Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Pienet sammakot, pienet sammakot

Ne lystikkäitä on, mutta myös yllättävän maukkaita. Suorastaan herkullisia. Itse pidän enemmän herkullisista kuin lystikkäistä sammakoista, mutta se on ihan makuasia. Nämä herkulliset sammakot ovat vaaleita lihaltaan ja maistuvat joltain kiinteälihaisen kalan ja vaalealihaisen riistan väliltä.

Tänään nimittäin syötiin oikein ranskalainen menu: alkuruuaksi etanoita ja pääruoaksi sammakoita. Jälkiruuaksi minä otin kahvin ja mestarit vielä paikallista jäätelöä kakun kanssa, normaaleine ruokajuomineen. Itse ajattelin tässä vaiheessa jo budjettiani (mikä oli mennyt päin helvettiä jo siinä kohtaa kun lupauduin ravintolaan, jonka kuvittelin olevan eri) mutta onneksi Mel oli (tyyllilleen uskollisena hiljaisesti) hoitanut koko pöydän laskun jo aikaisemmin, joten minulle ei jäänyt mitään maksettavaa. Hyvä sinänsä, ranskalaiset nimittäin taas muuttivat suunnitelmia. Meidän piti mennä Consegliereen, jossa lounasmenu on 11€ ja johon rahat nyt muutenkin riitävät niukin naukin, mutta sitten joku sai vision paremmasta ravintolasta ja sinne mentiin. Niinkuin tavallista, mikään ei pidä koskaan paikkaansa. Nyt sitten kuitenkin mentiin siihen kalleimpaan bistroon. Mutta sainpahan syödä sammakonreisiä ja etanoita jonkun muun piikkiin. Tämän lisäksi mestari otti itse pääruoaksi pässinkiveksiä, joita sain maistaa ja joista olin tyytyväinen etten ottanut niitä pääruoaksi, Maistuivat lähinnä simarusinoilta suolavedessä.

Täällä on tällä viikolla ollut Roland Stzenpalin mestarikurssi. Itseasiassa mestarikurssia oli vain eilen ja tänään pidettiin leikkikonsertti. Itse soitin sitä Penderckin Capricciota, jota olen fecabook- päivityksissäkin maininnut. Kaikki te tuubistit tämän jo tiedätte, mutta teille jotka ette soita ko. soitinta sanon, että yrittäkää vittu sitten ite. Kyseessä on nimittäin sellainen biisi, että sen voi soitta kahdella tavalla- joko hyvin tai huonosti. Teknisesti nimittäin biisi on siitä herkkä että ensimmäisestä virheestä lähdetään menemään sellaisiin syvyyksiin ja väärien äänten painajaiseen jota ei voi uskoakaan, kunnes päästään viimeiseen Bb:hen jonka kiksaa aina yläkautta, ja kirsikkana kakun päällä on seuraava ala-Bb jota ei edes tiennyt voivan kiksata, kunnes on sen tilalle soittanut elämää suuremman väärän äänen. Tällainen olo mulla oli tämän biisin jälkeen, ja niin kyllä oli kaikilla mestareillakin. Meni nimittäin vituiksi, penkin alle, mäkeen, käteen, tai mitä proverbiä nyt haluattekin käyttää kuvaamaan epäonnistumista.

Itseasiassa ensimmäista kertaa täällä ollessa tuli mieleen että onneksi mulla on luottokortti ja voin lähteä vaikka nyt heti. Ihan nyt kertakaikkisen heti, jos vaan koneessa on istumapaikkoja. Niin paljon hävetti ja vitutti sen biisin ja ennenkaikkea sen esityksen jälkeen. Mestari kertoi että Capriccion kanssa on ollut valtava edistyminen, mutta minä häntä muistutin että Düsseldorfin tai Brnon kisoissa ei ole kyse siitä kuka edistyy eniten vaan siitä kuka soittaa parhaiten. Myönsi tämän oikeaksi ja käski harjoittelemaan, ei kuulemma ole paljosta kiinni. Pitää luottaa ja toivoa että näin on.

Mutta Sznepntpalin (miten jollain ihmisellä voi olla tuollainen sukunimi?) mukana tuli rekka-autollinen torvia. Nimittäin Melton /B&S on hänen konsettikiertueensa sponsorina, ja kun tulin eilen koululle pasuunaluokkaan oli kannettu 20 torvea. Suurin osa sellaisia että tuubisti ei märimmissäkään unissaan pääse tekemisiin sellaisen torvimäärän ja -laadun kanssa. No, nyt vain kaikki Meltonin tuotannossa olevat uudet torvet olivat paikalla, mukaan lukien Alan Baer 6450 CC ja Walter Higens 645-HGS-L -iso-f. Baer oli vielä inhimillinen 14 000 euron hinnallaan, mutta HGS-L meni jo vähän överiksi- hintaa 40 000€. Siis 40 donaa, oikeesti. Molempia koitin, ja koska latentisti etsiskelen uutta f-tuubaa, tuo HGS-L oli hinnan kuulemiseen saakka ihan potentiaalinen. Kuka maksaa rivitalokaksion verran torvesta? En minä ainakaan. PT-10 oli myös an potentiaalinen ja Björn-Larsenin uudet mallit muutkin tosi hyviä. B&S-maisesti respossi ja resonanssi koko torvessa on ihan hyvä, mutta saundista ei saa kovi paljoa irti vaikka tekisi mitä taikatemppuja.

Huolestuttavissa määrin kommariventtiilejä on korvattu pumppuventtilivehkeillä. Pumppuventtiili on (paitsi hidas ja artikulaatioltaan huono ja vikaherkkä ja epävireinen ja torven responssin totaalisen mollukaksi muuttava ja saundin vääristävä ja legaton pilaava niin myös) itselleni ihan täyttä myrkkyä, en niillä pysty soittamaan mitään nopeaa yhtään enkä hidastakaan varttia kauempaa. Menee käsi rikki. Pitää toivoa etteivät vallan kokonaan lähde jenkkien ja Stesnpsalin mukaan tekemään niitä torvia. Loppuu muuten multa työkalut.

Riittää välineurheilusta. Syy miksi Szpentpali on täällä on yksinkertainen. Mestari kuuli että se tulee Pariisin konservatorioon, ja mikään ei ole niin varmaa kuin se, että lyonilainen on sitä mieltä että mikä tulee Pariisiin, tulee myös Lyoniin, jos se on jotain erikoista. Vaikka henki menisi ja rahat loppuisi ja isotäti pitäisi myydä, mestari pitää saada Lyoniin. Kuulin keskustelun jossa konsan rehtori sanoo Culbertsonille että (suoraan käännettynä) sillä hinnalla ei ole mitään väliä, se kaveri nyt vaan kertakaikkiaan pitää saada tänne sen Pariisin keikan jälkeen, hoida asia. Ja Culbertson, joka tietää miten näiden kanssa pelataan, hymyilee intiaanimaista hymyään ja hoitaa asian. Koska Culbertsonhan oli alunperin se joka rehtorille kertoi että koko äijä on tulossa Pariisiin.

Soitti resitaalin äsken, se Tsenpsali. Oli varmasti mielenkiintoisin tuubaresitaali minkä olen koskaan kuullut. Ststsenpalin kiertuepianisti oli jo häipynyt Salzburgiin (seuraavaan etappiin) koska tämä Lyonin keikka tuli vähän ex tempore, ja artisti hälytti jonkun jazzpianisti-kaverinsa keikalle. No- jatsarithan ei osaa kunnolla lukea edes nuotteja, mutta groove on mitä perkeleellisin. Niinkuin tälläkin kaverilla. Materiaalina oli ihan toista kuin Pariiisn resitaalissa (Händel, Marcello, Bach, tms.) koska pianistina oli jatsari, materiaali oli Rolandin uuden levyn fuusiota. Toimii! Oli hyvän kuuloista. Chic Corean Spain ja paljon unkarilaista nykyjazzia tuli kuunneltua. Sen lisäksi haluan heti sen Rolandin 2250- torven, kun Melton tekee niitä kommariventtiileillä. Ja rahastahan Gerhard- setä tekee vaikka mitä. Ovat kuulemma kokeilleet. Oli aika messevä torvi. Ja yhtään ei ollut soittajasta kiinni.

Onneksi Rolandkin myönsi ettei ole jazzsoittaja. Sen verran nolottavaa oli kuunnella, kun pianisti laahaa perässään tuubistia, tai kun tuubisti lopettaa soolon ja alkaa soittamaan komppia, ja diminuendoi kyllä mezzopianoon, mutta soittaa soundillisesti edeelleenkin sooloa, vaikka soittaakin kahden äänen komppia. Aikamoista. Ja tuli todettua että ei sitä jazz-artikulaatiota suotta niille äijille opeteta montaa vuotta Suomen suurimmassa ja yhdestä euroopan suurimmista musiikkikorkeakouluista, mille mutten sivumennen mainituuna täällä vieläkin nauretaan, kun käänsin tämän mainoslauseen ranskaksi.

Sehän on vähän kuin mainostaisi että osta Suomen rumin ja yksi Euroopan rumimmista autoista. Suuruus ei ole todellakaan täällä hyve.

6 kommenttia:

  1. Moi!

    Terveiset Grenoblessa asuvalta Suomalaiselta kotiäidiltä. Osuin sivuillesi etsiessäni ravintolasuosituksia Lyon:sta. Kertoisitko tarkemmin tuon sammakonreisiravintolan nimen, jospa uskaltautuisin perheeni kanssa kokeilemaan joululomalla.

    VastaaPoista
  2. Joo, yritän muistaa sen. Lyonissa kannattaa kokeilla Bouchoneita eli sellaisia perinneruokia tarjoavia paikkoja. Ei tosin kasvissyöjien, aika lihapainotteisia tuntuvat olevan. Mutta nälkäisenä ei tartte lähteä. Yksi hyvä Bouchon on Chez Paul place terreauxin vieressä. Mutta kyselen vähän ja palaan asiaan.

    VastaaPoista
  3. Me olemme nyt asuneet täällä vuoden, mutta sammakonreisin en ole vielä törmännyt sellaisessa ravintolassa, että viitsisin investoida kokemukseen. Tuon Chez Paul-ravintolan bongasin jo blogistasi.
    Valitettavasti ei ole annettavaksi Grenoblen seudulta yhtään ravintolavinkkiä vastineeksi.
    Tai no. 2.-22.12. on Grenoblen joulumarkkinat ja siellä myytävät "diots"-makkarat ja tartiflette (=pekoni-juustoperunakiusaus) ovat kokeilemisen arvioisia.
    Ja Ikea sekä "Counterpaille"-ketju (=Ranskan "Rosso"-ravintolat) harvoin pettävät hinta-laatusuhteeltaan.

    VastaaPoista
  4. Niin siis, sammakonreisiä syötiin Bistro Bondyssä, joka on siis Quai Bondyn ja Rue Octavio Mayn kulmassa, vastapäätä Wallace baria. En itsekään tiedä investoisinko moisiin mutta oli niitä kuriositeettina hyvä kokeilla.

    Toinen tärkeä katu on Rue des Marronniers aivan Bellecourin metroaseman takana. Tällä pienellä kadunpätkällä pikkuisen turistialueen ulkopuolella on kuulemma parhaat ravintolat. ITse en ole vielä päässyt testaamaan mutta vinkki tuli paikalliselta.

    VastaaPoista
  5. Itse haluaisin joksus kokeilla sitä alppisemman Ranskan köökkiä. Olen kuullut että se on aika raskas ja juustolihapainotteinen, mutta mikäs siinä. Kyllä minuun juustoa mahtuu!

    VastaaPoista
  6. Kiitos vinkeistä! Katsotaan nyt miten tuo lumentulo vaikuttaa matkustushalukkuuteen sinne sammakkoravintolaan. Nyt Grenoblessa on 20cm lunta ja -5C, mutta jouluaatoksi 5 päivän päähän ennustetaan +16C.

    UGH, KYLLÄ! Grenoble & Annecyn alue ovat hyvin juustoista seutua. Mene Annecy:ssä sen vanhan kulmakirkon kohdalla olevaan ravintolaan, jossa on punaruutuiset pöytäliinat ja tilaa rachlette Savoyarde. Saat n. 500g juusokimpaleen, jota sulatat itse grillivastuksen alla ja kaavit meetwurstin päälle. Fondueta löytyy kans ja tuo perinneruoka Tartiflette on sulaajuustoa, jossa on perunaakin seassa.

    Juustoista taustatietoa löytyy
    www.frencheese.co.uk
    Tomme ja Compte ovat varmoja kermajuustovalintoja. Ja jos et tiennyt niin Camembert-juustoa (esim. Le Rustique, löytyy Carrefour:sta hyllystä puukuoressa) tulisi kypsyttää 4 vrk huoneen lämmössä. Naapurisi saattaa tiltata putkimiehen avuksesi hajun takia, mutta se on sen arvoista.

    VastaaPoista