Toista päivää Lyonissa

Toinen päivä Lyonissa alkaa olla lopuillaan. Kyllähän sen tiesi muttei uskonut, että kaikki käytännön asiat toimivat toisin päin kuin Suomessa.

Heti alkuun on syytä kumota ennakkoluulo ranskalaisista arrogantteina paskiaisina. Poikkeuksetta kaikki tähän asti tapaamani ihmiset ovat olleet avuliaita, ystävällisiä ja mukavia. Ennakkoluulo lienee perua ihmisten pariisin matkoilta- täkäläistenkin mielestä pariisilaiset ovat paitsi paskiaisia niin myös niin kertakaikkisen rikki turisteihin, etteivät enää jaksa olla ystävällisiä. Paljon mahdollista.

Toinen ennakkoluulo liittyy ruokaan. T-talon Amica kepittää mennen tullen konservatorion ruokalan. Tänään ruokana oli räjäytettyä lihaa, jonka rinnalla mummon siankärsäkin on gourmeettinen ilotulitus, höyrytettyjä kasviksia (maku oli ihan oikeasti höyrytetty hämmentävän tehokkaasti kokonaan irti) sekä kuivaa riisiä. Salaatti oli vähän parempi ja patongin kanssa tuli vuohenjuustoa, mutta ihan oikeesti hei. Tän pitäis olla maailman gastronomian pääkaupunki.

Toinen jännä asia liittyy ranskalaisten käsitykseen lämpimästä ja kylmästä tilasta. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta suomessa on ihan täysin selvää että ulkona on kylmä ja sisällä lämmintä. Täällä rappukäytävät/käytävät/eteiset tms. muut tilat ovat ärsyttävästi puoliavointa tilaa.

Tänään tapasin vuokraemännän ja maksoin takuuvuokran, toivottavasti tällä kertaa ei käy niinkuin Kälviällä. Tämän lisäksi täti löi täkäläisen Kelan kaavakkeet käteen ja pian alkaa paperisota asumistuesta Ranskassa. Saa nähdä miten käy- kaavake näytti siltä että se on syytä täyttää ajan ja natiivin kanssa väärinymmärrysten välttämiseksi. Mutta lotto sisään ja rahaa tulee jos tulee.

Soittimet ei tulleetkaan tänään, täti soitti ja kertoi auton menneen rikki. Kysyin että ajoiko se kolarin ja onko torvet kunnossa vai jumahtiko vaan jonnekin. Kuulemma jumahti. Kaikki tämä vieläpä ranskaksi. Ylpeä olo.

Rahaa menee aivan järjetöntä kyytiä, kaikkiin pieniin asioihin. En edes uskalla kuvitella paljonko sitä on mennyt, mutta kaikki tähän mennessä on sellaista mitkä vain pitää maksaa. Kyllähän sen tiesi, mutta kyllä se silti hirvittää.

Sen lisäksi ranskalainen näppäimistö on jotain aivan käsittämättömän hirveää. Se on nimeltään azerty, siinä on napit radikaalisti väärissä paikoissa ja- get this- piste tulee shiftin takaa puolipisteen merkistä. Muutenkin sen näppisleiskan jälkeen jopa Dvorak tuntuu ihan järkevätltä ja mukavalta ja lempeästi lähestyttävältä.

Uskomattoman väsyttävää tämä elämä on- kun kaiken hoitamiseen menee niin pirusti aikaa ja vaivaa niin klo 8 on ihan valmista kauraa nukkumaan. Muutin uuteen hostelliin ja Mme Froesel kertoi, että uuten kämpäään pääsee muuttamaan jo 24. päivä. Kävin ensimmäistä kertaa suihkussa sitten suomen ja jumpe kun tuntui hyvältä.