoulu (joka oli yksi Suomen tunnetuimmista ja kansainvälisesti noteeratuimmista yliopistoista, TKK:ta voisi ilman vittuilua sanoa ihan oikeasti huippuyliopistoksi) reputti auditoinnin komeasti. Ei siksi että TKK olisi ollut jotenkin laaduton tai huono, vaan siksi että TKK ei lähtenyt rakentamaan laadunvarmistusjärjestelmää vaan päätteli olevansa ihan oikeasti aika laadukas yliopisto ja toivoi tämän riittävän. Ei riittänyt. Tämän lisäksi auditointi on mennyt pommiin myös muistaakseni ainakin Tampereen yliopistolta ja Taikilta.
Tässä kohtaa voisi kysyä metafyysisen kysymyksen ja miettiä mitä laatu on? Wikipedia jakaa laadun Quality_(business) ja Quality_(philosophy) -artikkeleihin. Turhaa lienee sanoa, että tämä meidän yliopistolaatumme on tätä business- laatua. Mitä sitä metafyysisellä laadulla yliopistossa tekisikään. Mutta aina välillä minulle tulee sellainen olo, että kukaan ei ole loppuun asti miettinyt mitä se laatu sitten ihan oikeasti on. Laadunvarmistusjärjestelmäkin jo on, vaikkakin laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudesta ja toimivuudesta ei vielä ole saatu riittävää näyttöä.
Nyt kun minä en ole enää mukana missään virallisessa elimessä niin kehtaan kysyä tämän kysymyksen jonka halusin kysyä jo aikaa sitten: mitä on se laatu, jota akatemian laadunvarmistusjärjestelmä varmistaa? Ja jos se ei tule niistä ydintoiminnoista (musiikin laatu, opetuksen laatu, konserttien laatu, opettajien laatu, oppilaiden laatu, tutkintojen laatu?) niin mistä sitten?
Sanottakoon vielä kerran että laatuhanke on Akatemiassa toteutettu sillä tavalla hienosti, että kerrankin on todella monilta tahoilta kysytty miten asioita voisi tehdä paremmin. Ja kerrankin on ihan oikeasti mietitty toimintatapoja rauhassa. Laatuhankkeen nettisivuilla on julkaistu pitkä lista siitä, miten toimiva laadunvarmistus näkyy sibalaisille, ja mitä itse kukin voi tehdä varmistaakseen laadunvarmistuksen. Ja sanon nyt vielä kerran, että nämä ovat oikeasti hyviä juttuja. Laatuhankkeen livulla ja varjolla on ylioppilaskuntakin saanut läpi sellaisia asioita joita on pitkään ilman menestystä yritetty.
Silti arkipäivän laadunvarmistusta tuli minunkin sähköpostilaatikkooni, kun OrSon osastonjohtaja kirjoitti kevättervehdyksessään, että Orson rahoitus tulee laskemaan ensi vuonna siinä määrin, että joudumme vähentämään opetusviikkoja kahdella, alkaen lukukauden 2010 alusta. Toisin sanoen pääinstrumentin opetustuntimäärä tulee laskemaan 56:een ja myös muu henkilökohtainen opetus samassa suhteessa. Pääasialliset syyt ovat sisäänoton vähäisyys joinakin vuosina sekä tutkintojen vähäisyys suhteessa tavoitteisiin.
Täytynee tästä alkaa miettimään omaa henkilökohtaista laadunvarmistusjärjestelmääni, ennenkuin lopettavat vallan opettamisen ja keskittyvät laatuun. Olisi kiva saada työpaikka ennen sitä.
Korkeakoulujen arviointineuvosto toteaa, että korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmään liittyvän tiedon saatavuuden varmistaminen sekä ruotsiksi että englanniksi vaatii edelleen kehittämistä. Lisäksi tutkintotavoitteisen koulutuksen laadunvarmistuksen kattavuutta ja vaikuttavuutta tulee parantaa palautejärjestelmän osalta. Kolmas kehittämiskohde on laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuus, jonka toimivuudesta ei vielä ole saatu riittävää näyttöä.Älkää peljätkö, en minäkään tuosta ymmärtänyt mitään. Ja minun sentään pitäisi. Auditointiprosessien iljettävin sivujuonne on juuri sen tuottama uuskieli. Lauseiden merkitykset pitää suurilta osin arvata, tai jos asiaa tuntee niin päätellä asiayhteydestä.
Mitä auditointi sitten on? Kyseessä on (ilmeisesti) yritys selvitellä yliopistojen rönsyilevää hallintoa ja tsekata miten asioita tehdään. Tämähän on vallan hyvä juttu, koska yliopistojen hallinnoilla on tapana täyttää kaikki niille varatut resurssit ihmistyövuosista aikaan. Harmi juttu sinänsä että tämä tehdään sitten luomalla laatujärjestelmä. Eli byrokratiaa kahlitaan luomalla siihen uusi byrokraattinen kerros. Ei naureta siellä. Pahat kielet baarissa kertoivat että jokin laatusertifikaatti on tulevaisuudessa syytä olla, mutta ulkoiset luokituslaitokset olivat turkasen kalliita, joten Suomessa opetusministeriö keksi yliopistoilleen ja ammattikorkeakouluilleen ihan omat sertifikaatit.
En tarkkaan tiedä mistä yliopistojen laatujärjestelmä sitten on lähtenyt kehittymään tuohon suuntaan. Ilkeä pikku piru minussa uskoo, että kyseessä on samanlainen temppu kuin tilaaja-tuottaja -mallissa. Kun liikkeenjohdon konsultit eivät saaneet myytyä skeidaa enää yksityiselle puolelle, pakattiin sama tuuba uudestaan ja myytiin vielä kerran kuntasektorille. Ja täydestä meni. Wikipedia-artikkelin mukaan Laatujärjestelmä on käsite, jota käytettiin erityisesti 1980-90-luvuilla kuvaamaan organisaatioiden laatutoiminnan kokonaisuutta. Puuttumatta nyt siihen että koko laatujärjestelmän määritelmä on tautologia, sen käyttäminen on bisnespuolella jäänyt 80-90 -luvuille. Mutta täydestä meni vielä kerran valtionhallinnolle.
Mutta älkää peljätkö. Akatemia on kuitenkin suhtautunut laatujärjestelmään fiksusti. Opiskelijoille näkyvin uudistus on ollut uusi mahdollisuus jättää sähköistä palautetta kursseista. Ja monia Akatemian käytännön juttuja on mietitty uudestaan. Ja arviointiraportissakin mainittua osastorajojen ylittävää yhteistyötä lisätään kaiken aikaa. Auditointi on tuonut Akatemialle ihan oikeasti aika paljon hyviä juttuja, lähinnä sen takia että Akatemian laadusta vastaava henkilöstö on ollut osaavaa ja innokasta.
Älkääkö peljätkö senkään vuoksi, että Akatemian laatusertifikaatti jäisi saamatta. KKAn auditointi on vähän kuin ajokortin kakkosvaihe, sitä ei oikein voi tyriä. Auditointi on kuin Tanskan EU-äänestys tai intin punkat- se uusitaan niin monta kertaa että se menee oikein. Ja sekin aika kyllä tulee.
Ja kaikista vähiten teidän tulee peljätä että Akatemian touhu olisi jotenkin laadutonta. Laatuauditointi ei mittaa millään tavalla pääsykokeiden tasoa, yliopiston osaamista, annettua opetusta, suoritettuja tutkintoja, ihmisten soittotaitoa, tutkinto-arvosanoja, B-solfan läpäisyä tai muuta sen sellaista. Se keskittyy kovaan ytimeen: laatuauditoinnissa auditoidaan laadunvarmistusjärjestelmän laatua. Toistan: laatuauditoinnissa auditoidaan laadunvarmistusjärjestelmän laatua.
Akatemia ei ole ollenkaan huonossa seurassa. Koko KKA:n laatuhanke meinasi mennä vituiksi heti alusta lähtien, kun Teknillinen korkeakoulu (joka oli yksi Suomen tunnetuimmista ja kansainvälisesti noteeratuimmista yliopistoista, TKK:ta voisi ilman vittuilua sanoa ihan oikeasti huippuyliopistoksi) reputti auditoinnin komeasti. Ei siksi että TKK olisi ollut jotenkin laaduton tai huono, vaan siksi että TKK ei lähtenyt rakentamaan laadunvarmistusjärjestelmää vaan päätteli olevansa ihan oikeasti aika laadukas yliopisto ja toivoi tämän riittävän. Ei riittänyt. Tämän lisäksi auditointi on mennyt pommiin myös muistaakseni ainakin Tampereen yliopistolta ja Taikilta.
Tässä kohtaa voisi kysyä metafyysisen kysymyksen ja miettiä mitä laatu on? Wikipedia jakaa laadun Quality_(business) ja Quality_(philosophy) -artikkeleihin. Turhaa lienee sanoa, että tämä meidän yliopistolaatumme on tätä business- laatua. Mitä sitä metafyysisellä laadulla yliopistossa tekisikään. Mutta aina välillä minulle tulee sellainen olo, että kukaan ei ole loppuun asti miettinyt mitä se laatu sitten ihan oikeasti on. Laadunvarmistusjärjestelmäkin jo on, vaikkakin laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudesta ja toimivuudesta ei vielä ole saatu riittävää näyttöä.
Nyt kun minä en ole enää mukana missään virallisessa elimessä niin kehtaan kysyä tämän kysymyksen jonka halusin kysyä jo aikaa sitten: mitä on se laatu, jota akatemian laadunvarmistusjärjestelmä varmistaa? Ja jos se ei tule niistä ydintoiminnoista (musiikin laatu, opetuksen laatu, konserttien laatu, opettajien laatu, oppilaiden laatu, tutkintojen laatu?) niin mistä sitten?
Sanottakoon vielä kerran että laatuhanke on Akatemiassa toteutettu sillä tavalla hienosti, että kerrankin on todella monilta tahoilta kysytty miten asioita voisi tehdä paremmin. Ja kerrankin on ihan oikeasti mietitty toimintatapoja rauhassa. Laatuhankkeen nettisivuilla on julkaistu pitkä lista siitä, miten toimiva laadunvarmistus näkyy sibalaisille, ja mitä itse kukin voi tehdä varmistaakseen laadunvarmistuksen. Ja sanon nyt vielä kerran, että nämä ovat oikeasti hyviä juttuja. Laatuhankkeen livulla ja varjolla on ylioppilaskuntakin saanut läpi sellaisia asioita joita on pitkään ilman menestystä yritetty.
Silti arkipäivän laadunvarmistusta tuli minunkin sähköpostilaatikkooni, kun OrSon osastonjohtaja kirjoitti kevättervehdyksessään, että Orson rahoitus tulee laskemaan ensi vuonna siinä määrin, että joudumme vähentämään opetusviikkoja kahdella, alkaen lukukauden 2010 alusta. Toisin sanoen pääinstrumentin opetustuntimäärä tulee laskemaan 56:een ja myös muu henkilökohtainen opetus samassa suhteessa. Pääasialliset syyt ovat sisäänoton vähäisyys joinakin vuosina sekä tutkintojen vähäisyys suhteessa tavoitteisiin.
Täytynee tästä alkaa miettimään omaa henkilökohtaista laadunvarmistusjärjestelmääni, ennenkuin lopettavat vallan opettamisen ja keskittyvät laatuun. Olisi kiva saada työpaikka ennen sitä.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Lopunajan laulut
Torvet lähtivät tänään, ja niin ranskalaisesti kuin se nyt vaan voisi tapahtua. Kuljetusyhtiön kanssa sovittiin noutoajaksi maanantai klo 14-16 tai jos se ei käy, niin soitellaan ja sovitaan uusi aika. Maanantaina ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Tiistaina puhelin soi 9:30 ja konservatorion respa soitti ja kertoi että täällä on joku äijä joka haluaa jotain torvia. No, minä sitten singahdin konservatoriolle ja annoin torvet jullille.
Lufthansan kanssa oli vähän samanlaista- sain lennot rebookattua ja pyysin erikseen että lähettävät sähköpostilla uuden matkasuunnitelman. Joo joo, lähetetään tietysti. Ja mitään ei koskaan kuulunut. Sitten uutta soittoa saatanan kalliseen puhelinnumeroon, ja viimein sain sähköpostini. Huomiseksi sovin ajan pankkiin jotta voisin lopettaa tilini. Kotivakuutus on otettu pankista tilinavauksen yhteydessä, mutta olisi tietysti liikaa luultu että sen voisi lopettaa tilien lopettamisen yhteydessä. Ei, vaan pankin vakuutusyhtiöön pitää erikseen soittaa ja sopia tästä. Huoh.
Jalkapallon MM-kisat ovat tietysti täälläkin. Ranskan joukkue on pystynyt paskomaan homman jotenkin ennenkuulumattoman hienosti. Eivät ole puheväleissä keskenään, ovat lakossa ja turpaan tulee jokaiselta vastaantulijalta. Tämä on tietysti kansallinen hätätila. Marseillen alueen tuhotulvista kaksinekymmenine kuolleineen oli kahden palstan uutinen, maajoukkueen ahdingosta erikoisnumero. Presidentti Sarkozy on antanut lausunnon jossa hän tuomistee tapahtumat epäranskalaisina ja asettaa erityisen komitean selvittelemään tätä. Mutta oikeasti- mikä olisi sen ranskalaisempaa kuin jalkapallojoukkue joka menee lakkoon? En kyllä keksi. Ei se siitä enää paljon ranskalaistu.
Ja sitten pakollinen kärttyäijä-osuus. Kun nyt tulen perjantaina Suomeen, niin on tieysti ihan täysin mahdotonta hoitaa itselleen mitään kesäduunia. Mikäs siinä, tiesin tämän ja kesällä on muutama irtokeikka. Sen sijaan ajattelin että olisi mahdollista saada kandia vähän eteenpäin tekemällä kesäyliopistoon kursseja. Ja mitä akatemialla onkaan tarjota Helsingissä avoimen puolelta? no:
Tämän lisäksi kaikki kurssit ovat alkukesästä, joten minkäänlainen kesäopiskelu ei ole mahdollista. Hienosti hoidettu.
Lufthansan kanssa oli vähän samanlaista- sain lennot rebookattua ja pyysin erikseen että lähettävät sähköpostilla uuden matkasuunnitelman. Joo joo, lähetetään tietysti. Ja mitään ei koskaan kuulunut. Sitten uutta soittoa saatanan kalliseen puhelinnumeroon, ja viimein sain sähköpostini. Huomiseksi sovin ajan pankkiin jotta voisin lopettaa tilini. Kotivakuutus on otettu pankista tilinavauksen yhteydessä, mutta olisi tietysti liikaa luultu että sen voisi lopettaa tilien lopettamisen yhteydessä. Ei, vaan pankin vakuutusyhtiöön pitää erikseen soittaa ja sopia tästä. Huoh.
Jalkapallon MM-kisat ovat tietysti täälläkin. Ranskan joukkue on pystynyt paskomaan homman jotenkin ennenkuulumattoman hienosti. Eivät ole puheväleissä keskenään, ovat lakossa ja turpaan tulee jokaiselta vastaantulijalta. Tämä on tietysti kansallinen hätätila. Marseillen alueen tuhotulvista kaksinekymmenine kuolleineen oli kahden palstan uutinen, maajoukkueen ahdingosta erikoisnumero. Presidentti Sarkozy on antanut lausunnon jossa hän tuomistee tapahtumat epäranskalaisina ja asettaa erityisen komitean selvittelemään tätä. Mutta oikeasti- mikä olisi sen ranskalaisempaa kuin jalkapallojoukkue joka menee lakkoon? En kyllä keksi. Ei se siitä enää paljon ranskalaistu.
Ja sitten pakollinen kärttyäijä-osuus. Kun nyt tulen perjantaina Suomeen, niin on tieysti ihan täysin mahdotonta hoitaa itselleen mitään kesäduunia. Mikäs siinä, tiesin tämän ja kesällä on muutama irtokeikka. Sen sijaan ajattelin että olisi mahdollista saada kandia vähän eteenpäin tekemällä kesäyliopistoon kursseja. Ja mitä akatemialla onkaan tarjota Helsingissä avoimen puolelta? no:
- afrikkalaisen tanssin alkeiskurssi,
- afrikkalaisen tanssin jatkokurssi (kaksi ryhmää),
- parilatinon alkeiskurssi ja
- salsan alkeiskurssi, sekä
- barokkitanssikurssi
- alexander- tekniikkaa.
Tämän lisäksi kaikki kurssit ovat alkukesästä, joten minkäänlainen kesäopiskelu ei ole mahdollista. Hienosti hoidettu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
