Lyonin vaihto on päättynyt, mutta blogi jatkuu aina vaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Taide kuuluu kaikille?

Itse olen aina katsonut ja kuunnellut vähän kateellisena näitä niin kutsuttuja kulttuurin suurkuluttajia. No, suurin osa heistä on näitä itseään korostavia hipstereitä, jotka kertovat narisevalla helsingin murteella kuinka Banksy on nykyään siis niin kaupallistunutta paskaa ja kuinka Deadушки:n varhaistuotanto on ihan jees mut uus kama on ihan sikaväsynyttä, ja vertailevat kuka on saanut iPod Touchiinsa kummallisinta pohjoisarmenialaista ug-rokkia, josta kukaan ei ymmärrä edes lyriikoita, mutta kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi.

Mutta aina välillä löytää sellaisia ihmisiä jotka kokevat vilpittömästi saavansa sisältöä elämäänsä taidenäyttelyistä, kaikista erityyppisistä konserteista, teatterista, sirkuksesta, performansseista ja herra ties mistä. Heitä minä ihan oikeasti kadehdin. Itse saan harvoin järisyttäviä kiksejä kulttuurispektaakkeleista. Joskus tietysti. En oikein tiedä miksi- Ehkä kulttuurin tuottaminen itsessään kyynistää, tai ehkä olen kokenut liian paljon liian nuorena.

Itse en ole koskaan maksanut RSO:n, HKO:n, Tapiola Sinfoniettan tai Tampereen Kaupunginorkesterin lipuista. Jyväskylän orkesterin liput muistaakseni ostin kerran omalla rahalla, mikä tuntui oudolta. Musiikin opiskelijoille tarjotaan ilmaiset liput suunnilleen kaikkiin Helsingin seudun kausikonsertteihin, ja niissä käyminen on mielestäni puolipakollista. Itsekin olen notkunut paljon Finlandia-talolla ja kulttuuritalolla (tai kuten Urkissa voi puolihuolimattomasti sanoa ammattislangilla, finkulla ja kultsalla). Lisäksi oopperaan saa samana päivänä lippuja muistaakseni vitosella. Ei paha.

Ja koska tyttöystäväni perhe- ja tuttavapiiristä iso osa harrastaa tai tekee työkseen teatteria, myös näyttämötaiteen osalta säännöllisen epäsäännöllisesti tulee ennakkonäytöksiä, outoja friikkiprokkiksia, ilmaislippuja tai muita sen sellaisia.

Ja koska äitini on museossa töissä, tulee kaikenlaisissa taidemuseoissa käytyä joko perheen kanssa tai itsekseen. Perheen kanssa niistä ei yleensä makseta (tai joku muu maksaa) ja opiskelijaliput taidemuseoihin on yleensä parin euron luokkaa.

Kun on tottunut näihin ilmaisiin tai halpoihin lippuihin erilaisiin kulttuuritapahtumiin, niin väkisinkin sitä aina hätkähtää kun Helsingin Juhlaviikot julkaisevat ohjelmansa. Lippujen hinnat on nimittäin sellaisia, että heikompia hirvittää. Huvilatelttaan ei saa opiskelija-alennuksia, ja lippujen hinnat ovat 30-50 euroa. Juhlaviikot taisi luopua muutaman vuoden takaisesta Taide kuuluu kaikille- sloganistaan. Ei se ainakaan ensi kesänä minulle kuulu. Työttömänä muusikonrenttuna en kyllä voi maksaa 50 euroa keikkalipusta- en vaikka haluaisin. Ja tässä sitten sisäinen kyynikkoni toteaa, että ehkä silti kannattaa jäädä kotiin. Ei se kuitenkaan olis ihan niin hyvää.

Tämän lisäksi Helsingin ainoa Jazz-festari Viapori Jazz rokottaa konserttilipuistaan 25 euroa laaki. RSO ja HKO tietysti myyvät opiskelijalippuja ja Art Goes Kapakka- festaria voi käydä yytsimässä ilmaiseksi. Mutta jos huvilateltan liput maksavat saman verran kuin Madonnan konsertin kenttäpaikat, niin... no niin. Mikäs siinä. Hyvin näyttää juhlaviikot pärjäävän ilman minun ropojani.

Vaikka minä olen tietysti poikkeustapaus (tai en välttämättä muusikkojen keskuudessa) niin uskon Oskalan Hannun väitteen siitä että varsinkin Helsingissä on lippujen hinnat kroonisesti liian pienet. Voi hyvinkin olla. Itse en keikkaile kovin usein (lue= juuri koskaan) klubeilla tai omilla konserteilla. Meidän alat on niin erilaiset. Kympin voin hyvin maksaa pääsylipusta, 15 euroa jos joku vakuuttaa keikan olevan hyvä. Siitä ylöspäin kyllä jo vähän mietin.

Tämä nyt tietysti sen takia että olen vähävarainen opiskelija. Ehkä tilanne on sitten erilainen kun minulla joskus mahdollisesti on kuukausipalkka. Silloin lupaan etten laske parin kympin keikkalippuja, paitsi ehkä vähän. Minulle kaikenlaisissa kulttuuritapaamisissa ramppaaminen on kuitenkin niin verissä että en sitä varmasti lopeta. Mutta pitäisikö keksiä joku tapa houkutella uutta verta juhlaviikoille ja klubikeikoille? Saataisiin ns. sitoutettua uutta yleisöä?

Heittona täällä ja esim. Tukholmassa nähty malli, jossa soittohommat hinnoitellaan per setti. Soittoruokalan seinällä oli kyltti jossa kerrottiin setin hinnan olevan 30kr, ja lisääkin sai antaa. Paikka oli piukassa, ja jokaisen setin jälkeen setä kiersi hatun kanssa ravintolan. En tiedä paljonko tästä saatiin rahaa, mutta piheimmät kuuntelivat yhden setin, suurin osa osti toisenkin kaljan ja jäi hengailemaan, ja taisi vielä kuunnella kolmannenkin setin. Se viimeinen 30-40 kruunua pienissä kaljoissa ei enää tuntunutkaan ollenkaan niin pahalta.

4 kommenttia:

  1. Tämä nyt tietysti sen takia että olen vähävarainen opiskelija. Ehkä tilanne on sitten erilainen kun minulla joskus mahdollisesti on kuukausipalkka. Silloin lupaan etten laske parin kympin keikkalippuja, paitsi ehkä vähän.

    Näin juuri. Suomalaisten keskipalkka nopean googlailun mukaan oli 32 000€ vuodessa. Hiukan alta kolme tonttua kuussa siis. Se on sellainen summa, että kyllä sillä on oltava varaa maksaa muutama kymppi sisäänpääsystä taidetapahtumaan.

    Mun mielestä pääsylippujen hinnat eivät ole liian korkeita. Ihmiset maksavat mielellään laadukaista palveluista ja konserteista, joita arvostavat. Sisareni Englannissa tekemän tutkimuksen mukaan pääsylippujen hinta ei ollut missään tuloluokassa merkittävä tekijä osallistumispäätöksessä. Harva kun ravaa 30€ keikoilla joka päivä. Tai edes joka viikko.

    Halvemmilla hinnoilla kulttuurin markkinatalous ei vaan pelitä.

    Mihin tuo 30€ sitten vertautuu? Viisi tuoppia keskustan kuppiloissa, lämmin ruoka ja lasi viiniä, pari tuntia sulkapalloa, 30 min yläselkähieronta, miesten hiustenleikkuu. Ei se loppujen lopuksi ole edes paljon. Et vaan ole tottunut maksamaan kulttuurista.

    VastaaPoista
  2. Näin juuri. Suomalaisten keskipalkka nopean googlailun mukaan oli 32 000€ vuodessa. Hiukan alta kolme tonttua kuussa siis. Se on sellainen summa, että kyllä sillä on oltava varaa maksaa muutama kymppi sisäänpääsystä taidetapahtumaan.


    No, kuukausipalkkaa parempi vertailun väline olisi mediaani. Sama homma kuin suomalaisten keskimääräisessä viinanjuonnissa- sitä 12 litrasta puhdasta alkoholia kyllä harva juo.


    Mihin tuo 30€ sitten vertautuu? Viisi tuoppia keskustan kuppiloissa, lämmin ruoka ja lasi viiniä, pari tuntia sulkapalloa, 30 min yläselkähieronta, miesten hiustenleikkuu. Ei se loppujen lopuksi ole edes paljon. Et vaan ole tottunut maksamaan kulttuurista.

    Tai 12-13 unicafe- lounasta, kuukauden bussilippu, meno-paluu Tampereelle äitiä katsomaan, itsetehdyn fillarin ison huollon osat... kaikki on niin suhteellista. Ja hanki Hannu halvempi parturi. :D

    VastaaPoista
  3. Mediaani on googlailun mukaan 2620€ 2009.

    Pointti on joka tapauksessa se että jos kansalainen käy vaikka kerran kuussa kulttuuritapahtumassa niin onko se 30€ kohtuutonta? MIelestäni ei.

    Sitte työttömät, (köyhät) eläkeläiset*, opiskelijat, varushenkilöt ja muut vähävaraiset erikseen.

    30€ hiustenleikkuusta on muuten aika edukasta. Kävin joku aika sitten Punavuoressa vähän paremassa ja köyhdyin n. 50€. Naispuoliset voinevat valistaa että sekin on suht' edukasta.

    *Eläkeläiseduista nauttivat kansaneläkemummun lisäksi myös Liliukset. Kaikki eläkeläiset eivät ole köyhiä. Todellakaan.

    VastaaPoista
  4. Kävin joku aika sitten Punavuoressa vähän paremassa ja köyhdyin n. 50€.

    Kun tuossa on jo valmiiksi kirjoitusvirhe, on lukijan helppo lukea vielä lisää väärin :D

    VastaaPoista